Mitä lääkekannabikseen tulee, suurin murheenkryyni Suomen laissa lienee se, että "laillinen" lääkekannabis (käytännössä siis Bedrocan) on tehty sekä mahdollisimman vaikeasti saatavaksi, että kestämättömän kalliiksi. Saatavuuden vaikeus koostuu sekä Fimean byrokratian jäykkyydestä ja hitaudesta, että lääkärikunnan keskuudessa vallitsevasta ilmapiiristä, jossa lääkärit pelkäävät leimautumista tai eivät yksinkertaisesti lähde lääkehakuprosessiin mukaan, kuka mistäkin syystä.
Tulihan jaariteltua, takaisin raiteille. Huumausainelain 2. luku käsittelee huumausaineisiin liittyvää luvanvaraista toimintaa. Lain mukaan Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea) "voi myöntää luvan huumausaineen valmistukseen, Suomeen tuontiin, Suomesta vientiin ja käsittelyyn. (16.10.2009/775)". Bedrocania tuodaan maahan käsittääkseni juuri tämän lakipykälän suomana.
Huomatkaa kuitenkin - "valmistukseen". Tajuttuani tämän mielenkiintoni heräsi. En tiedä kuinka paljon Bedrocanin grammahintaan vaikuttaa se että kukinto pitää laivata Alankomaista asti, mutta Suomessa vastaavanlaisissa oloissa tuotettu tasalaatuinen kukinto ei kai ainakaan tuon kalliimpaa voisi olla. Eihän?
Nyt viimeinkin, otsikkoon viitaten - oletetaan että joukko kotimaisia pioneereja alkaisi toden teolla yrittää saada kannabiksen viljelylupaa kotimaisten potilaiden lääkekäyttöön. Kaatuisiko heidän yrityksensä seuraavaan pykälään (boldaukset omiani):
Huumausainelaki, 2 luku, 12§ kirjoitti:Valmistuslupaa ei vaadita lääkelaissa tarkoitettujen lääkevalmisteiden valmistukseen. Huumausaineelle, jolla ei ole lääkinnällistä käyttöä, ei saa myöntää valmistuslupaa.
Kannabista ei mainita lääkelaissa ensinkään, saati sitten lääkevalmisteena. Mutta jälkimmäisen lauseen merkitykseen - Fimean tiedetään olevan tarkka ja uppiniskainen laitos, jonka olettaisi kieltävän kannabiksella olevan minkäänlaista lääkinnällistä käyttöä. Kuitenkin sama laitos myöntää, lääkärien konsultoinnin perusteella, erityisluvalla hollantilaista lääkekannabista (get real, Jack Herer -kloonia se on) useille sitä hakeneille potilaille. Joten millä pelimerkeillä Fimea voisi tuomita kotimaisen kannabiksen "huumausaineeksi, jolla ei ole lääkinnällistä käyttöä"? Miksi kotimainen, tarpeen vaatiessa aivan yhtä hyvin standardoitu ja valvottu kannabistuotanto olisi tässä asiassa hollantilaista huonompi?
Anteeksi jos ulosantini oli sekavaa, toivottavasti pointti kävi selväksi. En muista esim. tapausta Timo Haara kovin tarkkaan, mutta jos hän ei ensin lähestynyt Fimeaa tässä asiassa huumausainelain 2. luvun selittävien periaatteiden mukaisesti, niin ehkä olisi ollut hedelmällisempää tehdä juuri näin - neuvotella Fimean kanssa reunaehtoja jne. Kaikki kunnia tosin hänen toiminnalleen - ja joo, tiedän hänen hamppupeltojensa olleen kuitu-/öljyhamppua, mutta viranomaiselle se tuntui silloin olevan se ja sama.
..
unohtu..
