Tähän kirjoitukseen kootaan kannabiksen haitallisia vaikutuksia:
Kannabiksen käyttömotiivit ovat samantapaisia kuin epävakaan persoonallisuuden psykopatologiassa. Persoonallisuuden psykopatologia selittää kannabiksen käyttöä ja kannabisriippuvuutta (pojilla). Tunne-elämän häiriöt ovat päihteidenkäytön yleinen riskitekijä. Nuorilla on kehityksellisestikin ”epävakaa psykologinen tila”: tunne-elämän vaihtelu, identiteetti- ja suhdeongelmat sekä mielialaongelmia. Chabrolin tutkimuksessa (2004) kannabiksen käyttömotiivit olivat: itseymmärryksen ja -tietoisuuden lisääminen, kannabiksen käyttöön liittyvät havainto- ja kognitiiviset kokemukset, identiteettiongelmien ja jatkuvan tyhjyydentunteen kompensaatioyritys. [i] Pojat yrittivät tyttöjä useammin kohottaa mielialaa kannabiksen käytöllä. Masennus- ja ahdistushäiriöt eivät olleet motiivina käyttää kannabista, eli kannabiksen käyttö viittaa enemmän persoonallisuus- kuin mielialaongelmiin. Tutkimus ei tue ns. itselääkintätulkintaa kannabiksen käytöstä.
Tanskassa tutkittiin erittäin runsaasti kannabista käyttävien psykiatrisia ongelmia[ii] , jotka olivat tutkijoiden mukaan yhtä syrjäytyneitä (varhain alkanut kannabiksen käyttö, kouluttamaton, vain peruskoulu, yksin elävä mies; ei mikään korkeasti koulutettu älykkö) kuin muistakin huumeista riippuvaiset. Alkoholin ja muiden huumeiden käyttö oli kovilla kannabiksen käyttäjillä tavallista.
Vaikka kannabiksen ”kovat” käyttäjät olivat nuoria, 27.5 % (noin 6x) oli ollut psykiatrisessa sairaalahoidossa muun kuin kannabiksen vuoksi. Kannabiksen (Tanskassa nimenomaan hashis eikä marihuana) käyttäjillä oli enemmän masennusta ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä sekä persoonallisuushäiriöitä kuin ei-kannabista käyttävillä. Skitsofreeninen psykoosi tuli kannabiksen käyttäjillä noin 22-vuotiaana, kun se muiden huumeiden käyttäjillä tuli noin 28-vuotiaana. Kannabiksen käyttäjillä on tämän tanskalaisen tutkimuksenkin mukaan runsaasti psykiatrisia ongelmia.
Kannabista on pidetty ”terveenä” luonnontuotteena, varsinkin kannabiksen käyttäjät käyttävät tätä ilmaisua mielellään. Kannabiksen käytön on sanottu olevan paljon terveellisempää kuin monen muun päihteen. On väitetty mm., ettei ”terveellinen” kannabis aiheuta vieroitusoireita. Kirjallisuuskatsaus[iii] väittää, että kannabiksen vieroitusoireet ovat olemassa, eivät ole harvinaisia, noudattelevat erityistä aikajärjestystä(alkavat 1-2 päivää käytön lopettamisesta ja kestävät 1-2 viikkoa). Vieroitusoireista poikkeuksen muodostavat unihäiriöt, erityisesti epätavalliset unet, jotka eivät poistu 45 päivän aikanakaan. Monet käyttäjät väittävät käyttävänsä kannabista uniongelmien hoitoon, kun kannabis siis aiheuttaa uniongelmia. Vieroitusoireet väistyvät mikäli kannabiksen käyttö ei jatku, vieroitusoireet ovat tietyn aineen puutosta elimistössä ja kannabiksen vieroitusoireet ovat kliinisesti merkittäviä.
Kannabisvieroitusoireyhtymän kriteerit
Yleiset oireet:
Viha tai aggressio
Vähentynyt ruokahalu tai painonpudotus
Ärtyisyys
Hermostuneisuus/ahdistuneisuus
Levottomuus
Univaikeudet, mm. oudot unet
Ei-tavalliset oireet:
Palelu
Mielialan lasku
Vatsakivut
Puistaukset
Hikoilu
Kannabiksen on todettu olevan riskitekijä masennukselle[iv]. Kannabis siis aiheuttaa mielialan laskua, eikä niin että mielialan lasku aiheuttaisi kannabiksen käyttöä.
Kannabiksesta on toivottu apua monen lääketieteellisen taudin hoitoon, mutta lääketieteellisen kannabiksen käyttö on aiheuttanut psykooseja psykoosiherkille ihmisille. Lääketieteellinen kannabiksen käyttö voi lääkityksellisesti aiheuttaa herkille ihmisille todellisuudentajun hämärtymistä[v]. Siksi ei ole aivan samantekevää kenelle lääketieteellistä kannabista annetaan, koska lääkityksellä voi olla vakavia sivuvaikutuksia. Ennen lääketieteellisen kannabiksen käyttöä on syytä psykiatrisesti arvioida potilaan soveltuvuus lääketieteellisen kannabiksen käyttöön.
Kannabis vaikuttaa suuresti skitsofreenikon selviytymiseen, skitsofreenisen ensi psykoosin 5-vuotisseurannassa oli merkittävä aivokudoksen häviäminen kannabista käyttävillä skitsofreenikoilla. Kannabiksen käytöllä on skitsofreenikon hoidon ennusteelle suuri merkitys, kannabiksen käyttö huonontaa skitsofreenikon ennustetta[vi].
Kannabis itsessään aiheuttaa aivohermoverkolle samantapaisia häiriöitä kuin mitä skitsofrenia aiheuttaa aivoille[vii], eli muuttunutta aivohermoverkon synkronisaatiota.
Ensipsykoosin vuoksi psykiatriseen sairaalahoitoon joutuneilla kannabiksen käyttäjillä psykoottiset oireet ovat pahemmat ja kannabiksen käyttäjät joutuvat nuoremmalla iällä psykiatriseen sairaalaan. 10 vuoden seuranta-aikana[viii]- Ja mikä surullisinta, kaikista eniten psykoosioireista kärsivistä luuli, että kannabiksen käyttö ”parantaa” heitä.
Kannabiksen kroonisen käytön äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa huomattavan sydämensykkeen ja verenpaineen nousun. Ensikäytön yhteydessä kannabis voi nostaa sydämen sykettä (20-30/min, ad 43.5/min) 10-15 minuuttia kannabiksen polttamisesta. Tapauskertomuksia (näytönaste D) on joissa kannabispäihtymys on yhdistetty sydäninfarktiin, angina pectorikseen, sydämen rytmihäiriöihin, ohimeneviin iskeemisiin (verenkierto-ongelmiin) kohtauksiin ja aivohalvauksiin.
Kannabiksen käytön myötä yksilölle kehittyy sietokykyä kannabiksen sydän- ja verisuonivaikutuksille. Kannabiksen äkillisen lopettamisen myötä (esim. sairaalaan joutuminen) voi ns. rebound-ilmiönä olla sydämen sykkeen ja verenpaineen nousua. Kun systolinen verenpaine nousee 20 mmHg:llä ja diastolinen verenpaine nousee 10 mmHg:llä, niin sydän- ja verisuonikuolleisuusriski kaksinkertaistuu. [ix] 23-35% kannabiksen käyttäjistä on yli 30-vuotiaita, joilla sydän- ja verisuonitautiriski tulee merkittävämmäksi. Ja varsinkin kun vanhempien ihmisten lääketieteellisten tautien hoitoon on ehdotettu lääketieteellistä kannabista.
WHO:n mukaan (2005) itsemurhia tehdään 16/100 000 asukasta kohti, itsemurhayrityksiä on 10–20 kertaa enemmän kuin em. itsemurhia. Elinikäinen prevalenssi vaihtelee eri maittain 0.7-5.9 %. Päihteiden käyttäjillä on enemmän itsemurhia, itsemurhayrityksiä ja itsemurha-ajatuksia, erityisesti heroiinin käyttäjillä (17-40% on itsemurhayrityksiä, suhteessa yliannostuksien lukumäärään) ja suonensisäisesti huumeita käyttävillä. Myös syömishäiriöiset potilaat ovat yliedustettuina onnistuneissa itsemurhissa. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että impulsiivisuus, impulsiivinen aggressiivisuus ja itsemurhakäyttäytyminen ovat todennäköisesti saman serotoniinin toimintahäiriön seurausta (ja siis tavallisella masennuslääkkeellä estettävissä?).
Itsemurhayrityksen riskitekijöitä ovat: valkoinen mies, aikaisempi yritys, vakava masennus, vanhempien alkoholismi ja stressaavat elämäntapahtumat (ihmissuhdeongelmat, vanhempien avioero, leskeys, fyysisen pahoinpitelyn uhri, seksuaalinen hyväksikäyttö, erityisesti päihteidenkäyttäjillä, impulsiivinen ja aggressiivinen käyttäytyminen, vaikeus kontrolloida väkivaltaista käyttäytymistä ja rikollinen elämäntyyli).
Kun tutkittiin ruotsalaisessa vankilassa olevia ihmisiä, niin todettiin, että tuurijuopotteluun liittyy runsaasti itsemurhayrityksiä. Myös juoppohulluuskohtaus, suonensisäinen huumeidenkäyttö ja huumeyliannokset lisäsivät itsemurhayrityksiä.
jutun kirjoitus jatkuu…"
http://www.juhakemppinen.fi/index.php?id=0yyicqvxxi0i56
Usko&Urhelun päihdelääkäri taas vauhdissa.
EDIT. Teksti päivitetty.



