Ekat kerrat ja vaikutusten odottelu

[röllisyö]

Noihin övereihin on pakko sanoa sen verran, että kyllähän se mukava henkisesti on.. Fyysisesti aivan paskassa kunnossa, ei pysty liikkuun, oksennus lentää ja makaat vessan lattialla ajatellen, että "loppuispa tää jo". Mutta se mitä aivojesi sisällä liikkuu on aivan uskomatonta.

Tosin on myös aikoinaan ollut sellaistakin, että kuvittelin tukehtuvani vieraaseen esineen kurkussani, sekä aina kun silmät sulki, hämähäkit alkoivat vyörymään katosta. Se oli jokseenkin ahdistavaa..


Mutta kuitenkin suosittelen edes kerran kokemaan nämä överit!

Onpas sulla tullu rankat överit pajarista jos et pysty liikkumaan ja on muutenkin paskassa kunnossa fyysisesti... yleensähän se menee niin että fyysisesti on ihan hyvässä kunnossa vaikka laatta lentääkin mutta se vaan selvittää päätä ja henkisesti taas huonossa kunnossa. Tuli tosta tekstistä mieleen enemmän känniöverit

[Snate]

...




Onpas sulla tullu rankat överit pajarista jos et pysty liikkumaan ja on muutenkin paskassa kunnossa fyysisesti... yleensähän se menee niin että fyysisesti on ihan hyvässä kunnossa vaikka laatta lentääkin mutta se vaan selvittää päätä ja henkisesti taas huonossa kunnossa. Tuli tosta tekstistä mieleen enemmän känniöverit

Nyt kun itsekin luin tuon aikaisemman lähettämäni viestin, niin huomasin, että antaa hieman vääristyneen kuvan. Se on vaan niin vaikea kertoa.. Mutta fyysisesti paskassa kunnossa tarkoitin sitä, että en pystynyt liikkuumaan (kai se oli osittain kiinni siitä, että en tahtonut, koska pelkäsin, että jos nyt tästä nousen niin kaikki henkinen loppuu). Ja tuolla "loppuispa tää" tarkoitin oksennuksen tuloa en suinkaan överien loppumista. Tuntui, että oksensin sisälmyksiäni

Jokatapauksessa se on vaikeaa (ainakin itsellä) kuvailla kokemuksia, tuntemuksia ja ajatusten juoksua.

[JuniorSenior]

Ei ole varsinaiset kannabisöverit, mutta keskimäärin kerran vuodessa on tullut vedettyä n.15 oluen päälle joku megajointti ja sitten mennään... Viimeksi juhannuksena, toivottavasti oli viimeinen kerta ikinä. Heti kun se iskee niin tajuaa että nyt prioriteetti nro.1 on pysyä vaan hengissä ja saada happea

Pelkästä budistakin tuli alkuaikoina noita "övereitä" jotka oli oikeasti aika pahoja, hirveää kuolemanpelkoa ym... Mutta se helpotus kun vihdoin olo alkaa koheneen, silkkaa euforiaa kun tajuaa että kaikki onkin Ok