Re: Löysin pojaltani hamppukasvin
Lähetetty: 15.4.2007 0:10
Oma ensikosketus cannabikseen oli kuusitoistavuotiaana, yli kolmekymmentä vuotta sitten. Huonoin seurauksin.
Kun oli tiedossa että muuan ystavä on tuomassa hashista piti etukäteen opetella sitä polttamaan.
Oli keväinen huhtikuun päivä kun otimme koulusta vapaata ja menimme uimarannan pukukopin katolle aurinkoa ottamaan ja opetellemaan.
Oli piiput ja tupakkaa ja siinä sitten opeteltiin vetämään savua keuhkot täyteen ja pitämään se siellä.
Porttiteoria toteutui. Siirryttiin cannabiksen kautta vahvempiin huumeisiin. Nikotiiniin.
Sen päivän jälkeen olen ollut nikotiinikoukussa koko tähän astisen ikäni.
Kannabis jäi silloin muutamiin satunnaisiin kokeiluihin mutta tupakan vaikutuksessaolosta tuli arkiminuus.
Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin löysin hampun uudestaan.
Se on muuttanut asioita ja arvoja. Ei helppo tie, helppo aine.
En tiedä olisiko ollut elämälleni pahasta vai hyvästä jos olisin aiemmin tutustunut.
Mutta aiemmin hamppu ei kiinnostanut. Mielellä oli vapautta liikkua ilman lisäpotkujakin.
Hamppuun turvauduin vasta äärimmäisestä jumista päästäkseni.
Vaikka olenkin hyväksynyt hampun käytön oman mieleni lääkinnässä ja mielentilojen prosessoinnissa
en ole sitä lapsilleni opastanut. Se ettei kaksi heistä polta mitään on helpotus minulle mutta myös se että kolmas polttaa ajoittain ganjaa on helpotus.
Se että hän oli opetellut omissa piireissään minusta riippumatta polttamisen oli helpotus.
Mutta vaikka hän on satunnaisesti kannabista polttava, tupakkaa palaa joka päivä.
Luulen ettemme ole poikani kanssa ainoita jotka ovat tupakkakoukkuun jääneet kannabiksen käytön aloittamisen vuoksi.
Isä
Kun oli tiedossa että muuan ystavä on tuomassa hashista piti etukäteen opetella sitä polttamaan.
Oli keväinen huhtikuun päivä kun otimme koulusta vapaata ja menimme uimarannan pukukopin katolle aurinkoa ottamaan ja opetellemaan.
Oli piiput ja tupakkaa ja siinä sitten opeteltiin vetämään savua keuhkot täyteen ja pitämään se siellä.
Porttiteoria toteutui. Siirryttiin cannabiksen kautta vahvempiin huumeisiin. Nikotiiniin.
Sen päivän jälkeen olen ollut nikotiinikoukussa koko tähän astisen ikäni.
Kannabis jäi silloin muutamiin satunnaisiin kokeiluihin mutta tupakan vaikutuksessaolosta tuli arkiminuus.
Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin löysin hampun uudestaan.
Se on muuttanut asioita ja arvoja. Ei helppo tie, helppo aine.
En tiedä olisiko ollut elämälleni pahasta vai hyvästä jos olisin aiemmin tutustunut.
Mutta aiemmin hamppu ei kiinnostanut. Mielellä oli vapautta liikkua ilman lisäpotkujakin.
Hamppuun turvauduin vasta äärimmäisestä jumista päästäkseni.
Vaikka olenkin hyväksynyt hampun käytön oman mieleni lääkinnässä ja mielentilojen prosessoinnissa
en ole sitä lapsilleni opastanut. Se ettei kaksi heistä polta mitään on helpotus minulle mutta myös se että kolmas polttaa ajoittain ganjaa on helpotus.
Se että hän oli opetellut omissa piireissään minusta riippumatta polttamisen oli helpotus.
Mutta vaikka hän on satunnaisesti kannabista polttava, tupakkaa palaa joka päivä.
Luulen ettemme ole poikani kanssa ainoita jotka ovat tupakkakoukkuun jääneet kannabiksen käytön aloittamisen vuoksi.
Isä