Mitä se viljelmä sulle kuuluu
Asta Tenhunen
Lehdessä oli uutinen nuorten ja nuorten aikuisten lakka-huumekokeiluista, joihin oli kuollut nuori mies Joensuussa
ja joutunut useita hoitoon Kainuussa. Uutisessa oli ajantasauskatsaus huumetilanteeseen Savossakin. Lukijapalaute tuli puhelimitse.
V***u, nuoren naisen ääni huusi. Siis vi**uuuu, ette mitään ymmärrä. Kiroilu jatkui kiljuen; lehdessä oltiin kuulemma
tyhmiä, veemäisiä ja kirjoituksetkin väärin tehty.
Hetken tauon aikana oli pakko kysyä, mikä jutussa mätti eniten. Kuulemma vika oli se, että kannabista oli kutsuttu
huumausaineeksi.
Nuorelta kuulostavan naisen mukaan kannabista ei saisi edes mainita samalla sivulla lääkkeiden väärinkäytön, lakan
tai amfetamiinin kanssa. Kyse oli hänen mielestään eri asiasta. Luomutuotteesta, kotimaisesta kasvatuksesta. Hyöty-
ja virkistyskäytössä.
Ihmiset ilmaisevat itseään eri tavoin. Tämä palaute oli tyyliltään niin värikästä, ettei toimittajan tarvinnut edes kysyä,
onko soittajalla kannabiksen käytöstä omakohtaisia kokemuksia.
Soittajan mielipide ei ollut yllätys. Suomalaisten käsitykset kannabiksen käytön riskeistä ovat tutkitustikin lieventyneet
viime vuosina nuorten aikuisten joukossa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tuoreimman selvityksen mukaan 25–35-vuotiaista miehistä lähes joka
kolmas pitää kannabiksen säännöllisen käytön riskejä vähäisinä. Näin ajattelevien osuus on jopa neljä kertaa suurempi
kuin neljä vuotta sitten edellisessä kyselyssä.
Naisten suhtautuminen on terveystietoisempaa. Silti koko nuorten aikuisten ikäryhmästä noin viidesosa väheksyi
kannabiksen säännöllisen käytön riskejä.
Nuorissa ja nuorissa aikuissa on menossa vaarallinen, surullinenkin, eriytyminen. Entistä useampi on entistä
terveystietoisempi, ja asenteet säännöllistä humalajuomista ja päivittäistä tupakointia kohtaan ovatkin muuttuneet
nuorilla koko 2000-luvun aiempaa kriittisemmiksi.
Samaan aikaan yhteiskunnassa on jyrkästi erottumassa toinen ääripää, jonka päihde- ja rikosasenteet ovat lieventyneet.
1990–2010-lukujen tilastoissa kyse on erittäin merkittävästä muutoksesta.
Asenteet näkyvät käytöksessä. THL:n mukaan kannabiskokeilut ovat nuorten aikuisten keskuudessa kolminkertaistuneet
kymmenen vuoden takaisesta.
Kyselyn mukaan merkittävin muutos näkyy suhtautumisessa kannabiksen kasvatukseen. Vielä 1990-luvulla vain noin
joka kymmenes piti omatoimikasvatusta asiana, jonka ei pitäisi olla puuttumisen arvoinen ja rangaistava. Nykyään näin
ajattelee lähes viidennes.
On iso askel huteralle pohjalle kuvitella, ettei äitille, naapureille tai poliisille kuulu, jos joku väsää palo- ja vesivahinkovaarallisen
kannabisviljelmän kerrostaloasunnon vaatekaappiin. Kaikille meille pitäisi kuulua myös huoli yleisestä syrjäytymisestä töistä,
arjesta ja etenkin itsestä huolen pitämisen rytmistä.
Huumeiden käyttö on Suomessa marginaali-ilmiö, mutta sen vaikutukset näkyvät koko yhteiskuntaan omaisuusrikoksina,
erilaisina häiriöinä ja terveydenhoidon kuluina.
Huumekokeilut ovat vielä rajalla olemista. Suurin osa kokeilijoista ei päädy käyttämään kovempia huumeita, mutta nykyään
entistä useammalla alkoholin rinnalle tai sijaan tulee tavaksi käyttää kannabista.
Hyvä puoli on, että yhteiskunnassa vältytään muutamalta siiderin tai kaljan takia oksentelevalta ja sammuvalta teiniltä, joka
kärsii seuraavana päivänä krapulasta. Tilalle kuitenkin kasvaa päänsä pehmittäneitä notkujia, joiden luonnehäiriöt tulevat huonoimmalla
tavalla esiin pilvipöhnässä.
Vantaan nuoristoterveysaseman mukaan kannabiskokeilut ovat tuoneet terveydenhoitoon uuden ilmiön: Lapset ovat aivoiltaan herkkiä
kannabispsykooseille. Lopputulos on levottomia nuoria, jotka saavat kannabiksesta päiviä, jopa kuukausia kestäviä harhoja.
Kuopio näyttää nyt mallia, kun kasvun ja oppimisen lautakunta, koulut, terveydenhoito, lastensuojelu ja nuorisotoimi ovat luvanneet
tehostaa (SS 28.1.) huumevalistusta, opetusta opettajille ja päivittää itsensäkin kartalle, miten huumekokeiluihin puututaan. Pelkät
päihdestrategiat ja suunnittelupalaverit eivät riitä, vaan Kuopiossa odotetaan hyvän tarmon luovan nyt myös toimia, joilla tukea
oikeita valintoja.
Kirjoittaja on Savon Sanomien uutistoimittaja.
