Terveiset ex-forumilaiselta 8 vuotta myöhemmin!

[Ex-hamppuforumilainen]

Tervehdys kaikille lukijoille.

Sattumalta eksyin erään verkkolinkin kautta tälle palstalle jolle aikoinaan ahkerasti kirjoittelin.

Nimimerkki lienee jo siirretty nimimerkkien hautausmaalle epäaktiviisena eikä tuota sähköpostiosoitetta joka siihen on liitetty liene enää käytössäkään. Kuten varmaan useimpien kohdalla, forum pikkuhiljaa jäi kun kaikki sanottava oli sanottu. Ikää itsellä on nykyisin yli 30 ikävuotta ja hiljalleen käyn kohti keski-ikää. Olen työssäkäyvä (jopa varsin hyvätuloiseksi luokiteltava), asun Suomen ulkopuolella ja elän avoliitossa.

- Ja tietysti forumin luonteesta johtuen toki kysymys: mites se kannabis nykyään?

Poltin noin 12 vuotta käytännössä lähes päivittäin, Suomessa asuessani kasvatin itse ja tuttavapiirini oli hyvin hamppumyönteistä. Ulkomaille elämäntilanteen vuoksi muutettuani kannabiksen saatavuus tuli kylmää ja syrjäistä pohjolaa verrattuna vain entistäkin helpommaksi. Parin viime vuoden aikana elämäntilanteeni muuttui kuitenkin hyvin paljon ihmissuhteen myötä ja olin pakotettu miettimään omaa suhdettani kannabikseen.

Lopputuloksena sille ei yksinkertaisesti nykyisessä elämässäni ole tilaa ja muutaman tunnin päihtymys (sisältäen lähinnä syömistä, nukkumista sekä videoiden katselua tai Internetin surffausta) ei enää tunnu kaiken sen vaivan arvoiselta. En siis koe enää hyötyväni kannabiksesta koska se ei enää ole osa elämäntyyliäni tai persoonaani.

- Kaipaanko kannabista?

Kannabiksenpolton jälkeen olo on nykyisin lähinnä tylsä - enemmänkin kaipaan sitä innokkaan odottavaa tunnetta kun käärii jointtia hyvästä kukasta. Samoin toki kannabiksessa on vieläkin (vaikkei se nykyisessä olinpaikassani ketään jaksa kiinostaa koska polttaa voi vaikka kadunkulmassa) jotain vastakulttuurin tunnetta: mieleen tulevat eräät koti- ja ulkomaiset rock-muusikot sekä mielikuva tietynlaisen elämäntyylin omakohtaisesta elämisestä. Olen huomannut että kannabiksessa minua ei enää viehätä niinkään sen vaikutus vaan mitä se edustaa.

Tajuan kuitenkin että ihmisellä voi olla mielenkiintoisia ajatuksia ja omaperäisyys ei ole sidoksissa kannabikseen. En tiedä mikä tilanne nykyisin Suomessa on mutta nykyisessa olinpaikassani kannabiksen liittäminen luovuuteen menisi samaan osastoon kuin kotimaassa olisi aikanaan sanonut että keskikeppanan juonti on vastakulttuuria.

- Mitä mieltä olen laillistamiskeskusteluista?

Kannabis on muodostunut poliittiseksi keppihevoseksi - joskin yhteiskunnassa on niin paljon isompiakin ongelmia ettei tämän laillisuus tai laittomuus todellisuudessa ole minkään viranomaistahon ensisijainen huoli. Koska tuo poliittinen kiistakapula on hyvin vaikea ratkaista niin en näe mahdolliseksi että viranomaistahot sanoisivat että alunperinkin asiassa mentiin pieleen ja jos koko asiaa ei olisi huomioitu aikanaan lainkaan ei kannabis olisi koskaan saavuttanut sitä asemaa joka sillä nyt on. Jos ajatettelee vaikkapa Suomen luonnossa kasvavia sieniä niin eipä niiden syömisestä tule ajateltua juuri mitään eikä asia varsinaisesti ketään edes kiinosta. Sama homma olisi ollut kannabiksellakin jos siitä ei olisi nostettu niin älytöntä mölyä molempien osapuolien toimesta.

Omasta mielestäni päiväsakkorangaistus kotikasvatuksesta tai julkisesta käytöstä (vähän niinkun kadulle kuseskelusta) olisi riittävä rangaistus. Vankeusrangaistuksia tulisi alkaa miettiä vasta kymmenien tai satojen kilojen ammattimaisessa tuotannossa ja levityksessä ansaintamielessä. Hasis ei menisi tämän ehdotelman pariin koska sen levityksessä mukana ovat aina järjestäytyneet rikolliset, vähintään ketjun alkupäässä.

- Onko se paha?

Ilman väsyneitä vertailuja alkoholiin tai tupakkaan tai niiden vaarallisuuteen kannabis ei ole mitenkään erityisen merkittävä päihde. Runsaassa käytössä sen psyykkinen riippuvuus on ihmisillä joilla jo valmiiksi on taipumus päihdeongelmaan kuitenkin vähintään kohtuullinen.

Itse kun pistin bongit pois ja jointit piiloon lopullisesti ja minulla oli tuolloin kahden viikon jakso jossa olin ollut lomalla ja tuolloin pössytellyt käytännössä heti herättyäni niin vaikken mihinkään vieroitusoireisiin uskonutkaan niin huomasin kuinka usein pilvi hiipi ajatuksiin. Samoin öisin hikoilin voimakkaasti sekä unistani tuli varsin eläväisiä. Pilvessä nukkuessani huomasin nukahtavani, nukkuvani yön läpi ikäänkuin niin että uni oli "musta pätkä" josta minulla ei ollut muistikuvia ja sitten aamulla herääväni hieman raukeana ja vähän "pölähteneenä". Minään ongelmana en tätä kokenut, ainoastaan huomaan eron nykyiseen tilaan jossa en käytä.

- Miksi tämä postaus?

Osittain selvitelläkseni omia ajatuksiani, osittain herättää keskustelua - ja osittain siksi että aikoinaan tälle forumille kirjoitellessani mietin että "mitä tapahtuu nille pilvenpolttajille jotka kasvavat aikuiseksi"?

Koska jokainen alle kolmekymppinen joka vaikkapa opiskelija- tai vuokrakämppänsä kaapissa kasvattaa hamppua tietää takaraivossaan että kyseessä on yksi elämänvaihe jonka jatkuminen läpi aikuisiän samanlaisena on melko epätodennäköistä kun on vaimo, asunto ja mahdollisesti lapsia suunnitteilla. Tämä ajatus voi herättää (tai ainakin itsessä se herätti) epätietoisuutta että mitenkäs tämän elämäntyylin yhdistän aikuisuuden tuomiin vastuuseen ja miltä se tuntuu. Tämä tarina on yksi miljoonista ja varmaan on olemassa muunkinlaisia henkilöhistorioita ja tapoja elää kun keski-ikä lähestyy.

Kiitos sinulle joka jaksoit lukea tänne asti.

Toivotan kaikille palstan lukijoille hyvää loppukesää.

- Ex-Forumilainen

[Istjender]

Mielenkiintoinen teksti jonka luin läpi kokonaisuudessaan. Kiva kuulla että elämässäsi näyttää ainakin päällisin puolin menevän hyvin.

Oon itekin kuullut juttua, että "tosi moni lopettaa kun on 30v". Kai se sit vaan on niin. Ehkä useimmiten siihen johtaa ulkoiset tekijät kuten tapauksessasi, hankala sanoa.

No, muutenkin hankala spekuloida kun ei tuo yrtti koskaan ole kummemmin maistunut, mutta onhan se varmaan iso elämänmuutos jos sitä menee päivittäin. En tiedä mitä selitän, eli ei muutakun hyvää elämänjatkoa :)

[dipshit]

Loistava kirjoitus! Itellä alkaa samat ajatukset välillä pyöriin päässä, kun on tässä jo ikää myös kertynyt riittävästi. Tuo teksti sopis vaikka johonkin lehteen. Yritä kysellä, jos joku taho olis kiinnostunut.

[Lazla]

Erittäin hyvää tekstiä. Pisti kyllä miettimään asioita aika paljon. No tervetuloa joskus vielä takaisin rekisteröityihin käyttäjiin.

[Dub kostaja]

Varsin mielenkiintoista luettavaa. Olen itsekin miettinyt kirjoittavani jutun tyyliin: "mitä kertoisin nuorelle itselleni kannabiksesta nyt kun olen niin hirveen paljon viisaampi kolmikymppinen". Mä polttelen vielä, joten se lienee syynä, etten ole tuota kirjoittanut

DK

[C-unit]

Kiva kirjoitus ja hyvää loppukesää + siitä eteenpäinkin myös sulle.

[MaZa1]

Todellakin oli mukavaa ja asiallista luettavaa. Aika tyhjentävää oikeestaan miettien omaakin tämän hetkistä tilannetta.
Paljon tapahtuu kohtuullisen pienessä ajassa, niin joutuu väkisinkin miettiin omaa tilannetta ja yrtin käyttöä yms.
Hyvät jatkot sinne !

[Jube]

erittäin kiinnostava postaus, kiitän.

"tosi moni lopettaa kun on 30v" - Tai tietyt aloittaa vasta tällöin

[vihreä_valo]

Kiitti tästä tekstistä, se oli vaihteeksi ihan oikea laatupostaus forumille ja avasi melko vähänpuhuttua aihetta eli mitä polttelun jälkeen tapahtuu. Jukka-Poikahan kertoi kirjassaan hyvin samanmoista tarinaa, eli iän myötä hampun hohto heikkeni ja se jäi. Ei se johtanutkaan nirvanaan ja elämään tuli uusia juttuja. Kaikeksi onneksi hampusta pääsee eroon helpolla, toisin kuin holista, kulunut läppä mutta totta.

[Vieras]

erittäin kiinnostava postaus, kiitän.

"tosi moni lopettaa kun on 30v" - Tai tietyt aloittaa vasta tällöin

Juuri näin.

[kapseri]

Niimpä.

erittäin kiinnostava postaus, kiitän.

"tosi moni lopettaa kun on 30v" - Tai tietyt aloittaa vasta tällöin

[maajussi]

Minä aloitin kun olin 30, nyt ikää 35. Päätin lopettaa alkon käytön, kun siitä tuntui seuraavan enemmän huonoja kuin hyviä asioita, ja kaipasin uutta tapaa rentoutua keskikaljan tilalle. Eka vuosi meni kuten alkoholinkin kanssa eli polttelin lähinnä viikonloppuisin, siitä eteenpäin käytännössä päivittäin, ei nyt aina ja taukojakin on ollut, mutta pääsääntöisesti noin. "Päivittäin" tarkoittaa käytännössä "illoittain", eli poltan käytännössä yhdet pienet paukut illalla 22 jälkeen. Joskus siten että ulkopuoliset huomaavat, mutta useimmiten niin vähän että vain itse tiedän polttaneeni. Ja tosiaan on omakotitalo, vaimo, lapsia, koira, oma firma etc.

[Vieras]

Kiitos jakamisesta, tosi mielenkiintosta ja mieltä piristävää luettavaa. Olen itsekin taannoin päätynyt aloittamaan pidemmän tauon pilvestä, ja hyvin menee tähän mennessä.

Jos ketjun aloittaja vielä lueskelee tätä ketjua, niin ois kiva kuulla, mikä on suhteesi alkoholiin?

[Kani Sativa]

Myöhemmällä iällä tulee monien elämään muitakin intressejä kuin pajaututtelu ja chillaaminen. Vaimokkeet ja perheet.
Itse poltan niin kauan kuin poltan, ei se ole välttämätöntä, mutta miksi ei jos on tilaisuus?

Hyvää kesänjatkoa kaikille!


ps. jussista asti ilman viinaksia (antabuksella mennään)!

[Vieras]

Tulin näin muutaman viikon jälkeen ihan uteliaisuudesta katsomaan minkälaisia vastauksia kirjoitukseni on poikinut. Kiitos kaikille positiivisista vastauksista ja hyvästä vastaanotosta!

Kiitos jakamisesta, tosi mielenkiintosta ja mieltä piristävää luettavaa. Olen itsekin taannoin päätynyt aloittamaan pidemmän tauon pilvestä, ja hyvin menee tähän mennessä.

Jos ketjun aloittaja vielä lueskelee tätä ketjua, niin ois kiva kuulla, mikä on suhteesi alkoholiin?

Tähän kysymykseen voin vastata etten alkoholia ole juonut humaltumismielessä viimeiseen kahteen vuoteen. En tosin ideologisista syistä vaan yksinkertaiseti siksi että helposti se lipsahti seurassa varsinkin humalan puolelle.

Ja valitettavasti vaikka hiprakassa koinkin itseni varsin älykkääksi sekä hauskaksi seuramieheksi niin tiedän että promilletaso korreloi suoraan juttujen tasoa: kun ensinmainittua nostetaan niin jälkimmäinen laskee samassa suhteessa. Kun muutaman kerran sai itseään hävetä seuraavana aamuna niin tajusin että korkki on parempi pitää kiinni.

Olen itselleni asettanut rajaksi että kolme alkoholiannosta illassa voin ottaa ja sitten jätän siihen. Kun joku joskus yllyttää juomaan omassa nousuhumalassaan niin totean vain että kyllä sitä viinaa on tullut juotua aikoinaan sen verran riittävästi ettei enää tarvitse kokeilla pidemmälle että miltä se maistuu.

Omassa linjassaan pysyminen muuten herättää kanssaihmisissä kunnioitusta kunhan ilman moralisointeja seisoo omien uskomustensa takana. Kenenkään muun elämäntyyliin en ole ikinä puuttunut enkä tule puuttumaan.

- Ex-forumilainen