Aiemmat osat:
1: Media
2: Tiedon korjaaminen
3: Asennemuutos
4: Politiikka
---
5: Kannabiksen laillisuustilanteen koko yhtälö
Tässä tekstisarjassa on käyty läpi neljä erilaista, toisiinsa kytkeytyvää ja kannabiksen laillistamispyrkimyksen kannalta olennaista osa-aluetta. Nyt tarkastellaan, miten ja mihin näiden osa-alueiden kautta on mahdollista vaikuttaa - ja mistä asiassa on lopulta kyse. Kannabiksen lailliseen statukseen vaikuttaminen ei missään nimessä ole suoraviivainen jatkumo, jossa tehtyämme asiat x, y ja z järjestyksessä tapahtuisi onnellinen laillistuminen.
Laillisuus ei ole yksiselitteistä
Kannabiksen laillistaminen ei ole vain yksi selkeä asiaklöntti - tämä monimutkaisuus ei tosin ole paha, vaan hyvä asia: edessämme ei ole todellisuudessa "vain yksi valtava vastustuksen muuri", vaan pikemminkin eri palasista koottu aita, jossa laudat ovat tietyistä paikoista kiinni toisissaan, ja toiset voivat lähteä irti helpommin kuin toiset. Yksiselitteistä on kuitenkin se, että varsinaisesti kannabiksen laillistaminen on kaukaisin ja tällä hetkellä varsin epärealistinen tavoite. Miksi ja mikä on realistisempaa? Se selviää seuraavassa.
Monissa EU-maissa kannabis on laitonta, mutta käyttö depenalisoitua. Tällöin käytöstä ei pääsääntöisesti rangaista, vaikka se on kriminalisoitu. Depenalisaatio on ikään kuin "sormien läpi katsomista", joka ilmenee mm. toimintaohjeissa. Depenalisaatio on huomattavasti dekriminalisointia tai laillistamista yksinkertaisempi toimenpide ja siten myös realistisemmin saavutettavissa. Depenalisaation tasoinen tai sitä sallivampi suhtautuminen onkin jo esim. vanhalla EU-alueella (15 jäsenvaltiota) suhteellisen yleistä; käyttö määritellään rangaistavaksi teoksi enää neljässä maassa (Suomi mukaanlukien).
Dekriminalisointi on käytännössä tämän hetken optimistinen vaihtoehto; kannabiksesta on vaikeaa tehdä "täysin laillista" nykyisen YK:n huumausainesopimusten alaisena. Alankomaissakaan kannabis ei ole laillista, vaan käyttö ja pienten määrien hallussapito on dekriminalisoitu (sekä coffee shopin pitäminen lisenssillä sallittu). Dekriminalisointi tarkoittaa, että dekriminalisoidut asiat (esim. käyttö tai pienen määrän hallussapito) eivät ole rikoksia. Ero depenalisaatioon on se, mitä laissa lukee; esimerkiksi satunnaisen savuttelijan kannalta depenalisoinnissa ja dekriminalisoinnissa ei ole usein eroa.
Myös nykytilanteessa (ei edes depenalisaatiota) on olemassa useita eri vivahde-eroja käyttäjän kannalta, riippuen vaikuttavasta tahosta:
- * Sosiaali- ja terveysalan suhtautuminen; kohdellaanko käyttäjää kuten esim. alkoholinjuojaa vai kuten huumeidenkäyttäjää
* Erityisesti mielenterveysala; ohjataanko kannabista käyttävä automaattisesti esim. ensin "vieroitukseen" vai suostutaanko hoitamaan mielenterveyspotilaana
* Poliisien suhtautuminen; kuinka rankasti esim. julkiseen käyttöön puututaan, kuinka vakaviksi kannabikseen liittyvät rikosvihjeet koetaan, miten helposti "tapahtuneen voi sovitella", käydäänkö kotietsinnässä koiran kanssa paikat milli milliltä läpi...
* Yleinen suhtautuminen; vaikka laillisuustilanne ei muuttuisi, asenteet vaikuttavat mm. siihen, kuinka helposti jonka havaitaan käyttävän/kasvattavan kannabista, annetaan ilmi
* Työnantajan suhtautuminen; huumetestaus, huumeiden käytön paljastumisesta seuraavat toimet
"Me vastaan muut"
Kannabispolitiikka ei ole mustavalkoista "me vastaan muu maailma". Jotta niin sanotusti kentällä voi vaikuttaa, on hyväksyttävä, että "minä olen oikeassa ja sinä väärässä" -mentaliteetti ei johda pitkälle, eikä joko tai -vastakkainasettelulla voiteta ketään omalle puolelle.
Kun kysytään taustalla olevia perusarvoja, ne ovat usein ihmisillä samankaltaisia. Ongelma ei ole siinä, etteivätkö "muut" kannattaisi rauhaa, rakkautta ja toimivaa yhteiskuntaa oikeuksineen - tässä asiassa heillä vain on täysin eri näkemys siitä, miten kannabiksen laillisuustilanne tähän liittyy ja mitä asialle tulisi tehdä.
Tärkeää on kertoa, miksi me ajattelemme kannabiksen lainsäädäntömuutoksen vaikuttavan "niillä hyvillä tavoilla" (syitä, minkä vuoksi se tulisi toteuttaa). Meidän ainoa sanoma ei voi olla ilman perusteluja, että kannabis tulisi laillistaa. Se on jo kuultu ja selvillä, ja moinen väite voi johtaa vain juupas-eipäs-linjalle. Jos haluamme saada asiaa perille, meidän onkin kerrottava erityisesti, miksi kannabis tulisi laillistaa.
Maailmassa ei myöskään vallitse "me-yhteiskunta(babylonpaha)"-vastakkainasettelu. Näin on mahdollista ajatella, eikä sitä kukaan kielläkään. Se kuitenkin sulkee vaikuttamisen mahdollisuuden pois, minkä jälkeen asiat eivät varmasti muutu. Tämä on meidän maailmaamme, meidän yhteiskuntaamme ja meidän tulevaisuuttamme - meillä on oikeus vaikuttaa siihen.
Laillisuustilanteen eri vivahteiden ymmärtäminen auttaa myös muita vastaan työskenneltäessä. Laillistamista puoltavia on paljon vähemmän kuin niitä, joiden mielestä yksityishenkilön omassa kodissaan tapahtuvasta kannabiksen käytöstä ei tulisi rangaista.
Monet vaikutuskanavat
Koko kirjoitussarjan tarkoitus on ollut käydä läpi eri vaikutuskanavia ja -tapoja. Tässä yritän koota mielestäni tärkeimmät ja moninaiset vaikutuskanavat yhteen, osa kertauksena ja jotain uuttakin.
1. Media: oma tekstinsä
- tärkeimpiä vaikutuskanavia, sillä media vaikuttaa vahvasti muiden kanssaihmisten asenteisiin
- media vaikuttaa myös päättäjiin
2. Tieto ja tutkimukset: oma tekstinsä
- niillä ihmisillä, joilla pelkät tunteet eivät ohjaa huumeasenteita, tieto on tärkein asenteiden vaikutin; siksi on tärkeää jakaa oikeaa tietoa
- ongelma on se, että nytkin on jaossa runsaasti väärää tietoa - sekä tahatonta että tahallisesti väärää
- vaikka media ei ole aina totuuden torvi, myös tieto ja tutkimukset vaikuttavat mediaan
3.a) Kanssaihmisten tunteet ja asenteet: oma tekstinsä
- kanssaihmiset muodostavat enemmistön demokratiaamme, joten heihin on tärkeää vaikuttaa
- kanssaihmisiin voi vaikuttaa suoraan tai välillisesti (media, tieto)
3.b) Ammatti-ihmisten asenteet: päättäjät, sosiaali- ja terveysala, virkamiehet
- kuuluvat kanssaihmisiin, mutta omaavat meihin vaikuttaviin toimiin päätäntävaltaa sekä omaavat tavallista ihmistä suuremman auktoriteetin myös massojen keskuudessa
- osalla ammatti-ihmisistä on myös huomattavasti keskivertoihmistä suurempi auktoriteetti poliittisiin päättäjiin
4. Politiikka: oma tekstinsä
- poliittiset päättäjät ovat lainsäädäntöön kiinteimmin vaikuttava taho
- politiikan henkilöillä on myös sanomistensa suhteen tavallisiin kanssaihmisiin usein suuri auktoriteetti
5. Talouden kautta vaikuttaminen: Rahan ohjatessa joitakin asioita nyky-yhteiskunnassa, niihin voi myös tietyissä puitteissa rahalla vaikuttaa
Kotimaan kaupat
- kotimaisten kasvatustarvikeliikkeiden tukeminen auttaa niitä pysymään pystyssä ja laajentumaan
- on meille helpompaa ja harrastuksen leviämisen kannalta ehdottoman tärkeää, että tarvikkeita saa myös kotimaasta
- myös muita "hamppumyönteisiä" paikkoja kannattaa suosia ja suositella; pätee esim. baareihin, kioskeihin, leirintäalueisiin...
Yhdistykset
- hamppuasian puolesta toimivat tahot tarvitsevat lähes aina toimiakseen rahaa ja tukeminen auttaa toimimaan
- yhdistyksiä: sky, hppry, encod
6. Harrastuksen levittäminen
- tärkeää sekä imagon (yleisenä, hyväksyttynä pitämisen) että ns. kuormitustekijän (kts. alempana) kannalta
- erittäin tärkeää uusien vaikuttajien kannalta - vaikuttivatpa he sitten jakamalla tietoa, levittämällä harrastusta tai ostamalla poltteluvälineitä
- kannabiksen kokeilua pitää varsin turvallisena "käyttäjiä tuntemattomista" noin 20 %; jonkun käyttäjän tuntevista kokeilua pitää varsin turvallisena 40 %
Tulevaisuus?
Politiikan polvi vaihtuu
Kansanedustajat alkavat ikääntyä. Kansanedustajista yli kolmasosa (38,5 %) on jo 57-vuotiaita tai sitä vanhempia. Heistä huomattava osa jättäytynee nyt jo ikänsä puolesta pois eikä asetu ehdolle enää eduskuntavaaleissa 2007. Vielä selkeämpi tilanne on luonnollisesti vuoden 2011 vaaleissa.
Kansanedustajien ikäjakauma elokuussa 2006: 67-76 v 2,50 %, 57-66 v 36 %, 47-56 v 29 %, 37-46 v 21,5 % ja alle 37-vuotiaita 11 %.
Kuormituksen mukainen laillisuustilanne
Laki- tai toimintatapamuutosten kannalta olennaista on hyötyjen ja haittojen ero eri vaihtoehdoissa.
Vihreiden päihdepoliittisessa ohjelmassa asiasta mainitaan seuraavaa:
Onko pienempi paha laillistaa kannabis kuin pitää se kiellettynä, riippuu mm. käytön yleisyydestä. Esimerkiksi Britanniassa, jossa noin 40 prosenttia nuorisosta on jollakin tavoin kannabiksen kanssa tekemisissä, laillistamisen hyödyt saattavat olla haittoja suuremmat. Suomessa, jossa kannabis vielä on selvästi pienen vähemmistön käytössä, laillistamisesta koituva hyöty voi olla haittoja pienempi.
(Kenties vastaava luku Suomessa - eli "ainakin kokeilleet" - on 15-29-vuotiailla Stakesin arvion mukaan noin 25 %.)
Britanniassa aloitteen kannabiksen uudelleenluokitukseen teki poliisi. "Tavanomaisten kannabisrikkeiden" aiheuttama työtaakka kasvoi liian suureksi siihen nähden, miten vähän niillä saatiin aikaan ja miten paljon rahaa valui pois muun merkittävämmän rikollisuuden kitkemisestä. Mitä enemmän käyttäjiä, sitä pienempi yksittäisen tapauksen arvo on.
Suomessa kannabiksen käyttö ja etenkin kotikasvatus on 2000-luvulla kasvanut selvästi. Alla suhdelukuja.
Kannabiskasvitakavarikot 2001 vs. 2005
- takavarikoiden määrä: 612 vs. 1633; yli 2,5-kertaistunut
- takavarikoidut kasvit: 4875 vs. 9460; lähes kaksinkertaistunut
- takavarikoitu kannabismäärä: 16 vs. 43,3 kg; 2,7-kertaistunut
Poliisille ei ole kovin kannattavaa metsästää pienimuotoisia kotikasvattajia. Yksi tapaus maksaa yhteiskunnalle useamman sata euroa liukuhihnamaisinekin tutkintoineen ja syyttämisineen. Sakkojen muodossa nämä rikokset eivät kuittaa itseään, käyttäjä melko todennäköisesti uusii rikoksen ja lopulta rangaistuksella ei saavuteta mitään. Mitä enemmän kannabiksen tiimoilta jää kiinni tavallisia ihmisiä, sitä enemmän se teettää turhaa työtä, joka on muualta pois. Olennaista on siis paitsi käyttäjien määrä, myös se, että heistä ei olisi yleensä muuta haittaa yhteiskunnalle. Jos kiinni jää enimmäkseen ihmisiä joilla on muitakin rikkomuksia taustalta, motiivi käyttäjien ja kasvattajien etsimiseen ja rankaisemiseen on suurempi.
Tavallaan olisikin suotavaa, että tavallisia käyttäjiä jäisi kiinni enemmän. Tämä sinänsä toteutuu luonnollisella tavalla jatkuvasti, kun harrastus leviää enemmän "tavallisten ihmisten" pariin. Rohkea tavallinen ihminen voi myös valittaa käyttörikoksen tuomiosta vedoten seitsemänteen pykälään. Mitä vähemmän rangaistusten jakaminen hyödyttää jakamiseen vaikuttavia tahoja, sitä vähemmän rangaistuksia halutaan jakaa.
Muutokset mediassa
Median muutokset ovat osin markkinasidonnaisia ja ailahtelevia. Toisinaan tulee "aaltoja", jolloin on trendikkäämpää nostaa tietty asia esille. Kannabistaistelijan tie mediassa on pitkä ja kivinen, mutta muutosta on mahdollista havaita. Jopa suuremmat sanomalehdet ovat julkaisseet joitakin kannabista neutraalimmin tarkastelevia juttuja, lääkekannabiksen medioinnissa Tieteen Kuvalehti otti rohkean harppauksen 2005 ja Iltalehtikin kyseli lukijoiltaan vastauksia kannabiksen kotikasvatukseen mielipiteissä.
Tärkeää on myös jaksaa tarjota medialle tietoa. Media ei ole trendiaaltoja lukuun ottamatta kovin aktiivinen penkomaan kannabisuutisointeja eikä STT:llä ole myöskään kovin suurta halukkuutta siihen tai intressiä julkaista kannabiksen kannalta neutralisoivia tai positiivisia uutisia. Media voi siis jäädä helposti kannabismyönteisten uutisten suhteen vallan uutispimentoon.
Sitkeä ja kivinen tie on väärän tiedon oikaisijalla, mutta ihmisten väärä tieto ei missään nimessä korvaudu itsestään oikealla. Mikäli toimittaja kirjoittaa kannabiksesta puutaheinää, on tärkeää pyrkiä vaikuttamaan edes hänen omaan tietotasoonsa, vaikka korjaus ei lehden sivuille päätyisikään.
Positiivinen palaute on tärkeää, sillä se kertoo asian herättäneen kiinnostusta (= mahdollisesti lisänneen lehden suosiota / myyntiä). Lehdet toimivat pitkälti sen pohjalta, mikä kiinnostaa ja myy. Siksi on tärkeää pyrkiä antamaan lehdille signaali, että kannabis kiinnostaa ja on kannattavaa nostaa hamppukissa pöydälle.
Muutokset tiedossa ja asenteissa
Tieto ja asenteet muuttuvat, vaikkei sitä aina uskoisi.
Pikasilmäys paloihin vuoden 2004 kotimaisesta huumeraportista (Stakes/Reitox):
Huumausainetilanne Suomessa 2004 -raportti kirjoitti:Verrattuna 1990-luvun tilanteeseen yleinen huolestuneisuus huumeiden osalta on lisääntynyt, mutta kannabiskokeiluihin liittyvien riskien arviot ovat vähentyneet samaan aikaan kun arviot humalajuomiseen sekä tupakoimiseen liittyvistä riskeistä ovat kasvaneet.
Nuoret suhtautuvat kannabiksen kokeilemista kielteisemmin viikottaiseen humalajuomiseen. Heroiinin pari kertaa tapahtuvaa kokeilua pidetään hieman pahempana kuin kannabiksen säännöllistä käyttöä.
Jotain on siis tapahtunut. Harva ihminen enää kuvittelee kannabiksen tappavan tai aiheuttavan väkivaltaisia aggressioita (vaikka heitäkin valitettavasti on). Yhä enemmän on heitä, jotka tietävät ainakin suunnilleen asioiden oikean laidan (enempää tuskin voimme vaatia, kun enempää eivät monet käyttäjätkään tiedä).
Myös huumevalistus on muuttunut jossain määrin. Huumevalistajat ovat tuoneet vihdoin jossain määrin esille ongelmaa, että kannabiksen vaaroista liioitteleminen saa aikaan huumevalistuksen pitämisen kokonaan valehteluna - ja tämän seurauksena kannabiksen itsessään ongelmaton kokeilu saattaa johtaa herkemmin muiden huumeiden kokeiluun, kun niidenkään kohdalta ei valistuksen kertomia haittoja uskota. Vaikka valistustahot eivät tule ikinä suosittelemaan kannabista (onhan niiden tehtävä ehkäistä huumeiden käyttöä), on erittäin tärkeää, että ne eivät auktoriteettinsa kera jakaisi enää yhtä innokkaasti niin kovasti kannabista mustamaalaavaa tietoa.
Kannabiksen sallimisen kivisellä tiellä
Kannabiksen tie on kivinen, mutta monet ihmisille tunnereaktioita aiheuttavien asioiden tiet ovat.
Vielä 70-luvun alussa homous oli Suomessa rikos ja 80-luvullakin sitä pidettiin yhä sairautena. Nykyään homojen on mahdollista saada jopa virallinen hyväksyntä parisuhteelleen avioliiton tapaan. Tämä tie on ollut kivinen eikä missään nimessä kaikki puolelleen voittava, sillä yhä edelleenkin moni tietänee kanssaihmisiä, joiden mielestä homous todella on sairautta tai se pitäisi jotenkin kieltää.
Meidänkin täytyy vain tulla kaapista ulos.
ja tavoitehan on elää sen 100v! 
