Dekriminalisaatiota kannattavat hoitopaikat ja terapeutit

[Hiisaajahemuli]

...
Jos menn��n oikeisiin riippuvuuksiin, niin helppo esimerkki l�ytyy opiaateista/opioideista, jotka aiheuttavat oikeaa riippuvuutta ja riippuvuudella tarkoitan sit�, ett� keho on tullut oikeasti riippuvaiseksi tietyst� kemiallisesta reaktiosta, jotta pystyy olemaan "terveen�", eli keho tarvitsee tiettyj� kemikaaleja, joita ilman tulee kamalia vieroitusoireita. Se on mielest�ni todellista riippuvuutta.

Kuten Pinerapple jo sanoi, näköjään sun mielestä riippuvuus tarkottaa nimenomaan fyysistä addiktiota, ja sanan "addiktio" sitten määritteletki miten sattuu. Addiktio on edellee synonyymi sanan "riippuvuus" kanssa eli kun sanot että "riippuvuutta luovat asiat usein synnyttävät myös addiktiota", sanot että "riippuvuutta luovat asiat usein synnyttävät myös riippuvuutta" tai "addiktiota luovat asiat usein synnyttävät myös addiktiota". Nämä kaks sanaa tarkottavat samaa asiaa. Mutta kaikki aineet ei tosiaan aiheuta fyysistä addiktiota (eli fyysistä riippuvuutta).

Addiktion tasoja on erilaisia, yleensä ne jaotellaan kolmeen: sosiaalinen, psyykkinen/psykologinen ja fyysinen addiktio. Sosiaalinen riippuvuus on itsestään selvä: kun sosiaalinen tilanne luo tarpeen käyttää jotain (esim. jos röökirinkiin käveleminen tai sen näkeminen tai kaverin tupakointi luo niksat), puhutaan sosiaalisesta riippuvuudesta. Psyykkinen riippuvuus on tottumuksesta ja käytön/harrasteen tavanomaisuudesta syntynyttä; psyykkisessä riippuvuudessa mieli on tottunu hakemaan hyvää oloa, helpotusta ja riippuvuuden kohteesta. Fyysinen riippuvuus on seki itsestään selvä: keho ja aivot hakee vastinetta aineelle, jota on käytetty tarpeeks pitkään ja usein - esim. kofeiini, alkoholi, tupakka, heroiini ja sokeri aiheuttaa fyysistä riippuvuutta pitkällä ja tarpeeks tiheällä käytöllä. Kaikki ei tosiaan tätä aiheuta ja kuten jo sanoin, ei kannabiksen tiedetä aiheuttavan fyysistä addiktiota (eli sitä mitä sä kutsusit riippuvuudeksi). Fyysistä riippuvuutta ei edellenkää vaadita koviin vierotusoireisiin, vaan riippuvaisesta voi tuntua helvetin pahalta päästää irti ihan "vaan" psyykkisestäki koukusta.

Esim. kynän puremista voi harrastaa irrattain ihan kummista syistä mut jos paineen alla tuntuu olevan pakko purra kynää, voidaan puhua psyykkisestä koukusta. Kannabikseen yhtä lailla voi syntyä psyykkinen addiktio ja sen addiktion vuoksi kannabiksen puute voi aiheuttaa samaa ku minkä tahansa psyykkisen kohteen puute: ahistusta, masennusta, alakulosuutta ja mahollisesti liudan muita vaikeita tuntemuksia. Jos on vaikea elämäntilanne, elämän hallinta ja yleensä muutenki huono olo, voi psyykkine addiktio näiden päälle olla hankalampaa selättää ku kelle tahansa.

Kaikkeen voi tosiaan hullaantua mutta riippuvuudella tarkotetaan nimenomaan pakonomasta suhdetta johonkin. Jos sulla ei ole negatiivisia haittoja kannabiksen puutteesta nii sitten sulla ei todennäkösesti ole addiktiota siihen, tai sitten sä vaan et koskaan lakkaa käyttämästä sitä nii pitkäksi aikaa että viekut ehtis alkaa. Yhtä lailla mun mielestä kannabis voi olla ihan vaa positiivinen asia elämässä samoin ku alkoholi ja sokeri. Siitä huolimatta se, että sä et koe haittoja pilvestä ei tarkota sitä, että pilvestä ei voisi aiheutua haittoja muille ihmisille. Monilla ihmisillä on siihen aineeseen vahva psyykkinen addiktio eli psyykkinen riippuvuus ja se hankaloittaa heidän jokoapäivästä elämää. Se ei oo lainkaan aineen vika - eikä aina ees kokonaan käyttäjän vika. Näin asiat vaa on.

Itelläni on tällane asenne ja se helpottaa aina jos mulla meinaa lähtä jonkin aineen käyttö lapasesta: määrään että mä käytän ainetta ja ettei mikään aine käytä mua. Jos jollakulla on minkä tahansa asteen addiktio, suosittelen muistuttamaan itteään siitä että tuskin sitä haluaa olla addiktoitunu ja että addiktiosta luopuminen ei ainoastaan oo pitkällä tähtäimellä parempi ku nopea helpotus, vaan että se myös palvelee omaa tahtoa. Kun ei tottele addiktiota, tottelee itteään. Riippuvuutta vastaan painiessa neuvoisin pitämään omasta päästä kiinni ja päättämään omasta puolesta että se riippuvuus on väärin.

[Vieras]

...

Moi, tulin pätemään.

Ymmärrän kyllä mitä haet takaa, mutta riippuvuus ja addiktio ovat synonyymejä. Addiktio on johdettu englannin kielen sanasta "addiction" joka käännettynä on riippuvuus.
Se ero mitä haet takaa on fyysisen ja psyykkisen riippuvuuden/addiktion ero.

Eipä mulla mitään ite aiheesta, jatkakaa..

Juu, toki ihan oikeassa oot, että nuinhan se mielletään, että ne on synonyymejä, mutta mielestäni jos asiaa tarkastellaan tarkasti, niin addiktio vastaa psykologista koukkua paremmin kun fyysistä, koska psyykkinen riippuvuus ei edellytä mitään ulkoista substanssia, vaan se on tahtotila/tottumus, mikä sitä "edellyttää" ja taasen fyysinen riippuvuus taasen on ihan fysiikan vaatimus, eli tahdosta riippumaton vaatimus. Mielestäni englanninkielinen sana dependency kuvastaa paremmin fyysistä riippuvuutta kuin sana addiction. Jotenki tuntuu, että uppoo samaan kategoriaan tuo yhistäminen, ku se että kun puhutaan hampusta ja kaikista mahollisista huumeista kategorioiden ne samaan karsinaan.
Ymmärrän toki, että nuo psyykkiset koukut voi olla erittäin viheliäisiä ja että niistä voi olla hankala irrottautua, mutta mutta, priorisoimalla ne on kyllä päihitettävissä, esim. empatogeenien avustuksella/jotenkin muuten..

Ja Hiisaajahemulille:
Mielestäni minä just yritän vältellä määrittelemästä asioita miten sattuu. Siksi juuri teen asioitten välille eron. Sana addiction on vain yksi monista englanninkielen sanoista, joka tarkoittaa riippuvuutta, vaikka sitä yleisesti käytetäänkin.
Olisikohan helpompi jos alettas puhumaan asioista tarkemmilla määreillä, esim. fyysinen riippuvuus/psyykkinen riippuvuus tms. täsmällisemmillä termeillä, kun kerran ovat kovin eri asioita, joten tuskin näin ollen on järkevää käyttää molemmista myöskään samaa nimitystä.

Muistan joskus junnuna pureskelleeni kynsiä ihan liikaa, eli selkeä addiktio siinä oli, vaan tais olla seurausta stressistä tms. ja ajan saatossa sekin tapa katos ihan ilman mitään yrittämistä pois, ilman mitään viekkareita. Unohtu vaan..

Kyllä mie psyykkisen koukun tunnistan itestäni suhteessa hamppuun, mutta ei se nyt mitään pakonomaista ole kuitenkaan. Voin olla käyttämättä, jos haluan. Näen vain asian niin, että hamppua kannattaa hyödyntää aika ajoin, verrattain säännöllisesti.
Terveellistä touhua.
Krooniseen hampun pössyttelyyn olen kyllästyny jo vuosia sitten. Se ei vain ollut enää niin antoisaa toimintaa, kuin mitä oli joskus. En tunnista kyllä olleeni riippuvainen, mutta psyykkisen koukun tunnistan kyllä ja se on edelleen, enkä sitä halua muuttakkaan.
Muovaantui vain toimintapa uusiksi.

Jos riippuvuudella tarkoitetaan pakonomaista suhdetta johonkin, niin kai se käyttötiheys määrittää kuitenkin riippuvuuden laatua melko paljon? Voi olla "pakonomaista"(aka kokea tarpeelliseksi, hyödylliseksi tms.), vaikka käyttötiheys on kovin eri kuin jollain toisella ja silti sen voi määrittää mun mielestä addiktioksi, jos toiminta on toistuvaa.

[Hiisaajahemuli]

...
Mielest�ni min� just yrit�n v�ltell� m��rittelem�st� asioita miten sattuu. Siksi juuri teen asioitten v�lille eron. Sana addiction on vain yksi monista englanninkielen sanoista, joka tarkoittaa riippuvuutta, vaikka sit� yleisesti k�ytet��nkin.

Sana "addiction" on ainoa englannin kielen sana riippuvuudelle, joka tarkottaa nimenomaan sitä pakonomaista tarpeen tunnetta (useimmiten aineisiin) jota me tässä nyt pyöritellään. Teknisesti me ollaan "riippuvaisia" esim. vedestä koska meidän elämä riippuu osittain nesteytyksestä mutta ei me sen kaltasten elämää ylläpitävien tarpeiden takia käytettäis sanaa "riippuvuus" kuvaamaan ainoastaan fyysistä addiktiota. Englannin kielestä lainattu sana "addiktio" on nimenomaan tarkempi ja tarkottaa nimenomaan pakonomaista tarvetta jollekin substanssille, tavalle tai muulle asialle. Se on siten tässä kontekstissa paljon tarkempi ja asianmukasempi sana kuin "riippuvuus". Mä olen riippuvainen monista asioista, esim. ruoasta, mutta mulla ei käsittääkseni eikä toivoakseni ole mitään addiktioita.

Olisikohan helpompi jos alettas puhumaan asioista tarkemmilla m��reill�, esim. fyysinen riippuvuus/psyykkinen riippuvuus tms. t�sm�llisemmill� termeill�, kun kerran ovat kovin eri asioita, joten tuskin n�in ollen on j�rkev�� k�ytt�� molemmista my�sk��n samaa nimityst�.

Addiktio ja riippuvuus on termejä mutta ne ei ole ainoastaan termejä; ne on myös spektrejä. Riippuvuus ei ole vaan jokin mustavalkonen asia joka vaan on tai jota ei vaan ole, vaan siitä löytyy eri vahvuuksia ja eri tyyppejä. Fyysinen/psyykkinen/sosiaalinen kuvaa nimenomaan riippuvuuden laatua mutta mihinkään ei synny fyysistä riippuvuutta tosta vaan. Fyysistä riippuvuutta edeltää lähes aina psyykkinen ja usein psyykkistä riippuvuutta edeltää vielä sosiaalinen riippuvuus. Fyysisessä riippuvuudessa aivot kaipaa sitä jotain ainetta mutta harvoin fyysistä riippuvuutta syntyy ilman psyykkistä, ja yhtä lailla psyykkisestä riippuvuudesta kärsivä tuntee tarttevansa riippuvuutensa kohdetta.

Muistan joskus junnuna pureskelleeni kynsi� ihan liikaa, eli selke� addiktio siin� oli, vaan tais olla seurausta stressist� tms. ja ajan saatossa sekin tapa katos ihan ilman mit��n yritt�mist� pois, ilman mit��n viekkareita. Unohtu vaan..

No sitten se oli huono tapa eikä addiktio. Se oli todennäkösesti sekä helpotuksen hakua stressille että rutiininomasta mutta ei tietyn tavan kesto eikä sen tavan toistumisyleisyyskään ole riippuvuutta määrittäviä tekijöitä. Mullakin oli tapana pureskella kynsiä ja joskus edelleenki meinaan purra koska sormia tunnustellessa jokin kynsi tuntuu epätasaselta tai jossain sormenpäässä on paksumpi kuollu ihokerros, joka tuntuu vieraalta ja jonka vaistonvarasesti tahtoo pois koska se tuntuu vieraalta. Ei se kuitenkaan oo riippuvuus vaan pyhässä yksinkertasuudessaan paha tapa.

Kyll� mie psyykkisen koukun tunnistan itest�ni suhteessa hamppuun, mutta ei se nyt mit��n pakonomaista ole kuitenkaan.

Sitten sulla ei ole addiktiota kannabikseen.

Jos riippuvuudella tarkoitetaan pakonomaista suhdetta johonkin, niin kai se k�ytt�tiheys m��ritt�� kuitenkin riippuvuuden laatua melko paljon? Voi olla "pakonomaista"(aka kokea tarpeelliseksi, hy�dylliseksi tms.), vaikka k�ytt�tiheys on kovin eri kuin jollain toisella ja silti sen voi m��ritt�� mun mielest� addiktioksi, jos toiminta on toistuvaa.

Kuten tässä kommentissa aiemmin sanoin, käyttötiheys ei luo riippuvuutta. Sanotaan vaikka että joku tupakoi viikottain. Heillä ei välttämättä ole tupakkaan tuolloin mitään riippuvuutta mutta yhtä hyvin heillä voi olla tupakkaan riippuvuus vaikka käyttö oliskin "vain" viikottaista. sama hampun kanssa. Riippuvuus on tietyn tyypin suhde johonkin asiaan josta voi saada mielihyvää ja sitä kuvaa nimenomaan pakonomaisuus, tunne siitä että se suhde tiettyyn asiaan on tarve.

Yleensäki mun mielestä tästä on turha tässä jauhaa kun kukaan täällä ei käsittääkseni liiotellu kannabisriippuvuuttaan fyysiseksi enkä näe kenenkään tässä ketjussa laittaneen hamppua samalle viivalle esim. opioidien tai bentsojen kanssa. Keskittyminen siihen, kuinka kannabis ei ole nimenomaan fyysistä addiktiota aiheuttavaa eikä siihen siten voi syntyä "varsinaista riippuvuutta" on lähinnä vähättelevää koska siihen voi fyysisen riippuvuuden puutteesta huolimatta syntyä vahva psyykkinen riippuvuus mielihyvää tuottavana aineena eikä sellasta ongelmaa tule väheksyä, näit sitten kannabiksen kuinka ihanana asiana hyvänsä. Ei yhtään auta pahaa oloaan pakenevaa riippuvaista että porukka tulee jaarittelemaan kuinka he eivät usko sen riippuvuuden olevan ees olemassa. Vaikka aivoreseptorit ei jääkään nimenomaan tetrahydrokannabinolia kaipaamaan, kannabisriippuvuus on ihan oikea riippuvuus, ihan aito asia ja se haittaa elämää siinä missä muutkin riippuvuudet.

[kanna]

hyvää tekstiä hiisaajahemulilta. tosiaan voiko psyykkisestä riippuvuudesta syntyä fyysinen riippuvuus? kun oli puhetta addiktiosta(psyykkisestä riippuvuudesta), ja riippuvuudesta(fyysinen riipuvuus), jäi mietityttämään. omasta mielestä kyllä.

[rehupekka]

Ainakin NA:lla on ihan oma näkemys addiktista, ja nykyään rupee päihdetyöntekijätkin ymmärtämään addiktin ja riippuvaisen eron. NA:n addiktilla on joku vika päässä, tai siis niiden mukaan addiktius on lähinnä persoonallisuushäiriö. Riippuvainen on vaan kemiallisesti riippuvainen päihteestään, oli se sitten kannabis tai heroiini, oli se riippuvuus fyysistä tai psyykkistä (njoo myönnän et toi on vähän hassusti sanottu mut antaa suuntaa). Ekalla kerralla kun kävin NA:ssa ne kysy multa et oonko mä miettiny et oonko addikti. No aattelin et jos kerran oon pilleristä riippuvainen niin toki olen addikti, hölmö kysymys. Mut sit enempi siellä käytyäni tajusin ettei mulla ole mitään tekemistä niiden kanssa, en ole myynyt mummoani enkä juurikaan ole edes valehdellut saadakseni kamaa. Yksi piirre mikä tuntui olevan kaikkein yhdistävin tekijä addiktien kesken oli se että "addiktille mikään ei riitä, aina pitää saada lisää", ja tuommosia kyllä löytyy omasta pilvenlussuttajapiireistäkin. Yks tuttu kattoo kellosta millon 2h tulee täyteen et voi polttaa toiset paukut (kontrollifriikki-addikti?), itellä menee helposti useampi tunti, annan sen laskea kunnolla että seuraavat toimisi paremmin.

Ja joskus kauan sitten tunsin tosi hc-juopon. Kun se tuli mun luona käymään, se ennen metroon hyppäämistä osti sixin bissee, joi sen metromatkalla, ja osti toisen metroasemalta ja joi sen melkein kävellessään meille, ja sit osti viel muutaman meidän pihan kiskasta ja joi ne samalla kun kävi mun luona. Multa se sai kakkosen nipin ja se kyhäs sen kokonaan ja tyrkytti mullekin. Mä sanoin et oon jo polttanu niin paljon etten jaksa enempää, et pistä taskuun ja polta himassa, niin se sanoi et "meikä on tämmönen et meikä vetää kaiken kerralla, en mä rupee mitään säästelemään".

Se oli hurja kaveri. Kun meinas laatta lentää niin se vaan puri hammasta yhteen ja nieli kaiken mikä suuhun tuli. Vittu hyvää viinaa hukkaan heitetä! Kerran kun oltiin risteilyllä niin se samaan aikaan oksensi hytin vessan ovesta sisään vessan lattialle, ja kun maha hetkeksi lopetti kramppaamisen niin lisää keittoo koneeseen, ja toisella kädellä hatsit jointista, ja taas vähän oksennetaan (jos ei hampaiden pureminen yhteen enää auttanut) Tää jätkä oli addikti.

Se myös kerto tarinaa siitä miten sen jotkut hippi kaverit oli keitelly jotain hullukaali/ruoho/lemmonmarja tms teetä, ja nää sen kaverit oli juonu sitä mukilliset mieheen ja jätti tälle sällille sentin pohjat mukeista, ja varotti et tää on aika tiukkaa tavaraa. No tää sälli oli menny sit keittiöön ja juonu koko pannun ja oli ollut monta päivää ihan jossain muualla, ja tuota tarinaa kertoessaan sanoi et "mä pystyn vieläkin näkee ne pikku-ukot tossa tanssimassa".

[Vieras]

...
Sana "addiction" on ainoa englannin kielen sana riippuvuudelle, joka tarkottaa nimenomaan sitä pakonomaista tarpeen tunnetta (useimmiten aineisiin) jota me tässä nyt pyöritellään. Teknisesti me ollaan "riippuvaisia" esim. vedestä koska meidän elämä riippuu osittain nesteytyksestä mutta ei me sen kaltasten elämää ylläpitävien tarpeiden takia käytettäis sanaa "riippuvuus" kuvaamaan ainoastaan fyysistä addiktiota. Englannin kielestä lainattu sana "addiktio" on nimenomaan tarkempi ja tarkottaa nimenomaan pakonomaista tarvetta jollekin substanssille, tavalle tai muulle asialle. Se on siten tässä kontekstissa paljon tarkempi ja asianmukasempi sana kuin "riippuvuus". Mä olen riippuvainen monista asioista, esim. ruoasta, mutta mulla ei käsittääkseni eikä toivoakseni ole mitään addiktioita.

...
Addiktio ja riippuvuus on termejä mutta ne ei ole ainoastaan termejä; ne on myös spektrejä. Riippuvuus ei ole vaan jokin mustavalkonen asia joka vaan on tai jota ei vaan ole, vaan siitä löytyy eri vahvuuksia ja eri tyyppejä. Fyysinen/psyykkinen/sosiaalinen kuvaa nimenomaan riippuvuuden laatua mutta mihinkään ei synny fyysistä riippuvuutta tosta vaan. Fyysistä riippuvuutta edeltää lähes aina psyykkinen ja usein psyykkistä riippuvuutta edeltää vielä sosiaalinen riippuvuus. Fyysisessä riippuvuudessa aivot kaipaa sitä jotain ainetta mutta harvoin fyysistä riippuvuutta syntyy ilman psyykkistä, ja yhtä lailla psyykkisestä riippuvuudesta kärsivä tuntee tarttevansa riippuvuutensa kohdetta.

...
No sitten se oli huono tapa eikä addiktio. Se oli todennäkösesti sekä helpotuksen hakua stressille että rutiininomasta mutta ei tietyn tavan kesto eikä sen tavan toistumisyleisyyskään ole riippuvuutta määrittäviä tekijöitä. Mullakin oli tapana pureskella kynsiä ja joskus edelleenki meinaan purra koska sormia tunnustellessa jokin kynsi tuntuu epätasaselta tai jossain sormenpäässä on paksumpi kuollu ihokerros, joka tuntuu vieraalta ja jonka vaistonvarasesti tahtoo pois koska se tuntuu vieraalta. Ei se kuitenkaan oo riippuvuus vaan pyhässä yksinkertasuudessaan paha tapa.
...
Sitten sulla ei ole addiktiota kannabikseen.

...
Kuten tässä kommentissa aiemmin sanoin, käyttötiheys ei luo riippuvuutta. Sanotaan vaikka että joku tupakoi viikottain. Heillä ei välttämättä ole tupakkaan tuolloin mitään riippuvuutta mutta yhtä hyvin heillä voi olla tupakkaan riippuvuus vaikka käyttö oliskin "vain" viikottaista. sama hampun kanssa. Riippuvuus on tietyn tyypin suhde johonkin asiaan josta voi saada mielihyvää ja sitä kuvaa nimenomaan pakonomaisuus, tunne siitä että se suhde tiettyyn asiaan on tarve.

Yleensäki mun mielestä tästä on turha tässä jauhaa kun kukaan täällä ei käsittääkseni liiotellu kannabisriippuvuuttaan fyysiseksi enkä näe kenenkään tässä ketjussa laittaneen hamppua samalle viivalle esim. opioidien tai bentsojen kanssa. Keskittyminen siihen, kuinka kannabis ei ole nimenomaan fyysistä addiktiota aiheuttavaa eikä siihen siten voi syntyä "varsinaista riippuvuutta" on lähinnä vähättelevää koska siihen voi fyysisen riippuvuuden puutteesta huolimatta syntyä vahva psyykkinen riippuvuus mielihyvää tuottavana aineena eikä sellasta ongelmaa tule väheksyä, näit sitten kannabiksen kuinka ihanana asiana hyvänsä. Ei yhtään auta pahaa oloaan pakenevaa riippuvaista että porukka tulee jaarittelemaan kuinka he eivät usko sen riippuvuuden olevan ees olemassa. Vaikka aivoreseptorit ei jääkään nimenomaan tetrahydrokannabinolia kaipaamaan, kannabisriippuvuus on ihan oikea riippuvuus, ihan aito asia ja se haittaa elämää siinä missä muutkin riippuvuudet.

Ite kyllä aattelen elämää ylläpitävätkin välttämättömät toiminnot riippuvuuksiksi. Ja sitten on myös näitä ihmisten itte luomia extra addiktioita/riippuvuuksia elämää mukavoittaviin tekijöihin. Tai tekijöihin, jotka ovat ainakin jossakin vaiheessa mukavoittaneet elämää, eli erinäiset mielihyvää tuottavat ainekset/toiminnot(kahvi, sokeri, tupakka, alko, makeiset, urheilu ja monet huimausainekset jne..).

Mielestäni kynsien pureskelu itessään ei ole sen huonompi tapa kuin niitten leikkaaminenkaan, jos tarkoituksena on vain lyhentää kynsiä, mutta kynsien toistuva pureskelu ilman tarvetta, niin että kynsinauhan vaurioiden takia sormenpäät kipeytyy, on mielestäni jo jokseenkin haitallinen addiktio, vaikka se olikin todennäköisesti reaktio ympäristön luomasta stressistä. Itelläni tätä jatkui kohtuu pitkään, kunnes se tapa vain katosi.

Kysyppäs joltain kuivilla olevalta nistiltä, että onko hällä edelleen addiktio kamaan, vaikka viekkarit on jo käyty läpi.
Onko se addiktio silloin pakonomainen, jos itsekuri riittää pysymään erossa?

No mutta, itelle nää on sen verran selviä asioita, että eipä jaksa jankata joutavia.
Let's agree to disagree.