Huumerattijuopumus Suomessa 1977-2007 väitöskirja

[oldirty]

Huumerattijuopumus Suomessa 1977-2007: Ilmaantuvuus, sosiaalinen tausta ja kuolleisuus

TtM Karoliina Karjalaisen sosiaalipsykiatrian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteen laitoksen luentosalissa, Medisiinarinkatu 3.

Huumerattijuopumus Suomessa 1977-2007: Ilmaantuvuus, sosiaalinen tausta ja kuolleisuus (Drugged Driving in Finland 1977-2007: Incidence, Social Background and Mortality)

Vastaväittäjänä on professori Erkki Vuori (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Matti Joukamaa.

***

Karoliina Karjalainen on syntynyt Loimaalla ja hän on suorittanut terveystieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut vuodesta 2007 lähtien tutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.

Karjalaisen väitöskirja ilmestyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Tutkimus-sarjassa, Helsinki 2010. ISBN 978-952-245-394-5, ISSN 1798-0054. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sarjassa, Helsinki 2010, ISBN 978-952-245-395-2 (pdf), ISSN 1798-0062 (pdf) sekä Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1041, Tampereen yliopisto 2010. ISBN 978-951-44-8338-7, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai www.thl.fi/kirjakauppa, puh. 020 610 6161

Lisätietoja: Karoliina Karjalainen, puh. 020 610 7933, karoliina.karjalainen@thl.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL) tehty väitöskirjatutkimus osoittaa, että poliisin tietoon tullut huumerattijuopumus on lisääntynyt Suomessa vuosien 1977-2007 välisenä aikana. Epäiltyjen huumerattijuoppojen veri-/virtsanäytteissä oli löydöksiä sekä laittomista huumausaineista että laillisista, mutta ajokykyyn alentavasti vaikuttavista lääkeaineista. Yleisimmin huumerattijuopot olivat käyttäneet bentsodiatsepiinejä (rauhoittavia/unilääkkeitä). Toiseksi yleisimmin käytettyjä aineita huumerattijuopoilla olivat amfetamiinit, joiden osuus kasvoi erityisesti vuonna 2003 voimaan tulleen huumausaineita liikenteessä koskevan nollarajalain myötä. Eri päihteiden sekakäyttö oli hyvin yleistä. Muuhun suomalaiseen väestöön verrattuna huumerattijuopumuksesta epäillyt olivat sosiaalisesti vähäosaisempia, esimerkiksi matalasti koulutettuja, työttömiä, työkyvyttömyyseläkkeellä olevia, pienituloisia, eronneita tai yksinasuvia. Ennenaikaisen kuoleman riski oli huumerattijuopumuksesta epäillyillä huomattavasti kohonnut, lähes kymmenkertainen muuhun väestöön nähden. Riski oli erityisen korkea päihteiden yliannostus-, väkivalta- tai itsemurhakuolemissa.

Väitöskirjatutkimus oli osa Suomen Akatemian Päihteet ja addiktio -tutkimusohjelman rahoittamaa THL:ssä vuosina 2007-2010 toteutettua Rattijuopon elämänkaari -hanketta. Tutkimus oli rekisteritutkimus, jossa perusaineistona käytettyyn epäiltyjen rattijuopumustapausten rekisteriin yhdistettiin sosiaalisiin taustatekijöihin ja kuolleisuuteen liittyviä tietoja muista kansallisista rekistereistä. Tutkimuksen perusjoukkona käytettiin poliisin huumerattijuopumuksesta epäilemiä henkilöitä. Tämän vuoksi huonomman ajokyvyn omaavat saattoivat olla yliedustettuina tutkimuksessa, ja tulokset antavat vain osittaisen kuvan huumerattijuopumuksen yleisyydestä ja huumerattijuopumukseen liittyvistä ilmiöistä. Toisaalta huumerattijuopot ovat yksi kaikkia huumeidenkäyttäjiä edustava ryhmä, joten saadut tulokset täydentävät muihin huumeidenkäyttäjäryhmiin kohdistuvaa tutkimusta.

Huumerattijuopoilla havaittu sekakäytön yleisyys ja laittomien huumausaineiden suuri määrä viittaavat rattijuoppojen päihdeongelmaan ja siten hoidon tarpeeseen. Huumerattijuopumuksesta kiinnijääminen voisikin olla hyvä ajankohta päihteiden väärinkäyttäjien tavoittamiselle ja hoitoonohjaukselle. Lisäksi tulokset osoittivat, että bentsodiatsepiinien käyttö on keskeinen ongelma huumerattijuopoilla. Yleisesti päihteiden ongelmakäyttöä koskien tulisikin kiinnittää huomiota enenevässä määrin laittomien huumausaineiden käytön lisäksi myös laillisten lääkkeiden mahdolliseen väärinkäyttöön ja siitä aiheutuviin ongelmiin. Koska päihteiden käyttö aloitetaan usein varhain nuoruudessa, päihteiden käyttöön liittyvä ennaltaehkäisevä työ ja varhainen puuttuminen nuorten keskuudessa ovat tärkeitä toimenpiteitä myös huumerattijuopumuksen ennaltaehkäisyssä.

Poliisin tietoon tullut alkoholirattijuopumus on selvästi huumerattijuopumusta yleisempi ilmiö. Silti myös huumerattijuopumus on merkittävä ongelma sekä liikenneturvallisuuden että kansanterveyden kannalta. Huumerattijuopumukseen syyllistyvät aiheuttavat vaaran muille tielläliikkujille, sillä esimerkiksi liikenneonnettomuusriski on kohonnut kuljettajilla, jotka ajavat huumausaineiden tai ajokykyyn alentavasti vaikuttavien lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Huumerattijuopumus on kuitenkin haitallista myös siihen syyllistyneelle henkilölle itselleen, sillä kohonneen liikenneonnettomuusriskin lisäksi huumerattijuopot kohtaavat päihteiden käytön mukanaan tuomia ongelmia.

edit. Linkki.
http://acta.uta.fi/pdf/978-951-44-8338-7.pdf

[wentami]

"Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL) tehty väitöskirjatutkimus osoittaa, että poliisin tietoon tullut huumerattijuopumus on lisääntynyt Suomessa vuosien 1977-2007 välisenä aikana."

Itse tutkimukseen ottamatta kantaa kannattaisi lehdistötiedotteen tekijänkin ymmärtävän, että 30 vuodessa myös autoilu on yleistynyt ja myöskin poliisin testaustavat ovat hiukan muuttuneet ko. aikana.

[oldirty]

3.1 Huumausaineiden ja lääkkeiden vaikutus ajokykyyn
..........

3.1.2 Kannabis

Kannabis on kannabis sativa -ruohokasvista saatava huumausaine, jonka pääasiallinen
psykoaktiivinen aineosa on delta-9-tetrahydrokannabinoli (THC). Kannabis
vaikuttaa keskushermostoon eri tavoin: sillä on sekä hallusinogeenisia, stimuloivia
että sedatiivisia vaikutuksia. Merkittävimmät haitalliset vaikutukset kohdistuvat
muistiin, arviointikykyyn ja motoriseen koordinaatioon. (Ahtee 2003b).
Kokeellisissa tutkimuksissa on osoitettu, että kannabiksen vaikutus psykomotorisen
toimintakyvyn ja ajokyvyn alenemiseen on annosriippuvaista: mitä suurempi
veren THC-pitoisuus, sitä alentuneempi ajokyky (Ramaekers ym. 2004; Sewell ym.
2009). Erityisen haitallista ajokyvyn kannalta on kokeellisten tutkimusten mukaan
kannabiksen ja alkoholin samanaikainen käyttö (Ramaekers ym. 2000; Ramaekers
ym. 2004).
Myös epidemiologisissa tutkimuksissa on todettu, että mitä korkeampi veren
THC-pitoisuus (Khiabani ym. 2006), erityisesti yhtäaikaisesti alkoholin kanssa
(Bramness ym. 2010), sitä suuremmalla todennäköisyydellä lääkäri arvioi rattijuopumuksesta
epäillyn ajokyvyn alentuneeksi. Kannabiksen käyttö lisäsi sekä
Huumerattijuopumus
THL – Tutkimus 48/2010 27 Huumerattijuopumus
Suomessa 1977–2007
loukkaantumiseen (Mura ym. 2003) että kuolemaan johtaneiden liikenneonnettomuuksien
riskiä (Laumon ym. 2005; Bedard ym. 2007), erityisesti silloin jos kannabiksen
kanssa oli käytetty alkoholia ja veren alkoholipitoisuus ylitti 0,5 ‰ (Drummer
ym. 2004). Toisaalta kannabiksen käytön ja liikenneonnettomuuksien yhteydestä
löytyy myös päinvastaisia tuloksia, joiden mukaan kannabiksen käyttö ei lisännyt
liikenneonnettomuuden riskiä (Longo ym. 2000; Movig ym. 2004).