Miten eläkkeelle masennuksen takia?

[åke pakana]

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=suo00029

"90-luvulla tehtiin puolet enemmän itsemurhia kuin nyt."

eipäs nyt liioitella. mielenkiintoisia huippuja miehillä vuosina -30, -55 ja -90.
naisten käyrässä ei näy merkittävää muutosta.

[Med.Dr P]

Ihminen on ihmeellinen eläin sinä mielessä, ettei se pysty ymmärtämään sellaista asiaa, mikä ei sillä hetkellä häntä koske.
Myöhemmin kun ikää tulee lisää ja TERVEYS menee, sitten vasta ymmärtää. Laumaeläimiä kaikki tyynni :laugh:

[åke pakana]

Okei. mää en käsitä ollenkaan ja olen väärässä.
mutta kertokaapa nyt sitten, miten ihmeessä se eläke auttaa masennukseen?

eikö eläkkeellä masenna yhtään?

[valokuva]

...

Nyt on mennyt pahasti normaalin ihmismielen tuntema väliaikainen surumieli ja depressio sekaisin. Depressio on monimutkainen tauti, johon liittyy aivojen välittäjäaineiden epätasapaino, opitut negatiiviset ajattelutavat, traumaattiset lapsuusajan kokemukset, menetys, jne. Aivomme hakevat luonnostaan tasapainotilaa ja normaalisti mielialan kohdalla tuo on normijampan jeppisolo. Masentuneella säädin on liian pienellä ja mielialat vaihtelevat paskan ja tosipaskan välillä. Samalla masentunut sisäistää kaikki ongelmansa omaksi viakseen - vahvistaen jo ennestään vinoutuneita ajatusratoja. Tulevaisuus tuntuu toivottomalta, koska kaikki aiemmat kokemukset katsotaan paskalinssin läpi. Ilman kokemusta masennuksesta sitä on vaikea ymmärtää. Jatkuva väsymys, toivottomuus, olemisen tuska, viha, painostavat muistot, sosiaalinen eristäytyminen, syyllisyys ja somaattiset oireet kuten lihassäryt. Nämä kun ovat oireita, ei tulevaisuuden suunnittelu ole helppoa. Eikä moni muukaan asia, joka piristää tervettä mieltä.

(Yllä oleva ei ole kattava selitys masennuksesta.)

Lievään masennukseen auttaa "itseään niskasta kiinni nappaaminen" ja vähän lenkille lähtö. Vähänkään vakavammin masentunut haluaa napata kansanneuvojen jakelijaa pillistä kiinni, kun kuulee oman kuolemanvakavan sairauden olevan näin yksinkertaisesti voitettavissa - varsinkin jos sen kanssa on jo vuosia taistellut. "Eipä oo joo tullu miäleen lenkil lähtee".

Liikunta, säännölliset elämäntavat ja auringon tuijottelu auttavat, mutta eivät paranna. Työssä käyminen saattaa myös auttaa palauttamaan itsetuntoa ja estää sosiaalista eristäytymistä.

Kannabis? En tiedä. Olisi kiva trollata ja kysyä täällä Vapaavyöhykkeellä mikä lajike auttaa luunmurtumaan tai skitsofreniaan tai johonkin muuhun tautiin, jota masennus ei ilmeisesti taaskaan ole, koska jokainenhan meistä joskus on vähän masikses.

Kiitos Salanimekäs vastauksestasi. Mielenkiinnolla luin koko topsun läpi ja aika musertavia kommenttejakin ollut.
Olen sitä mieltä, että Suomesta on valitettavasti tullut (ellei ole aina ollut) hyvinvointivaltio, jolla on pahoinvointikansa. Itsekin kuulun masentuneiden kastiin ja tuntuu pahalta lukea näitä mene lenkille ja laita elämäsi kuosiin-kommentteja. Lenkille meno ei ole auttanut henkilökohtaisesti itseäni ainakaan itsemurhayrityksen jälkeen, jonka jälkeen sirpaleiden kerääminen on niin voimia vievää, että sairaslomalla tälläkin hetkellä kulutan kaikkien veronmaksajien rahoja ja olen paska ihminen.
Ehkä se mitä haluan sanoa tai tuoda ilmi yleisesti on harmillisuus siitä, ettei masennusta vieläkään oteta vakavasti. Vakavammin tosin, mitä esim. puoli vuosikymmentä sitten, mutta silti, vetoan teihin kanssaihmiset; ‎"Be kind, for everyone you meet is fighting a hard battle." - Plato.

[gpaonwjear]

Oon itekin kärsinyt todella vakavasta masennuksesta, tää saattaa kuulostaa oudolta ja on todennäköisesti kaikkea oppimaasi vastaan, mut siitä masennuksesta tosiaan voi parantua ja vielä todella helposti, yksinkertaisesti tekee päätöksen et mua ei masenna enää! kuin taikaiskusta masennus poistuu, ei tarvi muuttaa ruokavaliota ja alkaa lenkkeileen jos ei jaksa, jos se meinaa hiipiä takasin niin mee jonnekkin missä voit huutaa ja huuda sille tunteelle et EN TARVI SUA ENÄÄ SAATANAN MULUKVIST, sun pitää olla tosissas! ja pysyä päätöksessä! pitää se mielessä koko ajan! mun paranemista esti lähinnä mun omat ajatukset ja opit, olin niin tottunut siihen oloon etten uskonut sen koskaan paranevan, luulin myös että se on lähes mahdotonta ja vain lääkitys tai ruokavalion muutos auttaa, tai terapia yms, koska niin mulle oli kerrottu, mutta se on vain mielen luomaa harhaa, sun mieli varmaan pyristelee sitä vastaan että tämä voisi olla totta, mietit ehkä juuri nyt et mut ku oon tällänen, en osaa muuttua yhtäkkiä, mut jos haluat et sua ei enää masenna, eikä sua pelota enää masennuttomuus, niin sillon se katoaa, ehkä just se suurin pelko on, et kaikki huomaa et oot yhtäkkiä muuttunut ja ne miettii et mitä oikein vedät keuhkoihisi, sua pelottaa muuttua, se on sun valinta, mut mieti ja kokeile edes.. mua se auttoi hetkessä, ehkä se vois toimia sullakin!

Arvaa vituttiko tajuta se sillon et kaikki oliki omaa syytä, siis ei asiat mitä tapahtui vaan se oma mielentila, olin kai vain liian itsepäinen, jäin vaan vellomaan siihen olotilaan ja se kasvoi aivan järjettömäksi itsetuhoksi ja masennukseksi joka kesti vuosia, olin kai vihainen, ei se ainakaan mulla ollu mistään aivokemioista kiinni, tai jos oli niin niitä oli älyttömän helppo muuttaa, pelkkä päätös. Täytyy sanoa että se hetkellinen vitutus oli sen arvoista, kyl mul vieläkin joskus masentaa mut se on ihan normaalia, enää en syöksy siihen "uhriuteen".. Toivon kaikkea hyvää!

[Vieras]

Kiitti gpaonwjear! Voin luvata yrittäväni, enhän mä siinä mitään menetä!

[juselius]

Oon itekin kärsinyt todella vakavasta masennuksesta, tää saattaa kuulostaa oudolta ja on todennäköisesti kaikkea oppimaasi vastaan, mut siitä masennuksesta tosiaan voi parantua ja vielä todella helposti, yksinkertaisesti tekee päätöksen et mua ei masenna enää!

Monella masentuneella on ihan konkreettiset masennuksen syyt, eikä niitä ratkota aina pelkällä itsepsyykkauksella.

[gpaonwjear]

...

Monella masentuneella on ihan konkreettiset masennuksen syyt, eikä niitä ratkota aina pelkällä itsepsyykkauksella.

No niin oli mullakin ja on vieläkin, ja lisää tulee kokoajan, maailma on ahdistava paikka, mut kuitenkin elän täällä, se on ihan musta itestä kiinni miten koen sen, voin luovuttaa ja jumittaa masentuneena tekemättä mitään samalla tippuen vain syvempään kuiluun, tai voin alkaa nauttia elämästä ja parantua pikkuhiljaa. Et väittäisin oman kokemuksen perusteella et "pelkkä" itsepsyykkaus riittää, sen saavuttamiseen tarvii kyllä paljon itsetuntemusta, mut sitähän saa helposti ku vaan miettii asioita.. Mun oma masennus johtui vain ja ainoastaan omasta tyhmyydestä suhtautua asioihin, en hyväksynyt niitä joten "osoitin mieltä" enkä kertonut kellekkään mitään, hävettää hiukan puhua tästä mut toivon et se auttais edes tuota yhtä masentunutta

Siis asenne ratkaisee! se voi olla hiukan vaikea saavuttaa mut siihen kannattaa pyrkiä, vai haluatko loppuikäsi olla masentunut? ennenkaikkea, haluatko olla masentunut juuri nyt?

[Vainaja]

maailma on ahdistava paikka, mut kuitenkin elän täällä, se on ihan musta itestä kiinni miten koen sen, voin luovuttaa ja jumittaa masentuneena tekemättä mitään samalla tippuen vain syvempään kuiluun, tai voin alkaa nauttia elämästä ja parantua pikkuhiljaa. Et väittäisin oman kokemuksen perusteella et "pelkkä" itsepsyykkaus riittää, sen saavuttamiseen tarvii kyllä paljon itsetuntemusta, mut sitähän saa helposti ku vaan miettii asioita.. Mun oma masennus johtui vain ja ainoastaan omasta tyhmyydestä suhtautua asioihin, en hyväksynyt niitä joten "osoitin mieltä" enkä kertonut kellekkään mitään

Siis asenne ratkaisee! se voi olla hiukan vaikea saavuttaa mut siihen kannattaa pyrkiä, vai haluatko loppuikäsi olla masentunut? ennenkaikkea, haluatko olla masentunut juuri nyt?

Kivasti sanottu siellä, jäi mieleen, ja siksi quote.

[tuumamasa]

Se on jos masennus on pahasti päälä. Ei auta vaikka hevonen ajelis mopolla vastaan ei naurata , ku kaikii dopamiini ja serotoniini lopussa eikä vitt* mikään kiinosta, ei auta ei sitten mikään ne apinat jotka ei ole käynny masennusta läpi odotelkaa kyllä sieltä tulee

Alla pari biisiä masennusta odotelessa...

http://youtu.be/v3K1drY3GZA

http://youtu.be/mHdHu5FZTJU

http://youtu.be/_PbWsF-8aJU

[hasakasa]

Hamppu auttaa masennuksessa ainakin minulla.
Välillä kun pitää taukoja poltossa niin alkaa muutamassa päivässä asiat tuntumaan ikäviltä ja raskailta.
Vitutus vain kasvaa kun en polta mutta,
heti kun poltan savut niin vitutus ja ahdistus häviää pois mielestä ja alkaa ajatella iloisia asioita.

Viimme aikoina olen alkanut itkemään kun poltan savut pienen tauon jälkeen.
(olen ollut kova jätkä enkä ole itkenyt vuosikymmeniin tätä ennen)
Varmaan mielialalääkkeetkin ovat estäneet itkun tulemista kun ne lamaannuttaa ihmisen täysin. (ei tunne mitään tunteita lääkkeissä ollessa)
Mutta nyt elän ilman lääkkeitä ja elämä tuntuu elämisen arvoiselta kaikkineen iloineen ja suruineen.

Se itku ei ole surullista vaan enemmän itken ilosta että tämä kasvi pelasti minut jälleen kerran masennukselta ja ahdistukselta.
Sitäpaitsi itku on puhdistava ja terapeuttinen tapahtuma ihmisessä.
Se on kuin sadekuuro joka pesee luonnon puhtaaksi ja tekee luonnosta raikkaan ja värikkään.
Samoin itku puhdistaa minun sielustani turhat pölyt pois ja mieli on kirkas sen jälkeen.

Sori että avauduin nyt näin mutta johonkin on pakko purkaa tuntojaan välillä.

[jackass]

toi eläkkeen saaminen (ihan millä tahansa syyllä) on kyllä aika vaikeaa ellei mahdotonta... mutsi on 61v, sydänvikaa, diabetes ym ym. ja ainakin pari vuotta on yrittänyt saada eläkettä. toistaiseksi tuloksetta.

[pekkaliisa]

toi eläkkeen saaminen (ihan millä tahansa syyllä) on kyllä aika vaikeaa ellei mahdotonta... mutsi on 61v, sydänvikaa, diabetes ym ym. ja ainakin pari vuotta on yrittänyt saada eläkettä. toistaiseksi tuloksetta.

Tämä johtuu siitä että valtio pyrkii suojelemaan intressejään maksimoimalla työvoimasta saatavan hyödyn. Mutta ihan vinkkinä, jos potilas "olisi vaikka hieman vaarallinen" ympäristölleen ja kertoisi vaikkapa fantasioivansa kotikaupunkinsa räjäyttämisestä atomipommilla, niin tällöin valtion etu saattaakin jo olla siinä että pistetään kaveri eläkkeelle lepäilemään ja rauhottumaan, ennemmin kuin se, että päästetään se varastolle ajelemaan trukilla hullun kiilto silmissä tavoitteenaan varastorakennuksen kaataminen. Ikävä kyllä, joskus systeemiä on hieman manipuloitava kyseenalaisilla vippaskonsteilla saadakseen asiallista hoitoa.

[F.32.2]

Masennuksen takia toistaiseksi eläkkeelle(pysyvästi) erittäin ellen sanoisi mahdotonta, ellei
ole jokin paha rajoittava ruumiillinen [search]sairaus[/search]kyseessä. Nuo alle 30v olevat
eivät ole kuin korkeintaan määräaikaisia tai ns.moniongelmaisia/sekakäyttäjiä, jotka ovat
saaneet eläkkeen päihteiden liikakäytön seurauksena.

[Kukkuu12]

Okei. mää en käsitä ollenkaan ja olen väärässä.
mutta kertokaapa nyt sitten, miten ihmeessä se eläke auttaa masennukseen?

eikö eläkkeellä masenna yhtään?

Sen saaminen ei suinkaan poista sitä, vaan se antaa joillekkin hiukan paramman taloudellisen avun. jo pelkästään
lääkekustannukset ovat ko.potilailla satoja euroja ja usein heillä on myös jokin muu sairaus siinä ohessa, joten
se helpottaa elämistä kaikkien perustarpeiden lisäksi.

[Olavi_Seiska]

Yhteiskunnan kannalta edullista vois olla tarjota masentuneille jotain budhalaistyyppistä, askeettista luostarimeininkiä.

Monet kuitenki ei kaipaa mitään erityistä hoitoa tai lääkkeitä, vaan yksinkertasesti etäisyyttä omasta elämästä, tilaa ja
aikaa parantua. Ja vakuutta siitä että ruokaa on saatavilla, vaikka oiski sellases kunnos et ei kykene sossus tai työkkäris asioimaa.

[Vieras]

Ihan vittu oikeasti "lukekaa masennuksesta ennenkuin annatte hyviä neuvoja"?
Vaikka kukan polttelu on ihan kivaa niin silti kannattaa kokeilla ensin kasata itsensä "miksi olen tällainen, miksi edes vittu olen jne."
+Nimenomaan harrastaa liikuntaa(se muuten aiheuttaa kehon kemioissa positiivisia reaktioita, joten se myös auttaa pään vituillaan oloon).
Ja hyvä suunnitelma pitää olla, ei liian tarkka eikä liian helppo. Kunhan on itselleen oikea päämäärä niin loput tulee soveltaen.
Puhun sillä kokemuksella että vuosikymmenen masennus takana nyt vihdoin elämä edessä. Edelleen heikkoja jaksoja tulee, mutta kaikkeen oppii.
Kun rakentaa itselleen positiiviset odotukset elämästä ja itsestään niin alkaa mennä paremmin. Se romahtaa tasaisin väliajoin, mutta aina pitää nousta ja mitä useammin nousee sitä nopeammin sen oppii tekemään.
Varo suuttumasta kaikelle, pyri mieluumin hyväksymään kaikki(ei tarkoita että pitäisi sietää huonoja juttuja toisilta, vaan hyväksyä ne silloin kun niin käy).
Ainut keino nauttia elämästä on lopettaa sellaisista asioista murehtiminen jotka eivät ole sinun hallussasi.

-Mikään tie ei johda minnekkään, mutta kun kulkee tietä jolla sydän ohjaa on matka täynnä riemua ja rakkautta. Muut tiet ovat täynnä kärsimystä ja katkeruutta.

[hydra]

pyri mieluumin hyväksymään kaikki(ei tarkoita että pitäisi sietää huonoja juttuja toisilta, vaan hyväksyä ne silloin kun niin käy).

Eikö se ole sama asia?

[Vieras]

Olen saman ikäinen kuin ketjun aloittaja, tai vähän alle 40. Masennus eli depressio on vaivannut itseänikin about kymmenisen vuotta. Pari kertaa olen ollut laitoshoidossa mieleni takia. Nykyään olen jotenkin oppinut elämään asian kanssa ja siihen ovat auttaneet sekä buddhalaiset meditaatioharjoitukset ja opetukset että taiteen teko.

Jos on yhtään luovuutta tai mielenkiintoa esim. piirtämään, soittamaan tai maalaamaan tms. niin suosittelen kokeilemaan, se avaa uusia näkökulmia. Samaten jos on filosofisia taipumuksia, niin kannattaa perehtyä idän viisauteen. Buddhalainen maailmankatsomus käsittää ihmisyyden aika toisin kuin länsimainen ajattelu.

Osittain olen samoilla linjoilla kuin joku tässä ketjussa aikaisemmin sanoikin, mieli luo tavallaan itse omat kahleensa. Mutta mieltään voi myös työstää.

Oleellista on oppia irti niistä negatiivisista ajatusmalleista, joita toistaa ja joiden vuoksi kärsii. Tämän lisäksi auttaa kun samalla kehittää itselleen positiivisia tapoja, jotka vähitellen jäävät tajuntaan ja alkavat kantaa hedelmää. Jonkinlaisia uusia ajatusratoja aivoihin siis. Muutokseen tarvitaan tietysti aikaa... Mikäpä kiire sinne eläkkeelle? Itsekin joskus mietin tuota, mutta jätin ajatuksen sikseen, koska tajusin ettei se välttämättä ratkaisisi mitään. Mutta ymmärrän tunteen kyllä. Tuntuuhan se välillä älyttömältä se työttömänä palloilu.

Depressiota voidaan tietysti hoitaa lääkityksellä ja terapioilla ja mikäs siinä jos se toimii, onhan siinä paljolti tosiaan myös aivokemioista kyse. Itse olen aikoinani syönyt ainakin viittä tai kuutta erilaista masennuslääkettä, saaden niistä irti ainoastaan niiden sivuvaikutukset mutta tällä hetkellä en niitä käytä. Erilaisilla terapeuteilla, psykologeilla ja psykiatreilla olen käynyt varmaan tusinalla eri henkilöillä puhumassa. Mutta eipä se oman murheellisen monologinsa resitointi auta kuin hetkellisesti, jokaisen on kuitenkin tehtävä päänsisäinen työnsä itse vapautuakseen kärsimyksestään. Kukaan ei voi käydä kusellakaan toisen puolesta, vaikka auttamistahtoa olisi. Itse se on tehtävä.

Ei ole mikään helppo projekti kiskoa itseään sieltä masennuksen suosta, mutta vähitellen sieltä noustaan. Itse olen ainakin nyt paremmassa kunnossa kuin vaikka viisi vuotta sitten, mutta ainahan sitä on työsarkaa jäljellä. Olen ottanut tähän omaan sairauteeni Palsamaisen lähestymistavan: "En edes halua eroon suisidaalisista depressioistani, minähän teen niistä taidetta."

Tsemppiä ja voimia vaan kaikille masentuneille, periksi ei perkele anneta!
Vielä se paistaa päivä risuparrallekin!

[Hra Virne]

Itselläni masennukseen auttaa parhaiten luonnossa oleminen, jooga ja meditointi
Suosittelen jokaiselle masentuneelle meditaatioon tutustumista ja selvinpäin olemista, siitä on hyvä lähteä purkamaan sisäisiä lukkoja ja se on asia, mitä voi harrastaa ihan missä vain jos siltä tuntuu
Internetistä löytyy varmasti ohjeet perus meditaatioon ja hengitystekniikkan, niiden avulla pääsee jo pitkälle.
Vaikka 10-20min/päivä itseään kuunnellen ja hiljaisuudessa hengittäminen auttaa kuulemma monella masennukseen (mulla myös, silloin kun masentaa), tai ainakin lieventää. Sen jälkeen voi yrittää kohdistaa vapautunutta energiaansa esim.metsäkävelyihin tai joogan alkeiskurssiin ja sitä rataa kokoajan hitaasti nostaa energiatasoaan täysin omaan tahtiin.

Kantsii kokeilla kuukausi vaikka joka aamu, ei siinä ainakaan menetä mitään muuta kuin vähän aikaa

Itsekin oon ollu nyt pari kuukautta työttömänä ja yritän pitää rytmin päällä säännöllisellä kuntoilulla, joogalla ja uusilla harrastuksilla. Toi piirtäminen on mulle kans hyvä tähän vuodenaikaan, paperille on helppo tyhjentä mielensä