Kuva

Hulluus vai valaistuminen?

...vaikutuksen alaisena...
Alueen säännöt
Kokemuksia
Alue käsittelee kokemuksia hamppuun ja sen käyttöön liittyen.
Alueelle eivät kuulu kokemukset muista huumeista (ei ”edes” Amsterdamin matkalta).
da_Absentee
Viestit: 28
Liittynyt: 21.3.2009

Re: Hulluus vai valaistuminen?

ViestiKirjoittaja da_Absentee » 25.3.2009 10:43

virus kirjoitti:...Viisasteluikä iski :lol:.

Päiväntasaajalla ei ole vuodenaikoja.
Vesi voi olla jäässä plussalla ja höyrynä pakkasella ja niin pois päin.
Maa vetää objekteja itseään kohti eri voimalla riippuen niiden etäisyydestä maahan.
Ota jääkaapista virta pois niin eipä lämmitä enää :P.
Ihminen kuolee ennenkuin syntyy, elämänkaari menee takaperin.


Heh no jos noin haluat asian nähdä niin ok mutta silloin olet havainnointiesi suhteen melko persoonallinen... Nuo edellä esittämät mielestäni objektiiviset faktat kun nimenomaan ovat keksityt kokeilemalla niitä käytännössä ja siitä johtamalla teoria - ei päinvastoin.

En mitenkään yli ihannoi myöskään tuota tiedemiehen viileän objektiivista ja persoonatonta lähestymistapaa tarkastella maailmaa pelkkinä abstraktisina käsitteinä kuten kansa vaan mieluummin suosin myös kvalitatiivisempaa menetelmää.

IMO jotenkin täytyisi silti yrittää pitää tasapaino sen suhteen ettei liikaa alista objektiivista subjektiiviselle eikä subjektiivista objektiiviselle jos ei ihan täysin halua vieraantua. Kääntäen verrannollisesti kumpikin ääripääjohtaa mielestäni huonoon tapaan...

vai mitä mieltä olet?
--------
jeesus oli sieni

Avatar
virus
1 tähti
1 tähti
Viestit: 315
Liittynyt: 23.8.2005

Re: Hulluus vai valaistuminen?

ViestiKirjoittaja virus » 25.3.2009 15:28

Heh no jos noin haluat asian nähdä niin ok mutta silloin olet havainnointiesi suhteen melko persoonallinen... Nuo edellä esittämät mielestäni objektiiviset faktat kun nimenomaan ovat keksityt kokeilemalla niitä käytännössä ja siitä johtamalla teoria - ei päinvastoin.
Vaikea sanoa haluanko nähdä asian näin vai en, kuitenkaan en pysty poistamaan oman subjektiiviuteni ymmärrystä joten tässä mennään :P. Ymmärrän kyllä väittämäsi ja niiden soveltuvuuden "todellisuuteen", lähinnä vain halusin (viisastelun lisäksi) osoittaa että kyseiset väittämät eivät pidä paikkaansa jonkun toisen todellisuudessa.

IMO jotenkin täytyisi silti yrittää pitää tasapaino sen suhteen ettei liikaa alista objektiivista subjektiiviselle eikä subjektiivista objektiiviselle jos ei ihan täysin halua vieraantua. Kääntäen verrannollisesti kumpikin ääripääjohtaa mielestäni huonoon tapaan...

vai mitä mieltä olet?
No ainakin itselleni on täysin mahdotonta asettua muuhun asemaan. Tietysti jonkunlainen kosketus on hyvä pitää ns. normaalin näkökannan kanssa, muussa tapauksessa todellakin vieraantuu tästä yhteiskunnasta. Kuitenkin yleisesti ottaen käytössä on vain ja ainostaan subjektiivinen näkemys, emme vain ymmärrä havaintojemme subjektiivisuutta ja näin oletamme kokemamme olevan jotenkin objektiivinen meistä riippumaton asia.
There he goes. One of God's own prototypes. Some kind of high powered mutant
never even considered for mass production. Too weird to live, and too rare to die.

Huijari
Viestit: 30
Liittynyt: 1.1.2009

Re: Hulluus vai valaistuminen?

ViestiKirjoittaja Huijari » 25.3.2009 18:31

Hehe, tästähän on tulossa virallinen sativaketju. :laugh:

Kandee lukea selvinpäin koko hoito välillä. Voihan vitalis. :laugh:


Toki vain ylläoleva näkemykseni pajupuusta.

da_Absentee
Viestit: 28
Liittynyt: 21.3.2009

Re: Hulluus vai valaistuminen?

ViestiKirjoittaja da_Absentee » 25.3.2009 18:42

virus kirjoitti:...Vaikea sanoa haluanko nähdä asian näin vai en, kuitenkaan en pysty poistamaan oman subjektiiviuteni ymmärrystä joten tässä mennään :P. Ymmärrän kyllä väittämäsi ja niiden soveltuvuuden "todellisuuteen", lähinnä vain halusin (viisastelun lisäksi) osoittaa että kyseiset väittämät eivät pidä paikkaansa jonkun toisen todellisuudessa.

...No ainakin itselleni on täysin mahdotonta asettua muuhun asemaan. Tietysti jonkunlainen kosketus on hyvä pitää ns. normaalin näkökannan kanssa, muussa tapauksessa todellakin vieraantuu tästä yhteiskunnasta. Kuitenkin yleisesti ottaen käytössä on vain ja ainostaan subjektiivinen näkemys, emme vain ymmärrä havaintojemme subjektiivisuutta ja näin oletamme kokemamme olevan jotenkin objektiivinen meistä riippumaton asia.


hmm jännä lainaus tuli vastaan juuri selailemassani kirjassa:

"Kieli on tärkeä sosiaalisen todellisuuden osa, mutta maailmassamme on lisäksi kielellisistä käytännöistä riippumattomia tosiasioita. Omenan putoaminen puusta on tapahtuma, jonka on turha väittää olevan olemassa vain kielessä tai kielellisesti."

Huvittava on myös filosofi Nietzschen tuumailut elänsä ehtoopuolella: Kuinka vieraantunutta elämä onkaan kun elämä kulutetaan kaikenlaisissa ihme pohdinnoissa ja sfääreissä ja vasta tällä ikää keksii että ravitsemuskysymys on lopulta niin tärkeä ihmiselle. Siis se mitä syödään ja toisena koanina solmukohta seksuaalisuus_vs._lisääntyminen... Mitä kaikkea näiden ympärille onkaan rakkenneltu! :pimp:
--------

jeesus oli sieni

Avatar
viinikellari
1 tähti
1 tähti
Viestit: 526
Liittynyt: 24.4.2008

Re: Hulluus vai valaistuminen?

ViestiKirjoittaja viinikellari » 26.3.2009 8:29

En nyt lukenut aivan nuita keskivälin postauksia, mutta luulisin ymmärtävän yskän :p

Meikästä siitä ei kannata loppujen lopuksi stressata jos tiedostat tämmöisen muutoksen ja että pystyt elämään noramaalia elämää (?) Ilman skitsofrenisiä oireita esimerkiksi.

Oon kelaillu että todellisuus (visuaalinen) on valtaosin vauvaiästä asti kertyneitä/muokkautuneita/yhdistyneitä mielleyhtymien ja käsitteiden fraktaalimaisia aikaansaannoksia. Kun syrjäyttää nämä tutut ja turvalliset asiat pois omasta tajunnasta niin..? Todellisuus ilman minkään asian/muiston värittämänä :) Lainaappa vaikka jonku toisen kaverin tajuntaa :DD (jos ois mahollista) siinä kait sitä hulluksi tulis. Hulluksi tulis ku mikää ei oo tuttua ja turvallista. Kai siellä alitajunnassa on semmone pieni äitihahmo joka aina hyssyttelee ja saa sut takas raiteilleen jos alkaa tuntua epämielyttävältä. Joku diippiäkin diipimpi.
Sen verran kryptistä matskua tuo on vielä mun päässä etten osaa tarkemmin valaista.. Lähinnä sitä että lähtee tyhjältä pöyältä, kadota merkitys.

Ja jos joku on sillä asenteella että on tulossa hulluksi, niin varmaan tuleekin. Tietty asenne heittää ajatuksen kulkemaan tietylle polulle/raiteelle.


-Tällä ylläolevalla nyt viittasin viruksen alkupostaukseen ja toivottavasti en ole liian sekava näin aamutuimaan :D
keskiyö on paras yö |

PilmuPalmuJolkke
Viestit: 2
Liittynyt: 17.2.2009

Re: Hulluus vai valaistuminen?

ViestiKirjoittaja PilmuPalmuJolkke » 1.4.2009 2:12

virus kirjoitti:
No omien aivojen runkkaus tapahtui tämän jälkeen.


Ei pystytty kaverin kanssa lukemaan tätä tekstiä loppuun asti ton AivoRunkkaus sanan takia
Repeiltiin sille n. 15minuuttia ja toinen viistoista minuuttia meni siihen kun kaveri yrittää selittää mulle mesessä
että mitä äsken tapahtu, vaikka oltiin samassa huoneessa :D

jumi
Ei riemulla rajaa kun on bongi ja pajaa

Avatar
viinikellari
1 tähti
1 tähti
Viestit: 526
Liittynyt: 24.4.2008

Re: Hulluus vai valaistuminen?

ViestiKirjoittaja viinikellari » 24.4.2009 10:26

...Ja onkoha hulluus sitä ettei ymmärrä omaa viisautta? :D tai ei osaa prosessoida sitä.
mutuspekulointi :think:
keskiyö on paras yö |

Avatar
Kura
Viestit: 1291
Liittynyt: 13.11.2005

Re: Hulluus vai valaistuminen?

ViestiKirjoittaja Kura » 24.4.2009 12:20

viinikellari kirjoitti:...Ja onkoha hulluus sitä ettei ymmärrä omaa viisautta? :D tai ei osaa prosessoida sitä.
mutuspekulointi :think:


Ei tieto ole viisautta jos sitä ei kykene prosessoimaan :guru: .
"Words are weightless here on earth, because theyr free"
-Josh Homme

Avatar
deva
1 tähti
1 tähti
Viestit: 692
Liittynyt: 25.11.2007

Re: Hulluus vai valaistuminen?

ViestiKirjoittaja deva » 24.4.2009 14:46

Kura kirjoitti:...

Ei tieto ole viisautta jos sitä ei kykene prosessoimaan :guru: .

Juuri näin. Mielestäni ns. "flippaaminen" johtuu siitä kun omaksut kerralla uutta tietoa reilusti enemmän mitä pystyt käsittelemään.
Eli jos synnyt sokeana pitäisi näkökyvyn ilmestyä pikkuhiljaa eikä kerralla :think:

"Tieto, se on vähän niinkuin rahaa, tarpeeks on jees, mutta liika on pahaa" -Jukka Poika
Sinuakin vaanii vakooja.
Vakooja ohjaa pommit kotiisi.

Avatar
viinikellari
1 tähti
1 tähti
Viestit: 526
Liittynyt: 24.4.2008

Re: Hulluus vai valaistuminen?

ViestiKirjoittaja viinikellari » 25.4.2009 9:45

deva kirjoitti:...
Juuri näin. Mielestäni ns. "flippaaminen" johtuu siitä kun omaksut kerralla uutta tietoa reilusti enemmän mitä pystyt käsittelemään.
Eli jos synnyt sokeana pitäisi näkökyvyn ilmestyä pikkuhiljaa eikä kerralla :think:

"Tieto, se on vähän niinkuin rahaa, tarpeeks on jees, mutta liika on pahaa" -Jukka Poika


Käsittely oli se oikea sana, tuo mun mutuilu oli lievästi harhaanjohtava. Tuo käsittelyesimerkki just viittais yksinkertasesti ylikuormittumiseen joka kuulostas loogiselta :)
keskiyö on paras yö |

da_Absentee
Viestit: 28
Liittynyt: 21.3.2009

Re: Hulluus vai valaistuminen?

ViestiKirjoittaja da_Absentee » 25.4.2009 15:45

viinikellari kirjoitti:Oon kelaillu että todellisuus (visuaalinen) on valtaosin vauvaiästä asti kertyneitä/muokkautuneita/yhdistyneitä mielleyhtymien ja käsitteiden fraktaalimaisia aikaansaannoksia. Kun syrjäyttää nämä tutut ja turvalliset asiat pois omasta tajunnasta niin..? Todellisuus ilman minkään asian/muiston värittämänä :) Lainaappa vaikka jonku toisen kaverin tajuntaa :DD (jos ois mahollista) siinä kait sitä hulluksi tulis. Hulluksi tulis ku mikää ei oo tuttua ja turvallista. Kai siellä alitajunnassa on semmone pieni äitihahmo joka aina hyssyttelee ja saa sut takas raiteilleen jos alkaa tuntua epämielyttävältä. Joku diippiäkin diipimpi.


Tuli tuosta vielä mieleen että nuo itämaiset uskonnothan tai jotku niistä just pyrkii tuohon korostuneeseen tässä-ja-nyt meininkiin että koettais maailma kokoajan sillai uutena esteettisenä kokemuksena vailla ennakkoluuloja..

Timothy Leary (psykologi) teki aikoinaan kokeita jossain meksikossa jossa pyrittiin juuri vapautumaan noista ennakkoluuloista et sitte tulis jotenkin uudestisyntyneeksi tai paremmaksi immeiseksi...

Ku on sellanen koe leimautumisesta että ku ankanpoikanen kuoriutuu se leimautuu ensimmäiseen näkemäänsä asiaan ja alkaa seurata sitä, yleensä emo ankka. Sitten tehtiin koe että pompoteltiin tennispalloa kuoriutuneen ankanpoikasen edessä ja se leimautui siihen ja alkoi seurata sitä.

Sit ne keksi yrittää ihmiselle samaa että päästäis kaikesta leimautumisesta eroon ja voisi toteuttaa sisältäpäin tulevaa ihmistä... Kokeiltiin värjätä elintarvikeväreillä aamiainen eri värisiksi sun muuta... koe kuitenki loppui siihen mietintään että ehkä kaikki leimautuminen ei kuitenkaan oo pahaksi... :D

mut joo kyllä pitäis itekki aloittaa taas meditoimaan hyväähän se tekisi!
--------

jeesus oli sieni

kauluspaita
Viestit: 43
Liittynyt: 28.3.2009

Re: Hulluus vai valaistuminen?

ViestiKirjoittaja kauluspaita » 29.4.2009 23:16

Apua. Lievästi nyrähtänyt. Epäilyni tuntuu osuvan paikkaansa.
Siis hulluus :laugh: :laugh:

BudJetti
Viestit: 52
Liittynyt: 23.5.2009

Re: Hulluus vai valaistuminen?

ViestiKirjoittaja BudJetti » 24.5.2009 14:38

Lähetetty 24.5.2009 14:40:
Ensimmäinen kirjoitus tulikin sitten tähän ketjuun. Hienoa lukea että en ole yksin ajatusteni kanssa (minäkään :))

Eli itse olen 20-vuotias, vasta puolisenvuotta on tullut harrasteltua mutta olen jo ruvennut huomaamaan ajatusmallien ja käyttäytymisen muutosta itsessäni.

Monilla esiintyvä ulkopuolinen tarkkailija fiilis on tullut myös minulle, ja on ruvennut taas kehon huolto kiinnostamaan kun näkee sen itselleen työvälineenä omakuvan sijaan :). Myös hermojen hallinta(olen ollut joskus todella kiivas) on parantunut, onko se sitten apatiaa, jotain kieroa narsisimia vai oikeasti vain syvempi tapa ajatella asioita kun nykyään en juurikaan edes tiedä miltä viha tuntuu. Aina jos joku yrittää tahallisesti ärsyttää huomaan olevani täysin väliinpitämätön ja lähden purkamaan tilannetta sitä kautta että "mikä sinulla on hätänä, mistä tämä tilanne" enkä perinteisellä "ei ole näin" tyylillä jankkaamaan typeryyksistä vastaan. Ainut mikä saa minut suuttumaan enää(tai sekin on pikemminkin turhautunutta pettymystä) kun ihmisillä on tapana "olla jotain mieltä" asioista jotka ovat ns. faktapohjaisia eivät tunne. Se ärstyttää, sekä väärin perustein luodut mielipiteet.
Luonto(ja ehkä taidekkin jossain määrin) on ruvennut tuomaan nautintoa aivan uudella tavalla. Aurinko, maisemat, luonnon äänet landella, liikkuminen ulkoilmassa ihan vaan asioita pohtien yms. Kaikki sellainen mitä pidin ennen ajanhukkana.
Olen myös tuntenut monilla ilmeisesti esiintyvää "yllemmyydentunnetta" joskaan en katso olevani itse parempi vaan toisen jotenkin normaalia vajaavaisempi jos hän ei pysty käsittämään niitä asioita joita minäkin olen käsittänyt.
Olen siis varsin vahvoja mielipiteitä muodostava henkilö ja pidän todella tiukkoja periaatteita mutta siitä huolimatta olen "vaihtanut puolta" monista asioista(enkä koe tulleeni huijatuksi tai olevani typerys tai takinkääntäjä, vaan hyväksyn sen että nyt olen viisaampi ko. aiheesta kuin ennen olin) nykyään olen sekasikiö olen äärivasemmistolainen sekä -oikeistolainen ajatusmaailmaltani jos pitäisi nykyisen jaon mukaan yrittää hahmottaa. Hyvää ja pahaa näen edelleen, mutta erilaisissa asioissa(en haluakkaan suvaita niitä x[x voi olla rotu, uskonto, maalaisuus, mitävaan] jotka toimivat mielestäni väärin eli itselleen ja toisilleen haitallisella tavalla) kun taas ennen mietin asioita vain oman arvomaailmani kautta, nykyään tuolta yleisen hyvinvoinnin ja kehityksen kautta.
Tämä on myös jännä tämä kirjoittaminen, aina karkaa todella selkeä ajatus ja vastaus ihan minne sattuu(tosin alla ~1h unta, sekin ehkä vaikuttaa). Olen myös oppinut menemään virran mukana "go whit the flow" myös arkielämässä ihan selvänä, juurikin kannabiksen polton sivutuotteena. Aluksi ajattelin että hampusta ei voi seurata kuin pahaa kun katsoin mihin kaverien ajatusmaailmat meni, mutta nyt itse täällä luovimassa ymmärrän että se on henkilön heikkoutta jos ajautuu virtoihin sen sijaan että meloo niissä :)
Pystyn myös nykyään näkemään asiat paljon useammista näkökulmista kuin ennen ns. ajattelemaan miltä toisesta tuntuu tai pohtimaan toisen motiiveja(olen todella empaattinen ihminen, olisiko se syy tällä näennäiselle toisen ymmärtämiselle?)
Vaikka edelleen ajan omaa etuani, välttämättömyyden pakosta olen myös alkanut ajautua kohti "me" ajattelua "minun" sijaan.

Parhaana tilanteena näkisin sen että ihmiset voisivat elää harmoniassa "me" yhteiskunnassa, silti kadottamatta omaa minäänsä. Ja toivottavasti tällä menolla siihen ajaudutaankin, sitä odotellessa :pimp:

PS: huh kun lähti tosiaan lapasesta taas, mutta en kehtaa näin pitkää stooria olla postaamattakaan enää :doh:

e1: Tuli vieläpä mieleen että se on jännä, että vaikka olen muuttanut todella nopeasti todella vahvoja mielipiteitä en ole kokenut tuota pohjan lähtöä maailmankuvaltani, sillä olen aina pyrkinyt ajattelemaan järkipohjaisesti jolloin väärässä olemisen myöntäminen on varsin helppoa :)



Lisätty 57 minuutin jälkeen:

Editointiaika meni jo umpeen, mutta näin kylvyn jäljiltä halusin jatkaa tajunnan virtaa kun en muuhunkaan tänään kykene näemmä vaikka olen täysin puhtailla liikkellä :D.'

Parasta kaikessa tässä on se, että kaikki jouten olo joka ennen stressasi entisestään "kun ei ole tekemistä", muuttunut hyvin rentouttavaksi ja jännäksi ajaksi kun on oppinut kokemaan asioita ns. henkisesti.
Ei voi edes käsittää miten pakkoliikkumista eläminen on jos nauttii vain fyysisiä kokemuksia ja fyysistä hyvinvointia sekä ravintoa. Hengen ravinto ja mielen kokemukset ovat elämän suola. Hieno etu tuossa on esim. näin kesäaikana jotain huuhaatöitä tehdessä että vaikka kuluttaa aikaa 1/3 päivästä siihen työhön, niin silti 1/3 elämää ei enää mene siihen, sillä vaikka keho tökkisi seinää 8h päivässä palkan eteen niin voi itse silti kehittää itseään, matkailla ulottuvuuksissa tai vain ratkoa pulmia. Oikeastaan toivon ettei minulle edes tulisi tuollaista vahvaksi luokiteltua kokemusta kun tällaiset kevyetkin portaat ovat varsin päräyttäviä, en ehkä kestäisi koko maailman ymmärtämistä :foil:

e: täälläpäs on hieno systeemi perättäisille posteille :)

Avatar
virus
1 tähti
1 tähti
Viestit: 315
Liittynyt: 23.8.2005

Re: Hulluus vai valaistuminen?

ViestiKirjoittaja virus » 26.5.2009 0:53

BudJetti kirjoitti:Lähetetty 24.5.2009 14:40:Ensimmäinen kirjoitus tulikin sitten tähän ketjuun. Hienoa lukea että en ole yksin ajatusteni kanssa (minäkään :))
Hienoa että kirjoituksista on ollut jotain iloa/apua :). Tuosta ajatustensa kanssa yksin olemisessa vois hyvin lähteä tangentin suuntaan kollektiiviseen tajuntaan mutta alkaa kello alkaa lähestyä uhkaavasti uni aikaa :laugh:.
Eli itse olen 20-vuotias, vasta puolisenvuotta on tullut harrasteltua mutta olen jo ruvennut huomaamaan ajatusmallien ja käyttäytymisen muutosta itsessäni.
Puolisen vuotta siinä kesti ennenkuin alkoi kunnolla tajuamaan asioita, sit mentiinkin aika vauhdilla. Oppimisen määrää on aika mahdoton verrata niin en voi sanoa onko oppiminen ollut sinun kohdallasi nopeaa vai hidasta, sen voin sanoa että paljon on vielä tulossa :yes:.
e1: Tuli vieläpä mieleen että se on jännä, että vaikka olen muuttanut todella nopeasti todella vahvoja mielipiteitä en ole kokenut tuota pohjan lähtöä maailmankuvaltani, sillä olen aina pyrkinyt ajattelemaan järkipohjaisesti jolloin väärässä olemisen myöntäminen on varsin helppoa :)
Monellakin tapaa voi sanoa että olen pitkään jo pyrkinyt viemään pohjan vanhalta maailmankuvaltani kokonaan että voin ns aloittaa puhtaalta pöydältä. Uskoisin että kyseisellä pyrkimyksellä on ollut paljon vaikutusta mentaalisen kehitykseni nopeuteen. Tuossa vaiheessa oli kuitenkin alkanut kehityksen tahdille tulemaan rajoitteita (you only get better by playing against better opponents) joka hieman aiheutti "tuskastumista". Tarpeeksi syvälle kun kaiveli niin näin välähdyksen tulevasta ja olin siitä hämilläni seuraavat pari viikkoa. Näin jälkikäteen kun tilannetta miettii niin varmasti moni asia mitä olen kirjoittanut kuulostaa omaankin korvaan tyhmältä, sitä luuli tajunneensa jotain mutta todellisuudessa oli vain nähnyt vilahduksen siitä mitä on tulossa.

Tuon jälkeen ei ole vastaavanlaisia kokemuksia tullut uudestaan, ehkä sitä on oppinut ymmärtämään ne vähän suuremmatkin tajunnan virrat ilman että leipoo kiinni. Mikä on hieman harmillista sillä osaisin ottaa kokemuksesta paljon enemmän irti. Noh kehitys jatkuu verkkaisella tahdilla, saa nähdä kuinka monta kertaa sitä joutuu suurempia osia tajunnastaan muokkaamaan, pari kuukautta sitten tajusin sen verran syvällisen asian että se pistää käytännössä kaiken uusiksi elämässäni (woohoo, puhdas pöytä). Tuo tajuttu asia oli monella tapaa suurempi ja vakavampi kuin alkuperäisen kokemuksen laukaissut mutta sen prosessoiminen onnistui paljon "kivuttomammin".

E: Väärässä olemisen myöntäminen muuttuu erittäin helpoksi jos oletuksesi on ettet ole missään vaiheessa ollut oikeassa. Tosin asia muuttuu täysin yhdentekeväksi kun unohtaa oikean ja väärän kuviosta :P.
Oikeastaan toivon ettei minulle edes tulisi tuollaista vahvaksi luokiteltua kokemusta kun tällaiset kevyetkin portaat ovat varsin päräyttäviä, en ehkä kestäisi koko maailman ymmärtämistä :foil:
Ihan asiallinen pelko, eräs ystäväni kerran sanoi että ihmisen mielellä leikkiessä pitää olla varovainen, en uskonut. Kyllä sitä on mennyt aika pääedellä mutta ymmärrän erittäin hyvin miksi niin ei välttämättä kannata tehdä. Välillä tulee vastaan sen verran paljon asioita sen verran nopealla tahdilla että saattais heikompaa huimata, nekin asiat tosin pitää jossain välissä kuitenkin tajuta niin mielummin otan sen siinä samalla kertaa. Ihan sama mitä mieleni sopukoista löydän uskon olevani tarpeeksi "vahva" ymmärtämään asian. Mutjoo kun ensin pääsis siihen olemisensa ymmärtämiseen ni voi miettiä koko maailmaa ;).

Ei siinä, pienet ymmärrykset ripoteltuna sopivasti ympäriinsä antaa ihan mukavasti väriä elämään :).

PS. Olen erittäin "järkipohjaisesti" (matemaattisesti olisi ehkä parempi) ajatteleva ollut koko elämäni, ja tulen hyvin mahdollisesti pitkään olemaan sitä. Näkisin tuon omien ajatustensa jäsentely jonkun mallin mukaan olevan sen verran matalan tason prosessi ettei sitä ihan helposti muuteta. Väistämätön muutos kohdallani tulee jos/kun keksitään teknologia jolla voidaan yhdistää tajunta tietokoneeseen, kaikki matemaattiseen perustuva muuttuu triviaaliksi, sen jälkeen pitää keksiä uusia suuntia.
There he goes. One of God's own prototypes. Some kind of high powered mutant

never even considered for mass production. Too weird to live, and too rare to die.

da_Absentee
Viestit: 28
Liittynyt: 21.3.2009

Re: Hulluus vai valaistuminen?

ViestiKirjoittaja da_Absentee » 26.5.2009 13:31

virus kirjoitti:

että olen pitkään jo pyrkinyt viemään pohjan vanhalta maailmankuvaltani kokonaan että voin ns aloittaa puhtaalta pöydältä. Uskoisin että kyseisellä pyrkimyksellä on ollut paljon vaikutusta mentaalisen kehitykseni nopeuteen. Tuossa vaiheessa oli kuitenkin alkanut kehityksen tahdille tulemaan rajoitteita (you only get better by playing against better opponents) joka hieman aiheutti "tuskastumista". Tarpeeksi syvälle kun kaiveli niin näin välähdyksen tulevasta ja olin siitä hämilläni seuraavat pari viikkoa. Näin jälkikäteen kun tilannetta miettii niin varmasti moni asia mitä olen kirjoittanut kuulostaa omaankin korvaan tyhmältä, sitä luuli tajunneensa jotain mutta todellisuudessa oli vain nähnyt vilahduksen siitä mitä on tulossa.

pari kuukautta sitten tajusin sen verran syvällisen asian että se pistää käytännössä kaiken uusiksi elämässäni (woohoo, puhdas pöytä). Tuo tajuttu asia oli monella tapaa suurempi ja vakavampi kuin alkuperäisen kokemuksen laukaissut mutta sen prosessoiminen onnistui paljon "kivuttomammin".

E: Väärässä olemisen myöntäminen muuttuu erittäin helpoksi jos oletuksesi on ettet ole missään vaiheessa ollut oikeassa. Tosin asia muuttuu täysin yhdentekeväksi kun unohtaa oikean ja väärän kuviosta :P.

...Ihan asiallinen pelko, eräs ystäväni kerran sanoi että ihmisen mielellä leikkiessä pitää olla varovainen, en uskonut. Kyllä sitä on mennyt aika pääedellä mutta ymmärrän erittäin hyvin miksi niin ei välttämättä kannata tehdä. Välillä tulee vastaan sen verran paljon asioita sen verran nopealla tahdilla että saattais heikompaa huimata, nekin asiat tosin pitää jossain välissä kuitenkin tajuta niin mielummin otan sen siinä samalla kertaa. Ihan sama mitä mieleni sopukoista löydän uskon olevani tarpeeksi "vahva" ymmärtämään asian. Mutjoo kun ensin pääsis siihen olemisensa ymmärtämiseen ni voi miettiä koko maailmaa ;).

Ei siinä, pienet ymmärrykset ripoteltuna sopivasti ympäriinsä antaa ihan mukavasti väriä elämään :).

PS. Olen erittäin "järkipohjaisesti" (matemaattisesti olisi ehkä parempi) ajatteleva ollut koko elämäni, ja tulen hyvin mahdollisesti pitkään olemaan sitä. Näkisin tuon omien ajatustensa jäsentely jonkun mallin mukaan olevan sen verran matalan tason prosessi ettei sitä ihan helposti muuteta. Väistämätön muutos kohdallani tulee jos/kun keksitään teknologia jolla voidaan yhdistää tajunta tietokoneeseen, kaikki matemaattiseen perustuva muuttuu triviaaliksi, sen jälkeen pitää keksiä uusia suuntia.


hmm ... Kai juuri tuohon puhtaalta pöydältä aloittamiseen olen itsekin pyrkinyt. Vailla ennakkoluuloja ja niin että on hyvä olla! Itselläni tuli pieni takapakki "oivallusten" mega combossa kun erääseen kaupunkiin muutettuani näin myös välähdyksen eteenpäin mihin tulee (näennäisesti) johtaan asiat ja se ei tyydyttänyt ja sitten muutto pois ja vähän masennusta ja pohjalla käyntiä... pelko oivalluksista että mitä jos suhtautuukin liian naiivisti asioihin koska pohjimmiltani olen itsekin myös aina ollut hyvin rationaalisesti ajatteleva ihminen ja nauttinut kohtuu rationaalisista keskusteluista/väittelyistä.. sillä eihän fundamentalistin kanssa voi keskustella! :doh: ja vice verse

No niin tai näin.. Oivalluksia tulee aina silloin ja tällöin mutta pelkään että mega oivallukset ja aivomasturbaatio ovat kohottaneet kynnystä että mieli saa oivalluksia tai sitten ne oivallukset alkaa muuttua niin minimalistisiksi ja tyyneiksi että ne on paljo välittömämpiä ja kielellisen ilmaisun toisella puolella kuin sellaiset monimutkaiset mutta konkreettiset oivallukset.... mut oivallusputki on kyl ollut taantumassa ja ehkä itse sitä halusinkin koska.. hmm en tiedä..

toisaalta olen tuumannut myös tätä että ihminen on ehkä vain lajityypiltään kriisialtis tai kriisit kuuluvat ihmisen elämään! murrosiät, 30-kriisit, 50-villitykset, biologiset kellot, sukulaisten&ystävien normatiiviset odotukset, sosiaalinen paine, omat halut... yhtäaikaa vapaana ja kahleissa, ristiriidat tai ristiriidattomuus... nii-in onhan tässä maailmassa paljo pohtimisen arvoista!

eli itse uskon tai sanoisin että valinta tehdään lopulta itse... eli valaistumisen ja tyyneyden tiellä myös! :think:
--------

jeesus oli sieni

Avatar
Aukikco
2 tähteä
2 tähteä
Viestit: 462
Liittynyt: 7.3.2007

Re: Hulluus vai valaistuminen?

ViestiKirjoittaja Aukikco » 1.6.2009 0:31

virus kirjoitti:...Yhteiskunta leimaa meidät hulluiksi sen takia että kyseenalaistamme yhteiskunnallisesti ja filosofisesti koko yhteiskunnan ja sen pohjimmaisen syyn eli egon tarpeellisuuden.
Näen egon tarpeelliseksi. Se oivallus, jota kohti depersonalisaatio, psykedeelit, meditaatio ja kaikenlainen itsetutkiskelu tuntuvat monia vievän, liittyy musta ennemminkin siihen, että alamme tiedostaa egon toimintaa ja nähdä sen lävitse. Sen myötä alamme vähitellen koulia egojamme, opastamaan niitä kohti niiden paikkaa renkinä. Se ei tee egoa turhaksi.

Ego on tottunut olemaan isäntä, ja tahtoisi mielellään säilyttää tuon paikkansa, mutta mitä enemmän annamme tietoisuutemme opettaa egoa, sitä enemmän egopuolemmekin alkaa tajuta, että nöyryys ja "tottelevaisuus" on sekä sille itselleen että muillekin osillemme paras vaihtoehto.

Musta on kuitenkin epäkäytännöllistä miettiä jotain tulevaa valaistumista "sitten kun ego on kokonaan poistunut". Ei egosta tarvitse päästä eroon. Ei egoismista, ei narsismista, ei negatiivisista tuntemuksista, ei itsekkyydestä, ei mistään. Olennaista on tiedostaa. Havainnoida. Hyväksyä ne oleviksi ja kasvaa sen kautta. Pakkomielteinen pyrkimys päästä niistä eroon vain lisää niiden voimia. Tiedostaminen auraa uomat vapaaksi ja luo puitteet kasvulle.

Ego on käytännöllinen työkalu. Ego toimii parhaimmillaan liikkeellepanevana voimana. Ennen yksilöllisen minuutemme muodostumista (mahdollisesti kielen myötä) esi-isämme ovat saattaneet elää kollektiivisemmassa tilassa. Yksilöllisyyden muodostuminen on tuonut mukanaan monenlaisia valtavia haasteita, joita tämänhetkinen globaali kriisi toki heijastelee, mutta se on toisaalta mahdollistanut monia niistä edistysaskeleista, joita ihmiskunta on kulttuurinsa kehityksen aikana muodostanut.

Näkisin, että olemme hiljalleen luomassa synteesiä - yksilöllisyys ja kollektiivisuus ovat jollain tavalla kietoutumassa yhteen ymmärryksessämme. Olemme havahtumassa niiden keskinäiseen riippuvuussuhteeseen ja tulossa tietoiseksi siitä, että voimme selviytyä vain toimimalla kollektiivisesti. Internet ja uusi kommunikaatioteknologiamme muutenkin ilmentävät nimenomaisesti tätä prosessia. Yksilöllisyys antaa tärkeää perspektiiviä; se on osa meitä.


Tuntuu epäselvältä, onko egoa tai muita "itseyden" erillisiä puolia varsinaisesti "olemassa", mutta niiden jäsentäminen ja käsitteellinen erottaminen tuntuu kuitenkin käytännölliseltä.


Kolja kirjoitti:Mutta aika perustason settiä se minusta heitti, monimutkaisesti ja kummallisesti selitettynä vain.
Mua hämmentää toi "perustaso". Annatko esimerkin jostain joka on enemmän kuin "perustasoa"? Ihmiset jotka tuomitsevat toisten fiilistelemät näkemykset "perushutuksi" tai "itsestäänselvyyksiksi", vaikuttavat musta olevan itse usein hieman metsässä noiden oivallusten käytännön toteutuksen suhteen. Että ei eroteta sitä konkreettista eroa teorian ja käytännön sovelluksen välillä. Itsestäänselvää joo, mutta miten se näkyy varsinaisessa toiminnassa?

Tuo maybe logic esimerkiksi, tyyppi on vain tehnyt normaalin havainnon että kaikki näkee maailman eritavalla ja että kaikki on hallitsematonta kaaoksen tapaista. Sitten se jauhaa siitä kummallisilla sanavalinnoilla 50 minuuttia :laugh: .
En oo vielä toistaiseksi tavannut ihmistä, jolla ei ois petraamista ton oivalluksen toteuttamisen suhteen. Mun empiirinen kokemus ei tietysti vielä todista mitään :) Mutta joo, Wilsonin tapa pukea asioita sanoiksi on nyrjäyttänyt todella monia.

Tuo Grant Morrison on mun mielestä ihan perseestä. Vissin aika nuorelle yleisölle puhuu, en tosin ole varma. Innostaa niitä joukkouskovaisuuteen aivan täysillä. Mainitsee vielä nuo kusetusvalaistumisreissut, "we went to kathmandu to be abductet by aliens."
Taisit missata Morrisonin pointin. Se ei missään vaiheessa puhu siitä, että abduktiokokemus olis tapahtunut ulkoisessa, objektiivisessa todellisuudessa. Grant puhuu tarkoituksellisesti ja tietoisesti siitä, kuinka sisäistä kokemusta on mahdollista ohjailla ja manipuloida. Wilson puhuu samasta asiasta - eksperimentaatiosta erilaisilla uskomusjärjestelmillä ja todellisuustunneleilla. Olennaista ei ole se, mikä on totta, vaan se mikä toimii. Mitään ei tarvitse niellä sellaisenaan, kuten itsekin toteat. Mihinkään uskomusjärjestelmään ei myöskään tarvitse lukittua. Kokeilu on suotavaa.

Kyse on siis kaaosmagiasta. Kaaosmagia ei ole uskonto; kaaosmagian yksi olennaisimmista ideoista on kaikenlaisen fundamentalismin ja dogmaattisuuden tuhoaminen, tai vähimmilläänkin läpinäkyväksi tekeminen. Se on kehittynyttä aivojen nussintaa.

Kaaosmagian ymmärtämistä voi helpottaa esimerkiksi tieto siitä, että kaaosmaagisessa rituaalissa voidaan manata paikalle vaikkapa Hannu Hanhi tai Väinämöinen. On täysin yhdentekevää, onko manattava olento "todellinen". Olennaista on se, että tuonkaltaiset hahmot edustavat tavallaan tiettyjä arkkityyppejä, jotka peilaavat meille takaisin omia ominaisuuksiamme. Merkityksellistä ei ole kokemuksen alkusyy, vaan oma reaktio.

Samasta syystä esimerkiksi tarot-kortit voivat toimia, ilman että tarvitsee uskoa mihinkään yliluonnolliseen huuhaahaan - vedät pakasta kortin ja assosioit vapaasti sen perusteella, minkälaisia tuntemuksia ja ajatuksia itsellesi syntyy. Siinä ei tarvitse olla mitään objektiivista, mutta se toimii. Tarot-korttien sijaan voi toki käyttää vaikka iltalehden etusivua jos siltä tuntuu.

Sanoisin että mitään mullistavaa ei ole tapahtunut vaikka olet jotain tajunnut.
???

Missä mullistavuus on, jollei subjektiivisessa kokemuksessa?


Diggaan tästä topicista - samanlaista nyrjähtelyä vaikuttaa juuri nyt tapahtuvan hyvin laajasti. Kokemus tuntuu todelliselta.

da_Absentee
Viestit: 28
Liittynyt: 21.3.2009

Re: Hulluus vai valaistuminen?

ViestiKirjoittaja da_Absentee » 1.6.2009 21:51

Aukikco kirjoitti:
Ego on tottunut olemaan isäntä, ja tahtoisi mielellään säilyttää tuon paikkansa, mutta mitä enemmän annamme tietoisuutemme opettaa egoa, sitä enemmän egopuolemmekin alkaa tajuta, että nöyryys ja "tottelevaisuus" on sekä sille itselleen että muillekin osillemme paras vaihtoehto.


hmm... joku joskus manaili että typerintä mitä olikohan Freud on sanonut että "tietoisuus lepää tiedostomattoman päällä". Kenties tuota voisi vielä vähän jatkaa diipimmäksi että on se kollektiivinen piilotajunta/todellisuus jota emme tiedosta vaikka kyllä voimme oppia tiedostamaankin ja sitten meillä on tämä ruumiimme joka konstituoi aina ajatuksemme eli on meidän fyysiset rajamme ja rajoitteemme. Tarkoitan siis että

tiedostomaton(kollektiivinen/yksilöllinen) --> tietoisuus (metafyysinen, abstraktinen, tarkkailija, ajatusmaailma) -->ego

kun noita mediteissonia ja muita harrastelee niin oppii ehkä näkeen juuri tuolla tietoisuuden tasolla oman egonsa >believing systems<, eli uskomusjärjestelmiä reflektiivisesti ja alkaa kenties harjoitteleen jotain roolia(joka ei siis ole valheellinen tai päälle liimattu)... mutta huomiona tähän että jos tulee paha mieli tai ruumiillinen vamma niin lumous häviää ja kehoon kiinnitetään enemmän huomiota eikä tähän tietoisuuteen niin vain pääsekään eli ensin pitäisi saada taas se tatsi ruumiiseen jonka hetkeksi menetin... mikään ei ole ollut mukavempi fiilis kuin silloin kun oli fyysisesti ja henkisesti hyvässä kunnossa ja pystyi juuri leikittelemään kaikilla assosiaatioilla... toisalta kenties meni vähän liika lujaakin välillä josta johtuen tuli fysiologisia/psukosomaattisia juttuja notta ei ihan villiksi mene...

toisaalta ruokavaliollakin voi paljon vaikuttaa.. raskas ruoka --> raskas olo ja kevyempi ruoka niin tulee kevyempi olo..

veikkaan että tässä kyllä kehitellään kaikenlaisia mielenkiintoisia ruumiin muokkaus settejä tai ainahan niitä on kehitelty nyt ne vain ovat ehkä enemmän julkisuudessa neutraalimmin ja kenties se kuitenkin on jotain sitä humanismia vastapainoksi tälle mekaanisesti toimivalle maailmalle...



Diggaan tästä topicista - samanlaista nyrjähtelyä vaikuttaa juuri nyt tapahtuvan hyvin laajasti. Kokemus tuntuu todelliselta.


me too :pimp:
--------

jeesus oli sieni

tissitimo
Viestit: 75
Liittynyt: 4.5.2010

Re: Hulluus vai valaistuminen?

ViestiKirjoittaja tissitimo » 9.6.2012 19:07

Hui kun oli hyvä aihe lukea. Luin muutaman ekan sivun ja tajusin että minun lievät epilepsia kohtaus jutut ovat tuommoisia pelottavia irtaantumisia. Sitten luin http://www.netlife.fi/~msiivola/omia/de ... aatio.html linkin. Sielä oli juuri tästä epilepsia paniikkikohtausksista. Se on todella pelottava, mutta nyt jos sen osaisi käsitellä ja muistaisi käsitellä sen oikein aivoissa. Se voisi olla todella mukavakin kokemus, en tiedä.

Anteeksi huono teksti, katson samalla Hollanti - Tanska ottelua.
:)

Blackkitteh
Viestit: 2
Liittynyt: 12.3.2012

Re: Hulluus vai valaistuminen?

ViestiKirjoittaja Blackkitteh » 14.6.2012 1:15

Todella mielenkiintoinen aihe. Pakko osallistua keskusteluun.

Psykologian kantilta ajatellen(mikä välttämättä ei ole totuus)tämä "valaistuminen" kuullostaa hieman ns. defenssiltä/torjuntakeinolta.
Moni näkee sopeutumisen oravanpyörään ankeana, ja että arki olisi perseestä. Eihän mikään olento tietoisesti halua elää sellaisessa ympäristössä, jossa asiat ovat huonosti. Ikäänkuin lintujaki vituttaa talvi, ja lähtevät siksi etelään. 8) Alitajunnalla on jännästi tapana ratkaista ongelmia ilman tiedostamista, ja jos ongelmana on olemisen epämielekkyys(syy: babylonit ja oravanpyörät) niin alitajuntaisesti ihminen ratkaisee tämän "valaistumalla". Sama paikka ja samat duunit, mutta pääkopassa kytee nyt paljon ajatuksia ja kaikki vaan on jotenkin mielekkäämpää. Vaikka olisikin pelkkä illuusio?
Se että miksi ihminen muuttuu tuon prosessin aikana, sitä en todellakaan osaa sanoa. Joku ajattelija voisi pohtia asiaa enemmän, sillä nyt en siihen juuri pysty.

Esitän vain teorian, enkä itse siihen täysin usko. Uskon vain siihen, että tuo on mahdollista, muttei välttämättä totuus. Kritiikkiä, ihmiset! :) Ja pitää myös mainita, että tarkoitukseni ei ole lytätä valaistumisen mahdollisuutta. Kuitenkin siitä on puhuttu reilut 2000 vuotta ja se ilmenee miljoonissa eri teksteissä, kun taas minun teoriani on kyhätty puolessa tunnissa. Ellei joku muukin tälläisiä ole kelaillut.

Kello on kaksi yöllä, ja voi olla etten saa edes itse kiinni huomenaamulla mitä olin ajatellut kirjoittaessani tätä. Puhun jostain linnuista jne. Ei hemmetti.
Olkaa kilttejä, don't want to hurt no feelings. :(

Avatar
mushi86
Viestit: 118
Liittynyt: 17.12.2008

Re: Hulluus vai valaistuminen?

ViestiKirjoittaja mushi86 » 14.6.2012 15:53

tissitimo kirjoitti:Hui kun oli hyvä aihe lukea. Luin muutaman ekan sivun ja tajusin että minun lievät epilepsia kohtaus jutut ovat tuommoisia pelottavia irtaantumisia. Sitten luin http://www.netlife.fi/~msiivola/omia/de ... aatio.html linkin. Sielä oli juuri tästä epilepsia paniikkikohtausksista. Se on todella pelottava, mutta nyt jos sen osaisi käsitellä ja muistaisi käsitellä sen oikein aivoissa. Se voisi olla todella mukavakin kokemus, en tiedä.

Anteeksi huono teksti, katson samalla Hollanti - Tanska ottelua.


Maistuvaa 3 vuoden necrobumppia :pimp:

No ei siinä mitään, onhan nämä aina itse kullekin ajankohtaisia asioita, eri kohdissa elämää. Itse en meinaa edes tunnistaa vanhoja tekstejä omiksi :)


Palaa sivulle “Kokemuksia”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa