Huumeongelmaan ei Ilkassa tarjottu pelkkää nyrkkikuria
Markku Kulmala
Julkaistu: 31.10.2008 00:01
Seinäjoella syntynyt ja kasvanut opettaja Kari Jokiranta päätti tutkia tieteellisin metodein tutun maakuntalehden huumekirjoittelua. Siitä syntyi väitöskirja "Konkretisoituva uhka". Kuva: Tomi Kosonen
Tutkimukset ovat osoittaneet, että huumeiden käyttö huolestuttaa maaseudulla jopa enemmän kuin kaupungeissa. Tätä kautta Ilkka valikoitui luontevasti Kari Jokirannan väitöskirjan tutkimuskohteeksi.
Santeri Alkion ajoista lähtien maakuntalehden ideana on ollut haastaa, ei olla korrektin pidättyvä.
- Pidän Ilkkaa ilman muuta tärkeimpänä areenana, jossa eteläpohjalaisuus rakentuu.
Lehti ja sen toimituskunta ovat lukijoidensa näköisiä, mihin myös lehden menestys tutkijan mielestä perustuu. Ilkassa ei ole koskaan pelätty sitä, jos sille Helsingissä nauretaan. Moinen itsetunto on omalla tavallaan arvostettavaa.
- Minusta tämä onkin enemmän tutkimus eteläpohjalaisuudesta kuin huumeista. Uskon, että tarinat, joita me kerromme muista ihmisistä, kertovat eniten meistä itsestämme.
Arvokonservatiivisessa maakunnassa huumeet olivat ulkopuolelta tuleva uhka. Lehti kävi hyökkäykseen hyssyttelyä vastaan, kertoi asioista ja tarjosi omia lääkkeitään ongelmaan. Sanomisen tapa oli aivan oma, mutta asiallisesti Ilkka ei juuri eronnut lehtien valtavirrasta.
Uhka ulkoa
Kari Jokiranta on toiminut parikymmentä vuotta yhteiskunnallisten aineiden opettajana ammatillisissa oppilaitoksissa, ja nuorten teksteissä huumeet ovat tulleet vääjäämättä esille. Väitöskirja selvittää, millaisen kuvan Ilkan kirjoitukset välittivät huumeongelmasta ja millaisia keinoja lehti suositteli.
- Aluksi huumeet olivat ilmiö, jota yritettiin ymmärtää. Mitä lähemmäksi se tuli, sitä selvemmin näkökulma muuttui yhteisöä suojelevaksi.
Vielä 1970-luvulla Ilkan jutuissa oli jopa sivistämispyrkimystä, ja outoa ilmiötä taustoitettiin artikkeleilla. 1990-luvulla tilanne muuttui. Lehti oli siis hereillä, kun ongelma paheni. Uutiset olivat uutisia, mutta mielipidepalstoilla kipinöi.
- Ilkan sanamuodot jyrkkenivät. Lehti antoi täyden tukensa poliisille ja rajoittavalle toiminnalle, kun samaan aikaan jotkut lehdet kyseenalaistivat sen ja jopa syyttivät poliisia huumeilla politikoinnista.
Jokirannan mukaan Ilkka on ollut rajoittavan huumepolitiikan takana, mutta se on ymmärtänyt myös haittoja minimoivaa toimintaa.
- Se on toki vasta 1990-luvulla kehitetty käsite, mutta hoidolle on aina annettu tuki rajoitusten rinnalla.
Turvana poliisi
1970-luvulla Ilkka piti huumeita etäisenä terveysongelmana, jota kommentoivat lähinnä lääkärit. 1980-luvulla uhkan havaittiin lähestyvän, ja asiantuntijoina alkoivat esiintyä poliisit.
Käännekohta oli Pertti "Veltto" Virtasen tulo läänintaiteilijaksi 1980-luvulla. Velton aiempia huumetuomiota pidettiin Ilkassa merkkinä siitä, että salliva linja oli tuomassa huumeet myös maakuntaan.
- Tämä on sanottava päätoimittaja Kari Hokkasen kunniaksi, että lujaa on sanottu, mutta otettu myös takaisin tarvittaessa. Hän myönsi kohun laannuttua, että tuli vähän ylireagoitua. Myöhemmin Velttoa käsiteltiin Ilkassakin aivan asiallisesti.
Ilkassa huumeongelma on mielellään henkilöity. Vappu Taipaleen ja Heidi Hautalan tunnustukset nuoruuden kokeiluista tuomittiin ankarasti. Oman vaalipiirin kansanedustaja Marjatta Vehkaoja (sd.) joutui maalitauluksi, koska kritisoi rajoittavaa huumepolitiikkaa.
- Huumekeskusteluissa vähänkään rajoittavaa linjaa kyseenalaistavat saavat helposti huumemyönteisen leiman.
Rikos on rikos
Huumeet ovat "hyvä vihollinen" eli torjunnasta on helppo olla yhtä mieltä. On myös turvallista vaatia kovia otteita, jos ongelma on kaukana.
Kari Jokirannan mielestä Ilkka pysyi arvokonservatiivisella linjallaan. Se ei lähtenyt mielistelemään "humanistista keskiluokkaa", mikä olisi tarkoittanut ymmärtäväisyyttä. Päinvastoin, jopa huumerikollisten ihmisarvo kyseenalaistettiin.
- Päätoimittaja jaksoi muistuttaa, että käyttäjätkään eivät ole vain uhreja, vaan lain mukaan he ovat myös rikollisia.
- Mutta sitä haluan korostaa, että kun ihmiset olivat myöntäneet asian ja huumeongelma saanut kasvot, heitä käsiteltiin kunnioittavasti. Tässä on mielestäni eteläpohjalaisuuden ydin. Täällä on hurjaa puhetta yleensä vain niin kauan kun jollakin ongelmalla ei ole kasvoja.
Yhteisön vastuu
Seinäjokelainen erityisopettaja Jarmo Lintala alkoi 1990-luvulla edustaa Ilkan huumekirjoittelussa eräänlaista sisäistä oppositiota. Hän korosti kolumneissaan perheen ja yhteisön vastuuta jo varhaisessa vaiheessa.
Kari Jokirannan mielestä Lintalan tekstit sitoivat ongelman yhteisöön ja ajatukseen hyvästä elämästä. Yhteisön kuuluu pitää huolta kaikista ihmisistään.
Mielikuvat eteläpohjalaisuudesta pelkkänä nyrkkikurin maakuntana ovat siis Jokirannan mielestä liioittelua.
- Yritän kirjassani sanoa, että eteläpohjalaisuutta on monenlaista, eikä jyrkkä näkökulma ole ainoa, ei edes enemmistö. Koko ajan täällä on ollut tämä maltillisempikin linja, joka on luottanut omaan maailmankuvaansa sen kummemmin uhoamatta.
Universaalia
Jarmo Lintala luotti teksteissään siihen, että asiat tulkitaan oikein ja yhteisöllä on keinonsa selviytyä.
- Huumeet olivat yhteisön yhteinen ongelma, johon sen oli myös vastattava. Pääkirjoituksissa ja päätoimittajan kolumneissa taas luotettiin valtioon ja annettiin kuva, että se pystyisi myös ongelman hoitamaan, jos ei vain olisi vastustajia.
Nykykriminologiasta löytyy samanlainen jako. Yksi teoria luottaa vahvaan valtioon ja uskoo sen kykyyn ratkaista asiat, toinen tunnustaa, että pelkkä kuri ei riitä, vaan tarvitaan myös lähiyhteisöä ja kolmatta sektoria.
Päätoimittaja Kari Hokkanen kirjoitti Jokirannan mielestä lukijakunnalle, jonka maailmankuvan oletti jakavansa. Jyrkkä tapa kirjoittaa siis perustui enemmänkin mielikuvaan eteläpohjalaisuudesta.
Jarmo Lintala taas esitti huumekantansa yhteisöön kuuluvan äänenpainolla. Vaikka hänen näkemyksensä olivat aidosti eteläpohjalaisia, ne olivat myös sellaisia, jotka universaali yleisö voi hyväksyä.
VÄITÖS
YTM Kari Jokirannan sosiologian alaan kuuluva väitöskirja "Konkretisoituva uhka. Ilkka-lehden huumekirjoitukset vuosina 1970-2002" tarkastetaan 8.11.2008 klo 12 Tampereen yliopiston Linna-rakennuksen Väinö Linna -salissa. Vastaväittäjänä on dosentti Pekka Hakkarainen (Stakes), ja kustoksena professori Matti Alestalo.
Kari Jokiranta on syntynyt Seinäjoella, ja hän on suorittanut yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Jyväskylän yliopistossa. Hän työskentelee yhteiskuntatieteellisten aineiden lehtorina Seinäjoen ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikössä.
Alkoholi pienentää aivoja
6.11.2008 8:08
Kohtuukäyttäjilläkin on täysraittiita pienemmät aivot, kertoo Ylen uutiset.
Huolestuttavatko alkoholin terveyshaitat?
O
Kyllä Ei
67% 33%
Ääniä 2608
Ihmisen aivot ovat sitä pienemmät, mitä enemmän alkoholia hän nauttii, kertovat yhdysvaltalaistutkijat. Pienenemistä ei tapahdu siis ainoastaan suurkuluttajilla; säännöllinen, kohtuukäytön rajoissa pysyvä lipittely riittää.
Väite perustuu 1800:lle noin 60-vuotiaalle koehenkilölle tehtyyn aivojen magneettikuvaukseen.
Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että vaikka miehet joivat keskimäärin naisia enemmän, naisten juomisen ja aivojen koon välinen yhteys oli vahvempi kuin miehillä.
Juomisen ja aivojen koon välinen yhteys on havaittu aikaisemmin vain muutamassa pienessä tutkimuksessa. Tutkijat eivät vielä tiedä, vaikuttaako koon muutos ihmisen toimintakykyyn.
Tutkimus julkaistiin Archives of Neurology -lehdess
Palaa sivulle “Politiikka ja media”
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija
