Paljon on taas ehditty kulkea, siitä, kun tuon aloitus postauksen tänne joskus savuissaan rustasin, kai pientä psykoosin poikastakin havaittavissa.. Ei tietenkään, tuon jumalan luoman yrtin takia joka kaiken puhdistaa (ironiaa) vaan aikamoisen matkan päihteiden muidenkin värittämänä käydyn.
Tänään illalla, noin tunti sitten (jos aikaa voi mitata) katsellessani tähti taivaalle, vielä pienet savut (pikästä aikaa ja avovaimolta hivenen salaa, joita tavallaan kadun ja tavallaan siitä nautin, toivoen jotta hän ymmärtää) vaikuttaen mielen sopukoissa.. Tunsin taas sen jota en oo tuntenu pitkään aikaan; rauhallisuus, irrallaan kaikesta turhasta, mutta ykseydessä kaikkeen. Outo fiilis, lapsena viimeksi, ehkä näin voimakkaana. Jotaki tässä täytyy olla muutakin kuin kärsimystä, päivästä toiseen elämässä taistelua, työssä käyntiä ja musertumista, pala palalta. Iltapalaa... Kai se iltakin palaa, mutta näin illalla tiedän aamunkoiton olevan jo matkalla. heh kai sekavaa, tai totta, toivon jotta kaikilla ois hyvä olla
Musaiikkia
http://www.youtube.com/watch?v=H0c33NLG1uQ
