Terrorismia
Pyysin taksinkuljettajaa ajamaan yöllä kolmekymppiä Espalla. Halusin kokea, millainen vauhti on Helsingin kaupunginhallituksen määräämä uusi kattonopeus. Nauroimme molemmat, sillä matelu tuolla nopeudella tuntui luonnottomalta.
Vain ajokortittomat viherpipertäjät ja sosiaalidemokraattiset hoivatädit voivat keksiä jotain niin typerää kuin 30:n kattonopeuden. Katajanokan kapeilla korttelikaduilla taksi ajoi 20-25 kilometrin nopeudella, mikä oli tilanteeseen sopivaa "alinopeutta". Ei niillä kujilla nykyisinkään kukaan aja sallittua neljääkymppiä, vaan tilanteen mukaan.
Valta on ajat sitten luisunut Suomessa elämästä vieraantuneille niuhottajille, jotka keksivät ongelmia desimaalipilkun oikealta puolelta. Jos 99 prosenttia ihmisistä ajaa autolla ihmisiksi, tilanteen mukaisella nopeudella ja osaa käyttää alkoholia kohtuullisesti, eduskunnan sosiaalitantat haluavat rangaista heitä siitä, että yksi prosentti on sellaisia, joita ei saada millään laeilla tai kielloilla järjestykseen.
Alkoholin hinnan alentaminen ja halvan viinan tuonnin lisääminen ovat herättäneet kaikki hoivatädit ja niuhottajat vaatimaan jos jonkinlaisia rajoituksia ja kontrollia.
Nyt eduskunnassa puuhataan lakia, jolla poliisia yllytetään penkomaan nuorten koululaukkuja, ettei niissä vain ole siideripulloa. Nuoria puhallutetaan diskojen ovilla. Vastenmielistä.
Kun olen saattanut kavereitani A-klinikalle tai alkoholistiparantolaan, aina ovat olleet kyseessä miehet, jotka ovat nauttineet ensimmäiset ryyppynsä vasta sotaväessä tai sen jälkeen. Me, jotka olemme kokeneet ensi humalamme jo 13-14-vuotiaina, olemme erehdysten kautta oppineet alkoholin kohtuukäytön.
Viinan ja seksin käyttö pitää oppia riittävän nuorena, että niiden kanssa selviytyy elämässä. Jos paheita opettelee liian myöhään, aikuisiässä, näyttää, että niihin voi helposti sortua.
Kuljen kesäisin ainakin kaksi kertaa päivässä Espan puiston halki, ja lämpiminä päivinä nurmikolla lojuu satamäärin nuoria olut-, siideri- ja viinipulloineen. 99 prosenttia heistä naukkailee juomiaan sivistyneestä ilman humalan häivääkään. Useimmat ovat sitä paitsi laillisessa iässä ostamaan ja nauttimaan alkoholia.
Myönnän, että heitä katsellessani tunnen pientä kateutta. He ovat nuoria ja kauniita, heillä on hauskaa. Miksi heiltä pitäisi mennä kieltämään ilot, joihin itse olen liian vanha.
Harmittelen sitäkin, mitä kaikkea hyvää he saavat juoda, sillä meidän kouluaikanamme oli vain viinatrokareilta ylihintaan ostettua Pöytäviinaa, sataman rahtilaivoista hankittua kivihiilivodkaa tai luokkatoverin hammaslääkäriäidin pirtupullosta verotettua juomaa.
Ihme, etteivät hoivatädit ole iskeneet silmiään esimerkiksi niihin varhaiseläkeläisiin, joille elämän tyhjyys ja tarkoituksettomuus ei ole jättänyt muuta sisältöä kuin vajoamisen vakavaan alkoholismiin.
Nämä hyvällä eläkkeellä olevat ihmiset vajoavat nopeasti kaappijuopoiksi, tappelevat kotonaan, kaatuilevat ja kolhivat itsensä, ovat korttelikapakan harmina sammuillessaan ja laskiessaan alleen, kun eivät ymmärrä hankkia edes vaippoja.
Eduskunnan hoivatädit voisivat joskus käydä laskemassa jonkun helsinkiläisen hienostokaupunginosan kaupassa, kuinka paljon keskiolutta käydät ostamassa minkkiturkkiset kuuskymppiset kaappijuopot ja montako tavalliset nuoret.
Kansainvälinen tutkimus kertoi juuri, että Helsinki on maailman kärkikaupunkeja sairaanhoidon alalla. Mutta kun eduskunnassa asiaa käsitellään, syntyy aivan päinvastainen käsitys. Kansanedustajat uskovat mieluummin muutaman yleisönosastossa narisevan niuhottajan kirjoituksia, aivan kuten media tekee terveydenhoitoa mollaavat juttunsa ammattikiukuttelijoiden valituksista. Tyytyväisten suomalaisten mielipiteet löytyvät korkeintaan ulkomaisista tutkimuksista.
Kansa on opetettu niuhottajaksi. En ymmärrä, miksi ihmiset, jotka eivät siedä liikennettä, melua, tuoksuja, puliukkoja, lokin kirkunaa tai viiniä puistossa lipittäviä nuoria, ylipäänsä asuvat Helsingissä. Hehän voivat muuttaa Nurmijärvelle, jossa voi kuunnella linnunlaulua ja juoda vadelmamehua. Siellä niittyjen keskellä ei tarvitse haistella valkosipulin tuoksua, tupakan käryä, katsella avonaisissa napapaidoissa olevia nuoria tyttöjä juomassa siideriä nurmikolla tai kuunnella minihameisten neitojen korkeiden korkojen kopinaa Esplanadin asvaltilla, kun linnun laulavat puissa.
Joskus tuntuu, että terrorismin vastaisessa taistelussa on otettu maalitauluiksi väärät kohteet, pomminheittäjät ja salamurhaajat. Kieltämättä he saavat jonkin verran vahinkoa aikaan, mutta valtaosa kuitenkin selviää heidän pommeistaan. Ei tuolisi mieleenikään pelätä matkustamista Moskovan metrolla sen takia, että yhdessä vaunussa räjähti terroristien pommi.
Paljon vakavampaa on se terrorismi, jota Suomessa harjoittavat eduskunta, kaupunginvaltuustot, valtion ja kuntien viranomaiset, asukasyhdistykset, raittiusjärjestöt, Greenpeace, luontoseurat jne.
Ne tekevät kaikkensa saattaakseen elämän mahdottomaksi tai ainakin tylsäksi. Terveysfasistit yrittävät kieltää kaiken herkuttelun. Tupakkaa ei saa kohta polttaa edes kotonaan. Vihreät yrittävät kieltää teiden ja satamien rakentamisen, autolla ajamisen, energian tuotannon
Raittiusväellä on jo 150 vuoden saavutukset kiusanteossa, jonka ansiosta osa kansasta ei vieläkään ole oppinut alkoholin järkevää käyttöä. Mieluummin kuolen viinaan ja tupakkaan kuin ikävään.
