tuomarin ohjeet

[åke pakana]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomarinohjeet
Tuomarinohjeet (ruots. Domarregler, Muutamia yleisiä ohjeita, joita tuomarin on aina noudatettava) on kokoelma Olaus Petrin 1500-luvulla laatimia tuomarien noudatettavaksi tarkoitettuja eettisiä ohjeita.



nämä ohjeet teidän kannattaa sisäistää kun astelette seuraavan kerran oikeussaliin kukkien kasvattelemisesta. jokaisen peräkylän käräoikeuden leipätuomarikin on varmasti opiskellessaan oikeutta törmännyt näihin. näitä ohjeita kuulemma oikeusoppineet pitävät vieläkin pätevinä, joskin kirjoitustavaltaan hieman vaikeasti ymmärrettävinä.

otteita:

"Kaikki lait pitää olla sellaiset, että ne ovat yhteiseksi hyödyksi, ja sen tähden, kun laki tulee vahingolliseksi, ei se enää ole laki, vaan vääryys, ja on hylättävä."

"Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään."

kannabiksen laittomuus laissa perustuu yk:n vuoden 1961 huumausainejulistukseen, jossa väitetään, ettei kannabiksella ole lääkinnällistä käyttöä.
jopa suomessa kannabista on lääkinnällisesti käytetty vuodesta 2006 lähtien, joten siitä asti suomen rikoslaki on ollut ristiriidassa tuomarin ohjeiden kanssa näiltä osin.

ja teille, joille syyttäjä vaatii sakkorangaistusta tempaiskaa esille seuraava valttikortti:

"Kaikki laki on asetettu oikeuden ja kohtuuden eikä sakkorahain tähden. Sillä sakkoraha on niille rangaistukseksi, jotka lain rikkovat; mutta laki tahtoo ennemmin olla rikkomatonna kuin rikottuna, ja soisi, ettei sakkorahaa ollenkaan tarvittaisi."

[konootti]

Valitettavasti Suomessa vallitseva käytäntö ylittää periaatteen. Tuomarinohjeet ovat kauniita ideaaleja joista jokainen tuomari joutuu myötäämään jo ennen astumistaan virkaan: oikeusoppineet näet istuvat käräjillä 30 päivää varatuomarin arvon (oikeustieteellisen varsinainen tutkinto) saadakseen.

Toisin sanoen: "ei ole oikeus eikä kohtuus" -> "Suomessa kuitenkin on sellainen käytäntö että". "Ei pitäisi määrätä sakkoa" -> "syyttäjä voi jättää vaatimatta rangaistusta, mutta syyttäjä kuitenkin vaatii rangaistusta. täten määrätään sakko kuten laki tarkoittaa." Ja niin edespäin.

Historiallisten tuomarinohjeiden varaan rakennettu puolustus on käytännössä vasaraniskua vaille varma tappio ellei asiassa vallitse sellaista ambiguiteettia jota ei ratkaistaisi esim. perustuslain tai EU:n ja YK:n perusoikeusdirektiivien ja -julistuksien pohjalta. Pitäisi siis olla harvinaisuus harvinaisuuksien joukossa, yksi promillen promille. (Näissäkin tapauksissa käräjillä tulee yleensä suoraan turpiin, koska käräjätuomari ei halua keikuttaa venettä vaikka perustetta olisikin. Vrt. totaalikieltäytyjien oikeudenkäynnit, joissa käytännöstä poiketaan vain ja ainoastaan hovioikeudessa.)

[åke pakana]

en toki lähtenyt siitä olettamuksesta, että kyseinen ohjeistus olisi kukankasvattajan ainoa puolustusargumentti.
tämä on lähinnä itselleni taikka minua uutterammalle kansalaisaktivistille muistutuksena siitä,
että tätä täytyy muistaa kysyä oikeusoppineilta. kuten oikeusministeriöstä, oikeusministeriltä, oikeuskanslerilta tai ties miltä oikeustutkijalta.

suomen laissa on selvä ristiriita ja tästä on aiheellista kysyä viisaammilta. eikös vaan?