Kuva

140 maassa vieraillut Suomalainen kirjoittaa näin..

Matkailuaiheista keskustelua hamppuväen näkökulmasta, hamppu muissa maissa
Alueen säännöt
Matkailu
Matkailuosio on tarkoitettu hampuusien matkailukeskustelulle.
Täällä voit jakaa kokemuksia mm. kannabistilanteesta eri maissa ja matkavinkkejä.
Muistathan kuitenkin noudattaa Hamppuforumin sääntöjä!

Huom.! Tarkastathan ennen uuden ketjun tekoa, ettei kyseisestä kohteesta tai aiheesta ole jo olemassa ketjua!
Pilvikaista
Viestit: 2
Liittynyt: 10.9.2017

140 maassa vieraillut Suomalainen kirjoittaa näin..

ViestiKirjoittaja Pilvikaista » 10.9.2017 21:54

Pohjustan kirjoitustani hieman, aikeissani on kirjoittaa sadasta eri valtiosta joissa olen matkustanut kannabiksen perässä, mutta valmiina on vasta ensimmäinen kappale. Haluan tuoda sen teille luettavaksi, jotta saisin rehellisiä mielipiteitä teiltä lukijoilta. Molemmat, sekä positiivinen että negatiivinen palaute on vain hyvästä minulle, koska olen ensimmäistä kertaa "kynän varressa". Kertokaa mitä voisi olla enemmän, mitä vähemmän, mikä kiinnosti ja mikä oli paskaa. Kaikenlainen palaute otetaan vastaan, mutta rakentavasta hyödytte itse eniten. Kirjoitusvirheitä, vääriä pilkkuja jne. ei tarvitse kommentoida, ne oikoluetaan myöhemmin. Jos saan projektille tuulta purjeisiin, niin tulevaisuudessa ajattelin kääntää tekstit myös englanniksi. Hinta yhtä maata kohden olisi 50senttiä - 1euro, entä miltä tämä kuulostaa? ostaisitko jos olisit menossa kohteeseen mistä vastaava kirjoitus olisi olemassa? Tässä kirjoitus:



Pilvikaistaa maailmalle

Kirja kertoo Suomalaisesta, nyt noin neljäkymmentä vuotiaasta miehestä, joka on matkustanut 140 eri valtiossa kahdenkymmenen edellisen vuoden aikana ja siitä kuinka tämä reissaaja kokee eri kannabislajikkeiden kokeilemisen intohimokseen ympäri maailman.

Ennen kuin selviää kuinka olen päätynyt yhdeksi niistä harvoista ihmisistä maailmassa, jotka ovat olleet tekemisissä yli sadassa maassa paikallisten kannabilajikkeiden ja niistä jalostettavien tuotteiden parissa, niin kerron mistä kaikki alkoi.

Vuosi -2000 oli juuri vaihtunut ja olin huomannut elämänintoa täynnä olevilla silmilläni, että pankkiautomaateista saikin edelleen markkoja ja juuri hankkimani tietokonekkin selvisi etukäteen povatusta datakatastrofista ehjänä.
Toisin kävi ystäväni parisuhteessa, johon oli tullut peruuttamattomia mutkia matkaan ja heille koitti ero. Viikon päästä tapahtuneesta olimme ystäväni kanssa päättäneet lähteä perjantain päätteeksi ravintolaan, josko se toisi helpotusta nuoren miehen erotuskaan. Jäljempänä tässä kappaleessa kutsun ystävääni nimellä Bud.

Ilta kului juomien ja leppoisan puheensorinan seassa, mutta jossain vaiheessa ajatukset kääntyivät siihen suuntaan, että ulkomaille on päästävä. Mikä sitä virkistäisikään paremmin kuin kuukauden matka aurinkoon ja hiekkarannoille, vielä piti keksiä mikä olisi tämä kahden hyvin iltaansa nauttineen miehen matkakohde.
Tyydyttikö Indonesia, entä Islanti? Vaihtoehtoja tuli monelta mantereelta, mutta yhteistä säveltä matkakohteesta ei meinannut löytyä, ennen kuin ravintolaan asteli vanhempi tumma herra pitkät rastat kyynerpäihin ulottuen ja pyysi juomansa lisäksi DJ:ltä kuultavaksi Karibialaisia artisteja.
Samaan aikaan kun kaiuttimista alkoi soida Shaggyn – In the summertime oli matkamme määränpää tullut selväksi.
Tällä erää Budin sydänsurut saivat luvan unohtua Jamaican pehmeissä rytmeissä, sekä kuumana hehkuvilla hiekkarannoilla, joissa varjoja kimmeltävään hiekkaan piirsivät muutkin kun luonnon muokkaamat kummut ja kurvit.

Jamaika

Päästyäni pohjois Jamaicalla sijaitsevalta Montego bayn kansainväliseltä lentokentältä ulos, olin taksia vailla. Eteeni jonossa lipui värikkäästi maalattu Toyota Hiace ja kuski tervehti reggaen taustalla soiden, Irie! Mihin oli miehen matka kyseli kuski, vastasin, että hotelliin pitäisi päästä.
Bud oli saapumassa tuntia myöhemmin eri lennolla samaan kaupunkiin ja meidän oli määrä tavata majapaikkamme aulabaarissa. Jonkun aikaa lentokentältä ajeltuamme kuski kysyi haluaisinko ostaa kannabista?
Olin tietysti tietoinen maan tavoista ja mietinkin kysymyksen jälkeen mielessäni, että onko kuski turvallinen, onko hän kenties poliisi? Nopeasti tuumailin miehen olemuksesta, että harvalla poliisilla on näin muhkeita rastoja päässään, joten kauppa sovittiin.
Ostin 5 grammaa kannabista 20 dollarilla. Kuumottavana pitämäni tilanne päättyi kannaltani onnellisesti ja hämmästyksekseni todella helposti.

Tein kirjautumisen hotelliin ja menin altaalle miettimään, että siinähän sitä tuli ostettua kannabista ulkomailta ensimmäistä kertaa, tilanne sai mieleni kihelmöimään jännityksestä.
Muutaman virkistävän uima-altaan päästä päähän uidun kierroksen jälkeen Budin ääni kuului vastaanottotiskiltä.
Nautimme paikalliset Red Stripe oluet jonka jälkeen näytin Budille hänen huoneensa, se sijaitsi omani vieressä, neljännessä kerroksessa.

Bud meni huuhtelemaan matka- ja aikaerorasituksensa pois kylmään suihkuun, tällä välin olin käärinyt taksikuskilta ostamastani hieman sitruksen tuoksuisesta kannabiksesta kaksi jointtia.

Vaikka Jamaicalla onkin yksi Karibian korkeimpiin kuuluvista vuorista nimeltään Blue mountain, joka kohoaa reiluun 2200 metriin, niin kannabislajikkeet ovat laajalti sativa haaraan kuuluvia ja normaalisti lähempänä merenpinnan tasoa viihtyviä lajikkeita, kuin monissa laajemmin vuoristoja omistavissa maissa.
Tämä reggaen ja kannabiksen vuoraama valtio on pieni maa pinta-alallisesti ja siksi onkin yli kolmekymmentä kertaa pienempi kuin Suomi.

Huoneidemme vierekkäisistä parvekkeista koostui yksi isompi parveke, joka oli eroteltu toisistaan muovikasveista tehdystä ristikkorakenteesta, siirsimme näköesteen sivuun, jonka jälkeen paljastin Budille yllätykseni. Jointit saivat hymyherkän vastaanoton ja käänsimme parvekkeen penkit kohti merinäkymää, nyt oli aika katsoa mitä sativa-trikomin kyllästämä paikallistuote tarjosi.

Pitkä matka Suomesta Jamaicalle, aikaero tai mikään muukaan tekijä ei tuntunut puristavan tällä hetkellä, puolet ensimmäisistä jointeista Budin kanssa polteltuamme tilanne rentoutui entisestään ja nyt jo melko äänekkäässäkin naurussa oli pidättelemistä. Jointteja tuli rullattua ja polteltua siihen asti kun luomet alkoivat painua alas auringon tahdissa, ensimmäinen päivä Jamaicalla oli mahtava, ajattelin ennen kuin nukahdin.

Kolme ensimmäistä päivää kului meren välittömässä läheisyydessä. Atlantin työntäessään laiskan oloisia aaltoja kohti varpaankärkiä välähti mieleeni kysymys, että mihin suuntaan tästä lähdettäisiin etenemään seuraavina päivinä. Kysymys jäi ilmoille, kun tarjoilija toi aiemmin tilatut ruoka-annokset. Kana, kannabis ja kalja, niillä oltiin menty alun päivät.

Puhuimme Budin kanssa ruokailun lomassa, josko kiertäisimme koko Jamaican saaren ympäri rantoja pitkin ja pysähtyisimme niihin mestoihin, mitkä huokuisivat meille sopivaa reggae värinää. Tilasimme aamuksi taksin ja päätös oli, että koko maa kierrettäisiin myötäpäivään. Sata kilometriä edettyämme, tuli vastaan kaupunki nimeltä Ocho rio. Taksi jäi torille, jossa riitti vilskettä, olihan uusivuosi koittamassa kohtapuoliin ja kaikki halusivat varmistaa, että grillatessa riittää purtavaa isoille seurueille.

Löysimme Budin kanssa viidensadan metrin päästä rannasta mukavat pikku mökit edulliseen hintaan ja päätimme jäädä niihin joksikin aikaa. Rinkat mökkeihin ja rantaa kohden.
Rannan syrjäisessä kulmassa missä puusto alkoi kasvamaan, huomasimme vanhemman rastan sea grape puussa makoilemassa. Hetken höpistyämme tämän vahvaa Jamaican patoissia murtavan kulkijan kanssa hän kysyi meiltä savukkeita.
Tupakan saatuaan hän otti taskustaan pienen muovipurkin missä oli kierrekorkki. Hämmästelin kun rasta alkoi sivelemään ruskeaa juoksevaa nestettä kierrekorkissa kiinni olevalla siveltimellä vasta saamaansa savukkeeseen.
Kysyin asiasta ja sain vastaukseksi, että purkissa oli kannabisöljyä joka oli sekoite kookosöljyä ja paikallista kannabislajiketta minkä hän oli itse valmistanut. Saimme omiimmekin savukkeisiin tuhdin kuorrutuksen öljyä ja näin oli taas uusi kokemus kannabismatkailussa näyttäytynyt Budille ja minulle.
Tukevat öljykuorrutteet tekivät tehtävänsä ja tunsimme kuinka silmät alkoivat punertaa ja suuta kuivaa, nyt oli vaari tehnyt sen tyyppisen coctailin, että valkoisen miehen reseptorit olivat täyttyä thc tulvasta. Iltapäivä kului melko leppoisissa tunnelmissa pienen rannan tarjotessa kaiken mitä matkamies tarvitsi.

Lähtiessämme päivän päätteeksi takaisin mökkeihimme rasta oli taas puussa loikoilemassa, hän vinkkasi meidät jutullensa ja kysyi haluaisimmeko ostaa öljypurkin häneltä illan ratoksi. Siihen oli yhteen ääneen Budin ja minun suusta yksi ainoa vastaus, kyllä, mutta ongelma oli, että meillä ei ollut rahaa enään mukana.
Rasta ilmoitti ongelman olevan mitätön ja sanoi, että voi vaihtaa purkin Budin päällä olevaan Arsenalin t-paitaan. Paita ja öljypurkki vaihtoivat omistajaa ja viidensadan metrin matka takaisin mökille tuntui venyvän puolimaratonin mittaiseksi koitokseksi, kenties tähän vaikutti tusina poltettua tupakkaa, jotka jo lähes upotimme tuohon pehmeät löylyt antavaan kannabisöljyyn. Pari päivää meni taas jonkuntyyppisessä hymysumussa, samalla kun lisäsimme rusketusta rannalla.

Kun olimme irtautunut Ocho riosta päätimme suunnata edelleen itäänpäin, tarkoituksena oli pysähtyä maan korkeimman vuoren juurelle saaren pohjoisosaan. Tästä alkoi se alue missä yksi maailman arvostetuimmista kahvilajikkeista ainoastaan kasvaa. Blue mountain kahvin sertifikaatin saa ainoastaan ne pavut, mitkä ovat kasvatettu yli yhdeksässäsadassa metrissä tällä tietyllä alueella.

Saaren vulkaaninen maa-aines ja oikeantyyppinen ilmasto ovat myös hyviä kasvualustoja eri tyyppisille kannabislajikkeille.
Sen jälkeen kun eurooppalainen turismi alkoi lisääntyä Jamaicalla 2000- luvun alun jälkeen, on se ollut osaltaan muokkaamassa koko maan kannabislajikkeiden siirtymistä entistä enemmän risteytettyihin lajikkeisiin. Monet rastat pyytävät lähettämään laadukkaita siemeniä Euroopasta heille, jotta kasvatuksiin saataisiin isompi thc-pitoisuus ja parempi sato neliömetriä kohden.

Nyt kun tiesimme kahvin kasvavan yli 900 metrissä, niin siinä ei kummoinen kristallipallon tulkitsija tarvitse olla, jotta tietää mitä kasvaa merenpinnan ja 900 – metrin välissä. Aivan oikein, vuoren alemmat reunamat ovat paikoin erittäin tiheän kannabismeren peitossa.

Olimme saapuneet sen hetkiseen määränpäähän Hope bay nimiseen pieneen kylään. Tuohon aikaan siellä ei ollut muuta yösijaa tarjolla, kuin nuorten miesten kristillisen yhdistyksen majoitusta, saa luvan kelvata totesimme Budin kanssa ja suuntasimme tekemään tuttavuutta paikallisten rastojen kanssa pieniin laudoista pystytettyihin ja värikkäiksi maalattuihin katubaareihin, missä soi isoäänisesti reggae ja Red stripe virtasi.
Tiesimme, että metsissä lukemattomina joukkoina komeileville kannabispelloille ei ollut asiaa ominpäin.
Yritimme löytää kontaktia joka vaikuttaisi luotettavalta ja jonka kaikki paikalliset tuntisivat, koska se olisi myös osoitus siitä, että mies tuntee maastot ja niiden omistajat. Muutamien tarjottujen oluiden jälkeen uskoimme oikean oppaan löytyneen. Sovimme vanhemman rastan kanssa, että seuraavana aamuna lähdettäisiin rinteille kiertämään, reppuun piti pakata reilusti vettä omaan käyttöön sekä sätkäpapereita peltojen omistajille, pienet makuupussit kulki myös mukana.

Ensimmäiset pienemmät kannabisryppäät tulivat vastaan noin kaksi tuntia käveltyämme, mutta oppaamme marssitti meidät pienen tauon ja lajikekatsalmuksen jälkeen seuraavalle pellolle, joka olikin jo eri kokoluokkaa. Farmarin mukaan aurinkoa kohti kurkotti nelisentuhatta kasvia kärjet mehevästi pullistellen. Tutustumisen jälkeen annoimme isännälle kolmekymmentä pakettia papereita ja hän puolestaan antoi vapaan kulun maillensa oppaan kanssa ja yöpymismahdollisuuden itsekyhäämässään ladossa, jossa kukinto kuivui. Pyörimme muutaman tunnin ennen auringonlaskua pellolla kädet mustana kerätystä ”sormihasiksesta”. Yöpyminen Jamaikan korkeimman vuoren juurella heinäladossa oli mahtava elämys.


Jamaikan pääkaupungin Kingstonin kyltit alkoivat näkyä edessämme, kun kuski kurvasi kohti pikkutiellä olevaa majapaikkaamme. Olimme varanneet edullisen huoneiston ja syykin alkoi pikkuhiljaa valjeta, miksi se oli niin edullinen.
Kingstonin down townissa, missä mm. jengit ja huorat pitivät majaansa oli myös meidän yöpymispaikka, 2000-luvun alussa tuo kaupunki oli yksi maailman vaarallisimmista paikoista laskettuna kuolleiden henkilöiden määrästä per päivä. Jengit ja muut sekopäät ammuskelivat kaikkea mikä ei heidän mieleensä ollut. Turvassa ei ollut paikalliset, saatika turistit, mitä helvettiä me täällä sotatantereella tehdään ilman kypärää, kysyin Budilta.

Tuona kahtena yönä minkä vietimme kyseisessä paikassa kuulin enemmän aseiden laukauksia kuin milloinkaan niiden öiden jälkeen missään reissaamassani maassa. Jos olet matkaamassa Kingstoniin, niin järjestä opas itsellesi tai ryhmällesi, jotta saat nostatettua henkiinjäämisprosenttiasi, äläkä liiku öisin. Kaikkialla maailmassa ei päde samat ideologiat ja ajatukset kuin mitä meillä täällä Suomessa valtaosalle on hyvyydestä opetettu. Vaikka et olisi tehnyt itse mitään pahaa kenellekkään ja hymyilet kaikille, voi sekin olla jo riittävä syy jollekkin pipipäälle vahingoittaa sinua.
Kävimme polttamassa tukevat paukut Bob Marleyn kotitalon pihassa Hope roadilla vasta ostamastamme kookospähkinäbongista ja painuttiin seuraavaan kaupunkiin, ennen kuin onni loppuisi.

Automatkalla Kingstonista Treasure beachille tuore kookospähkinä tuttavuus oli kovassa käytössä, pähkinä porisi siihen tahtiin, että kuski ei meinannut sankan savun keskeltä enään nähdä ajokaistoja. Annoimme hänelle kuitenkin toviksi työrauhan ja näin saavuimmekin hiljaisena kalastajakylänäkin tunnetulle alueelle. Rinkat huoneisiin ja kävellen tutustumaan ympäristöön.
Montaa minuuttia emme ehtineet eteenpäin heilua, kun eteemme ilmestyi tuohon aikaan kylän yksi ainoista baareista.
Paikalla oli hyvin porukkaa vaikka kello vetelikin vasta neljää päivällä. Muutamat oluet tikanheiton lomassa alas, jonka jälkeen aloimme tekemään tuttavuutta baaritiskillä noin 30 vuotiaan paikallisrastan kanssa.
Kysyin oliko tämä alue muista poikkeavan konservatiivinen koska, baarimikon takana olevassa miehenkokoisessa kyltissä oli kieltolista mitä baarissa ei saanut tehdä ja kaikki kannabikseen viittaavat jopa ajatuksetkin oli kiellettyjä.
Juuri tapaamamme rasta alkoi nauraa makeasti ja sanoi kyltin olevan siinä sen takia, koska paikallinen poliisipäällikkö omisti ravintolasta osan. Kysymykseni jälkeen uusi tuttavuus haki takahuoneesta jätesäkillisen kannabista ja sanoi, että voisin ottaa sieltä sen mitä käteeni mahtuu 20 dollarilla. Kauppa oli sovittu ja tarjoilija ojensi tuhkakupin. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää, baari oli kylän ”keskusvarasto” ja poliisipäällikkö otti siitä omansa.

Joitain päiviä kului tässäkin pitäjässä, ennen kuin huomasimme, että matkaa olisi enään viikko jäljellä. Viimeinen uusi kaupunkimme Jamaican ympärikierroksella olisi väistämättä Negril. Ennen Treasure beachilta poistumista kävimme jättämässä baarissa työskentelevälle oluenkaatajalle ja poliisipäällikölle uudenkarheat Suomi tekstillä varustetut sinivalkoiset pipot.
Vastalahjaksi saimme noin 30 grammaa kannabista, kuka vielä väittää, että Suomimuoti olisi maailmalle kelpaamatonta. Poliisipäälliköstä en tiedä, mutta baarimikko kulkee todennäköisesti sama pipo päässään ympäri Treasure beachia edelleen, sen verran hän siihen ihastui.


Negril on pitkään ollut Amerikkalaisten yliopisto – ja korkeakouluopiskelijoiden suosiossa ja tästä syystä sinne kokoontuukin spring breaking aikaan helmi, maalis ja huhtikuussa erittäin paljon 20-25 vuotiaita opiskelijoita ympäri pohjois amerikkaa. Meno saattaa näinä kuukausina olla poikkeuksellisen vapaamielistä monessakin suhteessa. Jamaicalaiset itse ovat rohkeita puhumaan ja erityisesti flirttailemaan, oli kyse sitten kummasta sukupuolesta hyvänsä. Suomalaiselle miehelle outo tilanne, kun yllättävänkin usein kahviloissa, kuppiloissa ja kaupan jonoissa sinun silmiäsi kehutaan ja elokuvaenglanti aksenttiasi sanotaan miellyttäväksi. Kehutaan hetki, ehkä nikataan silmää ja poistutaan paikalta, tähän ei Suomessa usein törmää, pientä mutta jatkuvaa flirttiä on ilmassa koko Jamaican yllä ja suurimmanosan toimesta.

Negrilin rannat ovat monesti valittu erilaisille listoille missä on lueteltu maailman parhaita hiekkarantoja. Sinne mekin suuntasimme, iltapäivän puolella kahvilan pitäjä kertoi, että yöllä olisi rankat reggae karnevaalit käynnissä, jossain hieman syrjäisemmällä resort alueella.
Päivän loikoilu auringossa oli saanut jo valmiiksi hyvin väriä saaneen ihon punertavaksi, onneksi huomasimme majapaikkamme edessä naisen joka myi aloevera käsittelyä. Suoraan kasvista ryystämällä saatiin nopea viilennys kroppaan kirkkaan päivän jälkeen.
Ilta alkoi saapua ja niin myös meidän kyyti, kumijalka alle ja karnevaaleja kohti. Meno oli heti ovella roisimpaa mitä olimme Budin kanssa aikaisemmin Jamaikalla nähneet. Naisilla ei tainnut kaikilla olla ihan koko asustetta päällänsä, kun siellä twerkattiin melko syvässä kyykyssä.
Valkoiset miehet bongattiin hyvinkin äkkiä baaritiskiltä ja niin seuraavat hetket menikin tanssiessa tolppana vuoroonsa vaihtaville paikallismimmeille, jotka halusivat esitellä muotonsa hyvinkin läheltä sinulle, emme olleet ideaa vastaan, vaan otimme kaiken illasta irti.

Kolme päivää kotiin lähtöön ja viimeinen päivä Negrilissä. Emme olleet uskoa silmiämme kun majapaikkamme takaa aukeavasta metsästä hiippailee pitkillä rastoilla varustettu mies Helsinki paita päällään jointtia poltellen. Huikkasin piruuttani hänen suuntaan Suomeksi, että moi mitä kuuluu ja yllätyksekseni rasta vastaakin selkeällä Suomenkielellä, että kaikki hyvin bro. Jäimme kyselemään miehen historiasta ja siitä miten se liittyi Suomeen.
Jos miehet suuntaavat ulkomailta hakemaan vaimoja on suurimman osan suunta Aasia, jos taas naiset lähtevät hakemaan miestä ulkomailta on heidän suuntansa yleensä Afrikka tai Karibia. Kumpikaan ryhmä ei varmasti matkusta koulutuksen perässä, mutta loppu se on onnellinenkin loppu.
Rasta kertoi olleensa naimisissa 4 vuotta Suomalaisen naisen kanssa ja asuvansa sen aikaa Suomessa, mutta halusi muuttaa takaisin kotimaahansa eron koitettua.
Pähkinä porisi taas tuttavallisesti hetken tarinoinnin lomassa, ennen kuin kyytimme tuli hakemaan meidät takaisin päätepisteeseen, eli Montego bayhin.
Paiskattiin Jamaikalais-Suomalaisen rastan kanssa kuukauden aikana paikallisilta opitut käsitervehdykset kuin vanhat tekijät ja lähdimme kohti Mo'Bayta.

Jamaikalla kannabikset löytäminen on helpompaa, kuin Suomalaisesta hypermarketista voipaketin löytäminen. Usein kannabis löytää Jamaikalla sinut ensin. Älä kuitenkaan polta jointtia kaduilla ja rannallakin vain niin, että näet mitä ympärilläsi tapahtuu. Parvekkeet ja hotellihuoneet ovat turvallisimmat paikat. Vaikka saisit taksissa luvan polttaa, kun teet siirtymiä kaupungista toiseen, niin se ei aina ole silti hyvä idea. Vastaan saattaa tulla tarkastuksia poliisin toimesta.
Taksikuskit ja rastaporukat ovat paras paikka kysellä yrtin perään, jos sinua ei ole vielä huomattu ja tultu kysymään ostohaluista.

Suomesta pääsee Jamaikalle ympärivuoden noin 900 eurolla.

BongKing420
Viestit: 27
Liittynyt: 22.9.2013

Re: 140 maassa vieraillut Suomalainen kirjoittaa näin..

ViestiKirjoittaja BongKing420 » 14.9.2017 13:25

Todella mukavaa lukemista. Kyllähän tätä projektia voi tukea mikäli tämän tasoista tekstiä näin mielenkiintoisesta aiheesta pääsee lukemaan. :)
weedisgood.

Avatar
Gugu
Viestit: 1376
Liittynyt: 3.12.2008

Re: 140 maassa vieraillut Suomalainen kirjoittaa näin..

ViestiKirjoittaja Gugu » 15.9.2017 19:00

Joo olet kirjoitellut varmaan jotain aikaisemminkin oli ihan mukavaa luettavaa ja mielelläni lukisin vielä lisää! Tuli heti mieli lähteä reissuun jonnekin lämpimään ehkäpä vielä itsekin suuntaan jossain vaiheessa Jamaikalle.
Anna kaikkien kukkien kukkia!

Avatar
pepis
Viestit: 31
Liittynyt: 6.5.2009

Re: 140 maassa vieraillut Suomalainen kirjoittaa näin..

ViestiKirjoittaja pepis » 23.9.2017 23:17

Tarina eteni samalla tavalla kun ne mitä oli pornolehdissä back in the days. Ihan mukavaa luettavaa ei siinä.

Pilvikaista kirjoitti:Hinta yhtä maata kohden olisi 50senttiä - 1euro, entä miltä tämä kuulostaa? ostaisitko jos olisit menossa kohteeseen mistä vastaava kirjoitus olisi olemassa?


Meinasitko jotain hiluja kerätä omilla teksteillä? :laugh: Perusta blogi, hommaa lukijoita ja sitten mainostajia.

Vaatii harjoittelua toi sun kirjoittaminen. Kirjoita vaikka päiväkirjaa tai jotain.
Mä puhun totta, kysy vaik' valehtelijoilta.

Pilvikaista
Viestit: 2
Liittynyt: 10.9.2017

Re: 140 maassa vieraillut Suomalainen kirjoittaa näin..

ViestiKirjoittaja Pilvikaista » 24.9.2017 16:00

Kiitos vastauksista ja nyt jo monesta sadasta lukukerrasta. 8)
Kysymykseni mahdollisesta myyntihinnasta oli yleisluontoinen ja suomenkieliset tekstit tulevat pysymään ilmaisena suomalaisille.
Ajatuksenani oli oikolukujen ja käännösten jälkeen laittaa kirjoitukset myös kansainväliseen levitykseen.
Pelkästään Pohjois-Amerikan alueella on varovaisesti arvioiden 50 miljoonaa kannabiksesta nauttivaa potentiaalista reissaajaa ( perustuen NBC kanavan uutisointiin ).
Matkailu ja pajauttelu ovat molemmat maailmanlaajuisesti isossa kasvussa edelleen ja tämä on se yksi syy miksi ajattelin jakaa kokemuksiani niille ihmisille, jotka haluavat lukea tulevasta lomakohteestaan yhden miehen näkökulman. Tulen kertomaan seuraavissa kappaleissa yleisellä tasolla mistä tuotetta löytää, millä hinnoilla ja useita muita mielenkiintoisia faktoja, mitä moni varmasti haluaisi omasta matkakohteestaan tietää.
Seuraavana kappaleena on tulossa Marokko, josta riittää melko erikoisia sattumuksia kerrottavaksi.

Avatar
Iamnumber
Viestit: 1301
Liittynyt: 8.12.2015

Re: 140 maassa vieraillut Suomalainen kirjoittaa näin..

ViestiKirjoittaja Iamnumber » 24.9.2017 18:01

Pilvikaista kirjoitti:Kiitos vastauksista ja nyt jo monesta sadasta lukukerrasta. 8)
Kysymykseni mahdollisesta myyntihinnasta oli yleisluontoinen ja suomenkieliset tekstit tulevat pysymään ilmaisena suomalaisille.
Ajatuksenani oli oikolukujen ja käännösten jälkeen laittaa kirjoitukset myös kansainväliseen levitykseen.
Pelkästään Pohjois-Amerikan alueella on varovaisesti arvioiden 50 miljoonaa kannabiksesta nauttivaa potentiaalista reissaajaa ( perustuen NBC kanavan uutisointiin ).
Matkailu ja pajauttelu ovat molemmat maailmanlaajuisesti isossa kasvussa edelleen ja tämä on se yksi syy miksi ajattelin jakaa kokemuksiani niille ihmisille, jotka haluavat lukea tulevasta lomakohteestaan yhden miehen näkökulman. Tulen kertomaan seuraavissa kappaleissa yleisellä tasolla mistä tuotetta löytää, millä hinnoilla ja useita muita mielenkiintoisia faktoja, mitä moni varmasti haluaisi omasta matkakohteestaan tietää.
Seuraavana kappaleena on tulossa Marokko, josta riittää melko erikoisia sattumuksia kerrottavaksi.


OK, nyt kuulostaa paremmalta suunnitelmalta !!

'matkaopas' info:
1) paljon lisää 'fakta' infoa. esim. lainsäädäntö, rangaistus skaala - kuinka tiukka on poliisin suhtutuminen yms.
2) jokaiseen (kappale, luku tms.) yksikköön tieto miltä ajanhetkeltä tuo tieto/kokemus on (tai koska varmistettu/tuoreistettu). Esim kalifornia oli täysin eri 2005 vrt 2017.
4) nuo kertomasi ostoon yms liittyvät jutut tosi hyvä sektio.
5) jos vain energiaa löytyy niin jokunen rivi kannattaa varmasti uhrata 'yleisimmät turistihuijaukset' sektiolle. Tietyissä matkakohteissa on tietyt vakioansat turisteille (tiennyt ja näkemys vahvistunut tv-dokkarin myötä). IMHO - lisä-arvoa kirjaan.

'Matkatarina'
3) aliaksen valinta - Bud on kiva alias mut mut.. jossainvaiheessa vaara että tulee sekaannus.

'yleisinfoa maasta yms'
tosi hyvä lisä tämä.
^ viestin sisältö on kolmen joukon rajaama. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen kohti parempaa TAI Yksilön toiminta kohti +elämän laatu ja +toimintakyky. JA (rajaus) yk ihmisoikeuksien julistuksella. (A || B) && C.


Palaa sivulle “Matkailu”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija