Lastensuojelu ja hamppuviljelmät

[yhden hipin vaimo]

Haulla löysin jotain asiaa sivuavia juttuja, mutta aloitan nyt kuitenkin uuden aiheen kun tuntuu, että oma tilanne ei täysin vastaa mitään kuvattua.

Meidän perheeseen kuuluu minä, mieheni ja lapsi 11kk. Mieheni polttelee 2-5 kertaa viikossa, mielestäni hieman liikaa, mutta toimii kyllä käyttönsä suhteen vastuullisesti (ei polta lapsen nähden, polttaa aina ulkona, pesee kädet, polttaa useimmiten illalla kun lapsi on nukkumassa), ainakin monelta "lapselliselta" tutulta on kuulunut kauhutarinoita kuinka niiden miehet dokailevat ja mokailevat ja tulevat ties mihin aikoihin kotiin, tuo oma sentään on aina tolkuissaan. Itse en käytännössä polta. Tai viimeksi 2 kk sitten kun lapsi oli mummolassa, sitä ennen ennen kuin tulin raskaaksi.

Niin, eihän tässä mitään ongelmaa muuten olisi, mutta tuo miehen harrastelu käy melkoisen kalliiksi ja hän on nyt kovin ollut puuhaamassa kasveja tuonne vaatehuoneeseen, on kai jo jotain ilmastointisysteemejä sinne nikkaroinutkin. Mutta osaako kukaan sanoa, mitä tapahtuu, jos tuosta jää kiinni? Siis jos minä en ole asiaan mitenkään osallisena. En tietenkään varmaan voi sanoa, että en asiasta tiennyt, mutta jos molemmat vakuuttavat, että kyseessä on miehen yksityisprojekti? En minä niinkään siitä huoli, vaikka tuosta jonkinlainen sakkotuomio tms napsahtaisi omallekin kohdalle, mutta miten lastensuojeluviranomaisten kanssa? Uskon pystyväni "käyttötiheydelläni" antamaan koska tahansa puhtaat huumetestit enkä ole koskaan aikaisemmin ollut poliisin kanssa minkäänlaisissa tekemisissä, mutta onko siitä mitään apua vai joutuuko johonkin lastensuojelun seurantaan? Entä voivatko ne "pakottaa" eroamaan miehestä? Tai siis kun eräällä tuttavalla oli sanottu, että lastensuojelu ottaa lapsen huostaan jos hän ei muuta erilleen miehestään joka käytti viinaa ja lääkkeitä sekaisin. Tietenkin tuo on aivan eri asia, mutta ei kai noille virallisille tahoille taida olla kuin niitä "vaarallisia ja erittäin vaarallisia huumeita". Vaikka kyllä eräs toinen puolituttu jolla on 4-v lapsi oli jäänyt kiinni kasvatuksesta mutta ei ollut kuin joutunut juttelemaan johonkin missä oli vakuuttanut ettei ole päihdeongelmainen ja ei enää kasvata. Auttakaa nyt, kiskonko minä nuo piuhat irti ja totean että ei tässä elämässä vai annanko mennä... Siis kyllä tämä ihan taloudellinenkin kysymys olisi, laskin että meille jäisi 300 € enemmän rahaa kuussa.

[Elfai]

Itsekin kuumotan hamppu-iskänä nimenomaan näitä sossutätejä. Luulisin että jos ukkosi sitoutuu lopettamaan niin ei huostaanoteta. Onhan se piriäippäkin kuulemma saanu lapsensa takaisin http://www.iltalehti.fi/uutiset/2007102 ... 4_uu.shtml. Annapa niiden piuhojen olla vaan, rahaa menee ostettuun polttoon paljon enemmän. Saahan komerosta mahdollisesti pientä apua kaupparahoihin.

[Downswing]

Hieno nainen, ottaa myös miehensä huomioon.

Kysymyksiisi en kuitenkaan osaa tarkalleen vastata.

[Pellon Pekko]

Moni olisi vetänyt piuhat irti ja sulkenut oven perässään jo kauan sitten. Saahan niinkin tehdä, mutta. Hyvä, että haluat harkita ja saada muitakin näkemyksiä kuin sosiaalihuollon tarjoamia.

Voithan toki vaikka rekisteröityä foorumille - on täällä muitakin lapsellisia... (joo, tunnustan isyyteni)

[Cannabaali]

Lapsen tekeminen on aina valinta.
Kun lapsia alkaa tekemään, tulee ensimmäisenä painaa päähän, että omat edut ja oikeudet on syytä unohtaa.
Lapsen etujen tulee mennä edelle kaikessa toiminnassa.

Jos minulla olisi lapsia, en missään nimessä kasvattaisi hamppua, ja ainakaan en kotona.
Jos jäät kiinni hampun kasvatuksesta, on poliisien mahdollista pilata sinun ja miehesi ja lapsesi elämä oikein huolella. Pahimmassa tapuksessa saat myös sakkoja ja huumemerkinnän ja lapsesi huostaanotetaan, vaikka kyseesä onkin miehesi harrastus.

Onko se sen arvoista ? Olisi pitänyt siinä vaiheessa (kun se kikkeli ujutettiin sinne vaginaan) miettiä haluaako riskeerata koko homman myöhemmin päihteilyn takia. Nyt kun lapsi on jo tullut, teillä ei ole muuta mahdollisuutta kun mennä töihin ja totella kiltisti ja juoda perjantaina viinaa, se on urheiluhengen mukaistakin se viina.

[yhden hipin vaimo]

En kai minä nyt niin ihmeellinen ole Tai tuntuu, että moni nainen sietää paljon pahempaa, juuri noita känniriehumisia sun muita... Itse olen ehkä vähän allerginen alkoholille kun omat vanhemmat joivat mielestäni liikaa kun olin pieni. Eivät he koskaan mitään pahaa minulle tehneet enkä mitenkään "heitteillä" ollut, mutta tuntui, että kaikki viikonloput olivat aina sitä juhlimista ja jotenkin olin vain semmoinen rasite joka pyöri siinä, sitten aina heille tuli loppuillasta riitaa ja jotenkin tuntui että se melkein aina johtui minusta, isä yleensä alkoi arvostella äitiä kuinka hän ei osaa kasvattaa minua ja minusta on tullut hemmoteltu kakara ym. Onhan sen myöhemmin ymmärtänyt että ei se minun vikani ollut mutta silti. Ja olen tämän alkoholin suhteen natseillutkin aika pahasti miehelle, kieltänyt pyytämästä humalaisia kavereita kylään sun muuta (hän ei itse juo kuin saunakaljan joskus, mutta kaveripiiriin kuuluu kaikenlaista "epämääräistä" porukkaa). Välillä pohdin tuota miehenkin savuttelua, miten se vaikuttaa lapseen, en nyt usko että ihan hirveän vakavasti kun minä aina olen selvänä eikä mieskään mitenkään kauhean erilainen pilvessä, mutta kun olen lukenut kuinka lapset pystyvät tuollaiset asiat tulkitsemaan paljon herkemmin. Enemmän kuitenkin ehkä huolettaa tuon polttelun terveysvaikutukset, mutta... loppujen lopuksi me kai kaikki vastaamme omasta terveydestämme enkä kiellä miestä juomasta punaista maitoakaan... Kaikenkaikkiaan minulla on hemmetin hyvä mies, vastuullinen, kiltti, hoitaa työnsä hyvin ja auttaa kotona, en vaihtaisi keneenkään.

Kiitos kutsusta, mutta en tiedä olisiko siitä rekisteröitymisestä niin suurta iloa, minä kun en niitä hamppujuttuja kauheasti osaa jutella. Tai ihan mukavaahan se polttelu on, mutta kaikenlainen päihtyminen (tai en ole muuta kokeillut kuin alkoholia ja kannabista ja hurjassa nuoruudessa kerran vähän happoa) aiheuttaa minulle jotenkin hieman epämukavan olon, tulee jonkinlainen tunne että ei pysty kontrolloimaan tekemisiään ja käyttäytyy "tyhmästi" vaikka eivät ulkopuoliset mitään huomaakaan. Mies tänne on rekisteröitynyt ja kai joskus kirjoitteleekin, mutta ehkä jätän kuitenkin nimimerkin tässä mainitsematta.

Cannabaali, ymmärrän näkökantasi. Lapsen hankinta on ollut ihan suunniteltua alusta saakka ja ovat nämä jutut aiemminkin mietityttäneet. Ja tämä kasvattelu on vähän sellainen rajapyykki kun ainahan sitä olisi voinut sanoa, jos mies olisi muuten jäänyt polttelusta kiinni, ettei ollut aavistustakaan mitä hän puuhaili, mutta tuota kasvattelua nyt ei oikein voi olla "huomaamatta". Mutta niin, mikä on lapsen etu sitten lopulta: se, että isä ostaa kadulta pl:ää ja vetää ties mitä muoveja ja autonrenkaita henkeen ja tuhlaa siihen vielä melkoiset rahat vai se että laittaa kotipuutarhan pystyyn. Ja mikä on lapsen etu lopulta missään: onko lapsen etu että hän syö kasvisruokaa koska vanhemmat syövät, onko lapsen etu että hän ei kuulu mihinkään uskontokuntaan koska vanhemmat eivät kuulu, onko lapsen etu että häntä hoidetaan kotona sen sijaan että sosiaalistuisi päiväkodissa... Tietenkin noissa on se ero, että mikään edellämainituista ei ole laitonta. Kiinnostaisi kuitenkin olisiko jollakulla ihan konkreettisia kokemuksia, että mitä tuosta kiinnijäämisestä seuraa? Siis tottakai on teoriassa mahdollista että molemmat saavat vaikka ehdotonta vankeutta koko hommasta ja lapsi otetaan huostaan, mutta onko näin tapahtunut Suomessa jollekulle? Jonkin verran noihin lastensuojeluasioihin opintojen puolesta perehtyneenä kun tiedän, että vanhempien tahdosta riippumaton huostaanotto on melkoisen monimutkainen ja hyvin kallis prosessi eikä useimmiten ole mikään peruuttamaton täysien nistien/alkoholistienkaan kohdalla jos hiukan näyttävät yrittävän päästä kuiville...

[ostbågar]

Perheelliset Sandra ja Eerika kertovat omat kokemuksensa kiinnijäämisestä. http://www.voima.fi/content/view/full/280

[punkki68]

Kiinnostaisi kuitenkin olisiko jollakulla ihan konkreettisia kokemuksia, että mitä tuosta kiinnijäämisestä seuraa? Siis tottakai on teoriassa mahdollista että molemmat saavat vaikka ehdotonta vankeutta koko hommasta ja lapsi otetaan huostaan, mutta onko näin tapahtunut Suomessa jollekulle? Jonkin verran noihin lastensuojeluasioihin opintojen puolesta perehtyneenä kun tiedän, että vanhempien tahdosta riippumaton huostaanotto on melkoisen monimutkainen ja hyvin kallis prosessi eikä useimmiten ole mikään peruuttamaton täysien nistien/alkoholistienkaan kohdalla jos hiukan näyttävät yrittävän päästä kuiville...

tapahtui takavuosina.
kolmen lapsen hippi-isä jäi kiinni parikin kertaa joistain säädöistä eli ainakin hallussapidosta ja mahdollisesti myynnistäkin. koira ja virkapuvut ratsasivat kämpän. jemma oli hyvä ja saaliksi jäi vain muutama poltteluväline. kiinnijäänti ei suinkaan ollut ensimmäinen. kotikasvattelustaan isi ei kylläkään kärähtänyt

tietääkseni tuohon maailmanaikaan - viitisentoista vuotta sitten - asiasta ei seurannut kummempaa ja sosiaaliosasto keskittyi muihin jättäen tämän perheen rauhaan. vaimo oli nk. kunniallinen kansalainen ja häntä ei syytetty mistään. tämä on ainoa tapaus josta tiedän edes jotakin.

tuskin edes teoriassa miehesi kasvattelusta voisi seurata ehdotonta kummallekin. ellei viljely laajene komerosta koko kämppään. jos itse kiistät kaiken - ja et joudu edes todistamaan miestäsi vastaan - se on todennäköisesti siinä. voi olla, että sosiaalit saattavat haastatella. mutta jos talous on jonkinlaisessa kunnossa samoin kuin mielenterveys, tuskin kummempaa tapahtuu. sitäpaitsi pienestä kasvattelusta ensikertalaiselle lätkähtää sakot, pahimmassa tapauksessa ehdollista.

pohtikaa kuitenkin vielä yhdessä sen kaapin bygaamista. bustaus on aina psyykkisesti raskas tapaus oli tuomio sitten mikä tahansa.

[Cannabaali]

Mutta niin, mikä on lapsen etu sitten lopulta: se, että isä ostaa kadulta pl:ää ja vetää ties mitä muoveja ja autonrenkaita henkeen ja tuhlaa siihen vielä melkoiset rahat vai se että laittaa kotipuutarhan pystyyn. Ja mikä on lapsen etu lopulta missään: onko lapsen etu että hän syö kasvisruokaa koska vanhemmat syövät, onko lapsen etu että hän ei kuulu mihinkään uskontokuntaan koska vanhemmat eivät kuulu, onko lapsen etu että häntä hoidetaan kotona sen sijaan että sosiaalistuisi päiväkodissa.

Hyvä kysymys, kiva että otit heti laajan näkökulman käyttöön.
Kysytään näin päin: Olisiko huostaanotetuksi joutuminen lapsen etu ? Tai perheenne etu ?

Se riski on aina olemassa. Tosin sun ja mun kaltaiset ihmiset, joilla on rikosrekisteri sileä kuin lapsen peppu on käytännössä vaikea jäädä kiinni, koska virkavallalla ei yksin kertaisesti ole asiaa teille. MUTTA, entä jos kahvinkeitin unohtuu päälle ja kärähtää ja palomiehet rynnivät sisään ? Huomaavat hamput ja soittavat poliisit ? Näin on käynyt...

[Pellon Pekko]

Hipin vaimo: miksi et pyytäisi miestäsi katsomaan, löytyisikö lapsiperhe-aiheen tiimoilta keskustelua foorumilta, voisitte sitten vaikka lukea ja miettiä yhdessä.

Olen itse vääntänyt tästä asiasta niin paljon... Ja pelkään joka päivä, että sosiaaliviranomaiset tulevat auttamaan minut ja lapseni eroon toisistamme.

Tämä on hanurista ja ymmärrän pelkosi hyvin.

[yhden hipin vaimo]

ostbågar, kiitos linkistä, en ollutkaan tullut tuota lukeneeksi vaikka Voimaa joskus olenkin silmäillyt.

punkki68, tarkoitin tuota teoriassa lähinnä, että kyllähän huumausainerikoksesta on mahdollista tuomita se 6 kk. Tosin en tunne ketään, joka olisi saanut vankeutta pelkästä (ei-törkeästä) huumausainerikoksesta, kaikkia Suomen laittomien huumeiden käyttäjiä en tietenkään tunne Enkä minä niitä sakkoja tai ehdollisia pelkää, en tosin toivokaan, mutta niihin kai saa varautua jos puutarhahommiin suomalaisessa yhteiskunnassa käy, rahaa ja "mainetta" ne lopulta vain ovat. Mutta kaikki mikä liittyy minun omaan lapseeni ja hänen hyvinvointiinsa on sitten täysin eri juttu. On meillä kaikki asiat kunnossa, tai siis ainakin mielenterveys, köyhiä nyt ollaan kun ei ole kuin mies töissä eikä hänkään mikään Nokian johtaja... mutta minullakin kyllä ammatti jos täysipäiväinen lastenhoitovelvollisuus joskus loppuu

Cannabaali, tietenkään ei ole lapsen etu joutua huostaanotetuksi. Tai siis ainakaan meidän tapauksessamme (subjektiivinen arvio toki). En kuitenkaan vain pysty välttämään sitä laajaa näkökulmaa, koska siitä olen "kärsinyt" vähintäänkin siitä saakka kun lapsen hankkiminen alkoi olla harkinnassa. Lähes kaikki valinnat, joita teen/teemme, olisi voinut tehdä toisin, eikä kukaan voi lopulta aivan varmasti tietää, mikä on se oikea. Tietenkin voi järkeilemällä ja tietoa hakemalla päätellä useimmista asioista sen paremman tai vähemmän huonon vaihtoehdon. Mutta niin. On olemassa riski jäädä kiinni, ja kiinni jääminen saattaa johtaa huostaanottoon tai muunlaisiin ongelmiin. Riski on pieni, mutta onko se kuitenkaan sen arvoinen. Mutta entä sitten taas jos verrataan vaikka autoiluun: joka kerta on riski joutua kolariin (myös ilman omaa syytä) ja kolariin joutuessa on riski kuolla tai vammautua. Riski ei ole aivan pieni edes, mutta ei kuitenkaan ole suunnattoman todennäköistä, että mitään tapahtuisi. Niin, en minä tässä yritä väittää siinä mielessä vastaan, että olisit väärässä, mielestäni esittämäsi kysymykset ovat aivan aiheellisia. Yritän vain jotenkin tasapainotella niiden riskien ja hyötyjen välissä niin kuin muussakin elämässä.

Pellon Pekko, mieheni ei oikein jaa huoltani... Tai ei hän ole asiasta välinpitämätön, hän ei vain "usko" kiinnijäämiseen. Kun takana on kasvatusta vuosikausia yksin asuessa eikä koskaan ole ollut minkäänlaisia ongelmia poliisin kanssa. Lisäksi hän totesi joskus, että jos kerran raiskaajatkin saavat lievemmän tuomion sen takia jos on työ ja vaimo ja lapsia niin tuskin hänellekään mitään pahaa tapahtuu vaikka kiinni jäisi Minä kuitenkin olen jotenkin vain vainoharhaista tyyppiä ja mietin aina niitä pahimpia mahdollisia vaihtoehtoja... Niin ja kai sekin merkkaa, että ei minulla ole mitään tunnesidettä kannabikseen, en minä sitä itsekseni alkaisi kasvatella. Mutta voin kyllä haulla katsoa jos löytäisin kirjoituksiasi, kiinnostavat kyllä kaikki pohdinnat asiasta.

[Cannabaali]

Vastauksesi rakenne jo osoittaa että kykenet reagoimaan mahdollisen kiinnijäämisen sattuessa ilman hysteriaa.

Jos miehesi kokee, että hänellä on tarve jostain syystä käyttää kannabista, siitäkään ei tule hysterisoitua, minkä käytännössä hienosti osoitatkin.
Oletteko keskustelleet polton funktiosta ? Polttaako hän lääkkeeksi, päihtyäkseen, lievittääkseen ahdistusta, huvikseen. Joskus taustalla on painavia syitä riskinottoon. Itselläni se on selkävammaisuus ja hermokivut, ensisijaisesti. Ainoa toimiva lääke, se on kannabis mulle. Meidän yksikössä se kiinnijäämisen riski on katsottu lievemmäksi haitaksi, kun sänkypotilaaksi heittäytyminen aiheuttaísi.

Entä voisiko olla niin, että miehesi on salaa sosiaalisesti jännittynyt persoona ? Että hän polttaa kannabista ikäänkuin rentoutuakseen seurassa ? Vai kelaileeko hän mielellään yksin pajoissaan ?
Kyselemällä ovelasti saat selvitettyä ne todelliset motiivit sen polton taustalla. Sitten kun tiedät ne syyt polttoon, niin sun on helpompi puntaroida tota kysymystä uudelleen.

P.S. Muista hymyillä sille miehelles. Hymyssä oleva naisen naama on ainut asia minkä mies tarvitsee ollakseen onnellinen 100%.

[yhden hipin vaimo]

Cannabaali, en tiedä sitten vastaukseni rakenteesta. Olen vain siinä määrin luonteeltani anarkistinen, että yhteiskunnan minuun mahdollisesti kohdistamat sanktiot eivät sillä tavalla pelota. Ei minulla ole mitään tarvetta luoda menestyksekästä uraa tai hommata sitä maallista omaisuutta enempää kuin perheeni lämpimänä ja ruokittuna pitäminen vaatii. Mutta koska perheeni on minulle tärkeä olisin aivan varmasti palasina jos jotain sitä uhkaavaa tapahtuisi. Mutta rehellisesti sanottuna minulla ei ole aavistustakaan, miten reagoisin poliisien vierailuun, ainut kerta kun olen heidän kanssaan ollut tekemisissä oli joitakin vuosia sitten, kun ilmoitin kännykkäni varastetuksi. Tosin en minä heitä pelkääkkään sillä tavalla: minä en ole tehnyt kenellekään mitään pahaa enkä oikeastaan edes konkreettisesti rikkonut lakia noita muutamia päihdekokeiluja lukuunottamatta. Toisaalta tiedän, ettei se aina auta, jonkun verran kun olen noihin lastensuojeluasioihin perehtynyt niin aika järkyttynyt olen ollut kuinka mutuna niitä ratkaisuja monesti tehdään. Yleensä kyllä toiseen suuntaan, eli aina vaan ihmiset saavat uusia tilaisuuksia ja ymmärrystä vaikka olisivat oikeasti vahingoittaneet tai jättäneet lapsensa heitteille. Siis tottakai sen ymmärrän että kaikki voivat tehdä virheitä ja ihmiset voivat raitistua vaikka olisivatkin vaikeasti päihdeongelmaisia, mutta tuosta pitäisi jotenkin paremmin varmistua kuin parilla puhtaalla huumeseulalla... Anteeksi vouhkaus, mutta tämä juttu ahdistaa minua ihan oikeasti. Vaikka kyllä päinvastaisiakin tiedän, esimerkiksi erään ihmisen, joka on nuoruudessaan käyttänyt vähän kaikkea sekaisin ja kärsinyt mielenterveysongelmista, nyt on vuosia ollut kuivilla, töissä ja elämä täysin järjestyksessä eikä siltikään vielä saa tavata lastaan kuin valvotusti.

Onpa ikävää että sinulla on tuollaisia terveysongelmia Hienoa tietenkin, jos kannabis niitä helpottaa.

(Tiedustelin mieheltä, miksi hän polttaa ja saako sitä käsitellä hamppu.netissä, en tajunnut kysellä kautta rantain) Pääasiallinen syy kai on jonkinlainen tottumus ja rentoutuminen. Kuulemma tulee jotenkin kireä ja hermostunut olo jos on pitkään polttamatta. Ja kai se jotenkin yleiseen maailmankatsomukseen ja elämäntapaan liittyy. Ei mieheni mikään kovin sosiaalinen ole, on hänellä kavereita, mutta ei tykkää käydä missään baarissa tai muutenkaan juhlimassa (varmaan myös se vaikuttaa ettei juo). Ei tuo savuttelu kyllä ainakaan hänen sosiaalisuuttaan lisää, pikemminkin päinvastoin. Useimmiten meillä menee lähinnä niin, että saadaan lapsi nukkumaan, mies käy parvekkeella polttelemassa, istutaan sohvalla, syödään ehkä jotain, katsellaan leffaa, kiehnätään toistemme kyljessä. Aika paljon kai sitä samaa mitä muut pariskunnat tekee selvinpäin tai parin kaljan voimalla kun lapset ovat nukkumassa. Joskus sitten käy kavereiden luona, käsittääkseni siellä tekee jokseenkin samaa tuota toistensa kyljessä kiehnäämistä lukuunottamatta (tai mistä minä tiedän...)

En minä kuitenkaan noita oikein ole ottanut asiakseni kovin arvostella, olen ajatellut kunkin rentoutuvan tavallaan, minulla se on useimmiten ruoanlaitto ja tietokoneella istuminen. Tai siis... meidän välinen suhteemme sisältää hyvin vähän noita ehdottomia kieltoja ja ne koskevat lähinnä sellaisia juttuja, mitä toinen ei voi ihan omista lähtökohdistaan sietää (minulla humalaiset ihmiset, miehellä minun "äijäilyni" (tätä on vähän vaikea selittää ja lipsumme nyt todella pahasti offtopicin liukkaalla jäällä, mutta miehelle on jostain syystä vaikea paikka, jos minä teen "miesten juttuja" kuten hakkaan halkoja tai säädän tietokonetta )). Minä suhtaudun käytännössä neutraalisti kannabikseen ja kannatan käytön ja kasvatuksen dekriminalisointia niin tuntuu tekopyhältä kieltää toista käyttämästä tai edes kasvattamasta. Kyllä minä uskon, että se hänelle kuitenkin on aika tärkeää, olen joskus puolittain kiusallani kysynyt, valitsisiko hän minut vai polttelun jos pitäisi ja hän kieltäytyi vastaamasta koska emme paini samassa sarjassa.

[drgreen]

Minulla ei ole jälkikasua, mutta 2004 marraskuussa jäin kiinni vaatehuoneellisesta afgaaneja (n. 15 isoa kasvia). Asuin silloisen tyttöystävän kanssa ja oltiin sovittu, että jos jäädään kiinni otan kaiken paskan niskaan, kun satuin omaamaan jo valmiiksi H-merkinnän ja tyttöystävä opiskeli lähihoitajaksi, niin H-merkintä olisi voinut haitata tulevaisuutta. Noh itse jäin kiinni tienpäältä ja lähdin sukkana putkaan ja kytät meille. Tyttöystävä avasi oven ja kytät teki kotietsinnän ja löysi puskat. Sitten lähti myös tyttöystävä putkaan. Kerroin toki seuraavana päivänä kuulusteluissa että: "Jäinkö nyt sitten tyttöystävällenikin kiinni?", eli otin valmiiksi sovitun linjan. Sanoin ettei tyttöystävällä ole mitään tekemistä kasvien kanssa ja kun vaatehuoneen ovi oli lukittu ei hän ollut sinne koskaan edes katsonut, kun olin kieltänyt. Tarnina vastasi molemmilla ja tyttöystävä kiisti ja minä myönsin ja otin kaiken itselleni. Tästä seurasi tietysi, että tyttöystävä pääsi kuulustelujen jälkeen kotiin eikä saanut mitään seurauksia.

[Cannabaali]

Minäkään en tykkää känniläisitä, tosin, en tykkää ihmisistä muutenkaan.
Juu, kannabiksenkäyttöhän on semmonen homma, että sitä voi tarkastella ihan päivittäisellä tasolla sitä omaa suhdettansa siihen.
Jos kokee tarpeelliseksi laittaa 300 juuroa kuussa hamppuun, niin kyllä sitä kannabiksen käyttöä sietää hieman varmasti kritisoida.
Tarkoitan, jos se polttelu on terveellä pohjalla, niin senhän pitäisi kestää rationaalinen kritiikki puhtain paperein.

Jos tulee kiree ja hermostunut olo siitä kun ei saa möyhyä, niin on seuraavaksi syytä selvittää, että oliko näin silloin kun hän ei ollut tustunut kannabikseen lainkaan vielä. Jos oli, niin oireet kannattaa selvittää lekurissa.
Jos nämä olot tulivat vasta kannabikseen tutustumisen jälkeen, voidaan kysyä, että olisko tottumus tai elämäntapaintiaaneus hyvä syy heittää 300 juuroo diilerille , tai ylipäätäänkään sauhuttaa keuhkoja ? Entä onko maailmankatsomus niin tärkeää, että pitää vaarantaa lapsi ?

[Hra Virne]

Hei!
En halua pelotella, mutta mun siskon kaveri ja sen mies jäi kiinni muutama vuos sitten kasvattelusta ja seurauksena oli melkein lapsen huostaanotto.
Sossutädit kävi kylässä siellä ties kuinka pitkään tapauksen jälkeen...

Se tapahtu jossain muistaakseni n.100km PK-seudulta johonkin suuntaan (sori, huono muisti).
Eli aika nihkeää voi olla, riippuu varmaan paikkakunnasta tms.
Voin kysyä tarkemmin tapauksesta kun näen mun siskon seuraavan kerran!

[Y.C.]

Huostaanotto nyt ei taatusti tule kyseeseen, ellei ole joku iso kaupallinen operaatio, josta on koko perheen toimeentulo kiinni ja vähintään toiselle huoltajalle tulossa kiinteää ja jokin raskauttava asianhaara, jonka perusteella lasta ei sen jäljellejäävän vastuulle voisi jättää.

Kotitarvekasvatuksen kohdalla on ihan turha pelotella huostaanotolla, tai voihan sossukin sillä pelotella, mutta eivät ne oikeasti sitä voi toteuttaa. Mahdollinen työpaikan menetys kaikkine seurauksineen on sen sijaan ihan todellinen uhka kiinnijäämistapauksessa, ja sen seurauksia kannattaa ihan vakavissaan miettiä, jos on töissä paikassa, jossa ollaan riittävän tiukkapipoja.

[yhden hipin vaimo]

Eipä ole tullut hetkiseen käytyä kun meillä on kaikki olleet kipeinä, vieläkin väsyttää, että en tiedä muistanko kaiken mitä olen tämän asian tiimoilta pohdiskellut. Miehen kanssa sovittiin, että lykätään nyt vielä vähän tämän kanssa, että jos vaikka ensi kesänä saisi jonnekin tuonne lähimetsiin kasvamaan. Harmittaa kyllä niin olla se nihkeilijä tässä kun omastakin mielestä se olisi järkevämpi ratkaisu nuo puskat kuin kadulta ostaminen. Puhuttiin myös että jos jonkun kaverin kanssa pistäisivät projektin pystyyn niin että mies maksaisi ja kaveri majoittaisi kasvit, mutta ei tuo siitä niin innoissaan ollut, mies kun ei oikein mitään ryhmätyöihmisiä ole ja kai olisi niitä kasveja halunnut päästä ihan itse huoltamaan. Kai minä joskus suostun, minulle on ylipäätään hirveän vaikea sanoa mihinkään ei...

drgreen, mukava että teillä meni noin "ongelmitta" tuo kiinnijääminen. Tietenkin jotain vastaavaa olisimme mekin voineet kehitellä, mutta en tiedä pitäisikö itsellä pokka sanoa, että "niin, konstaapeli, kyllä olemme olleet naimisissa 4 vuotta ja sitten yhtäkkiä mies vain tyhjesi vaatehuoneen ja kielsi minua menemästä sinne... ei tullut koskaan mieleen kysyä mitä varten". Tietenkin aina voisi kehitellä jotain juttua valokuvausharrastuksista ja pimiöistä, mutta...

Uteliaisuudesta kysyn tuohon kiinnijäämiseen liittyen yleisesti, että jos oletetaan, että meillä olisi kasvit, poliisit tulisivat paikalle ja molemmat lähtisivät kuulusteluihin, niin miten kannattaisi toimia, siis jos nyt oletetaan että yrittäisin vaikuttaa uskottavalta sivulliselta... Siis sanoa vaan, että "no kyllähän minä niistä kasveista tiesin mutta ei ne silleen kiinnostaneet, en oikeen tykännyt siitä mutta ei sitä miestä pystynyt kieltämäänkään" ja kaikkiin lisäkysymyksiin vaan ettei tiedä ja mieheltä samansuuntainen kertomus vai sanoa kaikkeen "en kommentoi". Tai siis eikö tuossa jälkimmäisessä tapauksessa poliisi voisi olettaa, että olemme olleet ihan samalla intensiteetillä mukana hommassa ja että tiedän nuo jutut kun osaan "vaietakin kuin ammattilainen" (näinhän Rosa Meriläisestä aikoinaan kirjoitettiin kun hän kävi kuulusteluissa polttelustaan).

Onko mitään vaikutusta sillä, jos pystyy siltä seisomalta sanomaan, että otetaan huumetestit, mitään en ole koskaan vetänyt? Vai onko tällä minkäänlaista arvoa muualla kuin liikennevalvonnassa tms.

Cannabaali, enhän minä tiedä, onko mieheni polttelu terveellä pohjalla. Jos minulta kysyttäisiin, toivoisin, että hän polttelisi huomattavasti harvemmin. Ja kyllä me joskus asioista puhummekin ja hän sanoo vähentävänsä ja... noh, parin viikon kuluttua ollaan taas samassa tilanteessa. Lääkäriin tuota ei saisi varmaan edes jalat edellä, saati sitten että kireän ja hermostuneen olon takia Mutta rahat ovat miehen eli ei minulla suoranaisesti ole mahdollisuutta sanoa, että hän ei niitä saisi käyttää... Mutta harmittaa silti, kun tiedän, että jos ne eivät menisi satunnaiselle diilerille n niin ne olisivat meidän yhteisessä käytössä, koska miehellä ei juuri muita harrastuksia ole (kuulostan varmaan hirveältä materialistilta, mutta kun meidän budjetti on tosiaan aika tiukka). Mutta kai tässä suurin syy puuttumattomuuteeni on, että minä kun en oikein saa suutani auki, haluan että mies on tyytyväinen ja onnellinen, koen, että asiat eivät minulle kuulu...

Hra Virne & Y.C., niin, eipä kai se huostaanotto varmaan ihan hirveän todennäköinen tosiaan ole, mutta kyllä tuollainen yleinenkin sossun kyttäyksen kohteeksi joutuminen ahdistaisi. Tietenkin voisi olettaa että se kyttäyskin siitä aika pian laantuisi jos huomattaisiin, että eihän tässä mitään. Mutta kun minä en ole niin kovinkaan varma, että ylipäätään mikään koskaan menee niin kuin pitäisi sen jälkeen kun niiden viranomaisten "silmätikuksi" kerran joutuu (Mieheni tietää tästä kertoa mm. surullisen tarinan eräästä lapsuudenkaveristaan, joka asui pienellä paikkakunnalla ja oli hankkinut jonkinmoisen päihdeongelman, enimmäkseen alkoholiin liittyvän, mutta veti vähän kaikkea vastaantulevaa - poliisit sitten kävivät järjestelmällisesti parin kuukauden välein tämän ihmisen kotona, useimmiten joku hassu pami tai hasismurunen löytyi... pysäyttelivät kadullakin ja tutkivat laukun jne. Tietysti tässä "aihettakin" oli, mutta mielestäni tuo silti meni lähinnä vainon puolelle, varsinkin kun tuo ihminen ei käyttöään rahoittanut laittomasti tai aiheuttanut julkista häiriötä. - Joo, taidan olla aika haka näissä tarinoissa ja jutun venyttämisessä, kirjoitan varmaan liian harvoin nettifoorumeille kun tulee aina kauhea sydämenpurkamisolo )

[Pellon Pekko]

Uteliaisuudesta kysyn tuohon kiinnijäämiseen liittyen yleisesti, että jos oletetaan, että meillä olisi kasvit, poliisit tulisivat paikalle ja molemmat lähtisivät kuulusteluihin, niin miten kannattaisi toimia, siis jos nyt oletetaan että yrittäisin vaikuttaa uskottavalta sivulliselta... Siis sanoa vaan, että "no kyllähän minä niistä kasveista tiesin mutta ei ne silleen kiinnostaneet, en oikeen tykännyt siitä mutta ei sitä miestä pystynyt kieltämäänkään" ja kaikkiin lisäkysymyksiin vaan ettei tiedä ja mieheltä samansuuntainen kertomus vai sanoa kaikkeen "en kommentoi". Tai siis eikö tuossa jälkimmäisessä tapauksessa poliisi voisi olettaa, että olemme olleet ihan samalla intensiteetillä mukana hommassa ja että tiedän nuo jutut kun osaan "vaietakin kuin ammattilainen" (näinhän Rosa Meriläisestä aikoinaan kirjoitettiin kun hän kävi kuulusteluissa polttelustaan).

Onko mitään vaikutusta sillä, jos pystyy siltä seisomalta sanomaan, että otetaan huumetestit, mitään en ole koskaan vetänyt? Vai onko tällä minkäänlaista arvoa muualla kuin liikennevalvonnassa tms.

Jos molemmat puhutte totta, eli kerrotte yhtäpitävät mielipiteenne siitä, että kyseessä on miehesi harrastus johon sinulla ei ollut osaa eikä arpaa - ja olet valmis antamaan (puhtaan) virtsanäytteen - niin käytännössä sinua ei voida syyttää (tai ainakaan tuomita) mistään. Kuulusteluissa poliisit voivat väittää muuta, mutta näin se menee. Kommentoimattomuus ei ehkä kannata, jos haluatte selviytyä tilanteesta mahdollisimman kivuttomasti.

[One]

Niin... Jos ajattelee asiaa ihan ulkopuolisesti, sehän näyttäytyisi siten, että vauvaikäisen lapsen kodissa "valmistetaan ja käytetään laittomia huumeita". Lastensuojelulaissa sanotaan huostaanoton perusteiksi, että lapsi on otettava huostaan mikäli lapsen elinolot vaarantavat lapsen kasvun, kehityksen ja terveyden, tai mikäli lapsi itse toiminnallaan nämä vaarantaa. Se on aikalailla sossukohtaista, mikä katsotaan sitten sellaiseksi elinoloksi.

Mutta onhan lastensuojelulla muitakin keinoja kuin huostaanotto. Melko varmasti joutuisitte heidän asiakkaaksi, ainakin he tekisivät kartoituksen, onko perheessä lastensuojelullisten toimenpiteiden tarvetta. Tällainen alkuarviointijakso kestää n. kuukauden verran, riippuen tietenkin kuinka usein sossut ehtivät teitä tavata. Se pitää sisällä sinun ja miehesi haastatteluja, kotiolojen tarkkaamista ja lapsen havainnointia ja haastattelua (paitsi tietenkin teidän tapauksessa, jossa lapsi on niin pieni).

Meillä se ainakin meni niin, että sossut kävivät 4-5 kertaa juttelemassa, ja sitten oli joku ryhmäkokous, jossa sitten he kertoivat, näkevätkö tarvetta lastensuojelullisille toimenpiteille. Että kerran kun sen "näkymättömyyden" viranomaisille menettää, niin se on sitten siinä..