Kuva

Kokemuksia kannabisriippuvuudesta

...vaikutuksen alaisena...
Alueen säännöt
Kokemuksia
Alue käsittelee kokemuksia hamppuun ja sen käyttöön liittyen.
Alueelle eivät kuulu kokemukset muista huumeista (ei ”edes” Amsterdamin matkalta).
Jyrpä
Viestit: 3
Liittynyt: 13.9.2012

Re: Kokemuksia kannabisriippuvuudesta

ViestiKirjoittaja Jyrpä » 30.7.2017 11:37

Vajaa 10 vuotta melkein päivittäistä polttoa. Satunnaisia taukoja joko vapaehtoisesti, tai pakosta, jos oli ganja loppu. Kasvattelinkin joskus itse, mutta jäätyäni kiinni joitain vuosia sitten tuo kasvattelukin on jäänyt melko harvinaiseksi. Syynä myös asunnon pienuus ja se helvetin kokoaikainen säätäminen...

Aikoinaan taukoja pidellessä pahin vieroitusoire oli yöllinen hikoilu. Sitä kesti enintään viikon ja sillä se oli ohi.

Mutta sitten kaikki muuttui...

Saattaa olla, että pari vuotta sitten persiilleen mennyt harmala-sieni-trippi pisti päänupissa jotain sen verran sekaisin, että kun sitten kerran pidin taukoa kannabiksesta, iski päälle järjetön ahdistus / paniikki-kohtaus, joka kesti pari päivää, ennen kuin raahauduin ensiapuun. Tuo ahdistus oli kerinnyt kasvamaan oikeastaan jo monta päivää pikkuhiljaa ennenkuin se iski päälle tsunamin voimalla.
Siinä sitten ihmettelin, että mikäs tää oikein on... en halunnut pysyvää lääkitystä paniikki-oireisiin,enkä edes voimakkaita benzoja kohtauksen iskiessä. Onneksi lekuri määräsi mulle Ataraxia, joka on antihistamiini. Sillä olen saanut ahdistus / paniikki-oireet kuriin niiden satunnaisesti iskiessä päälle. Sain myös muutaman Diapamin päivystyksestä mukaani, joita on vielä jäljellä, sillä olen koettanut viimeiseen asti välttää niiden napsimista.
Kävin myös psykologilla juttelemassa ja se tuntui helpottavan... ainakin masennusoireita, jotka myös tulivat melko voimakkaina mukaan kuvioon.
Aloin polttelemaan uudelleen muutaman viikon tauon ja olon paranemisen jälkeen.
Polttelin vain iltaisin, tosin melkein joka ilta, noin parin kuukaiden verran.
Poltellessa oli yleensä fiilis ihan ok, vaikka pelko uudesta paniikkiohtauksesta oli melkein aina läsnä, sillä mä kyllä tiesin, että kannabiksella on joku rooli tässä mun tilanteessa.
Aattelin sitten taas pitää taukoa...

Hikoilut hikoiltuani alkoivat ahdistus-oireet tulla hitaasti takaisin. Ei ehkä niin voimakkaina kuin ekalla kerralla, mutta kuitenkin. Ajatus siitä, että vika onkin suurimmaksi osaksi juuri kannabiksessa, eikä jo menneisyyteen jääneessä huonossa sieni-tripissä, alkoi vahvistua.
Ja sitten mä löysin nämä artikkelit:

https://www.verywell.com/what-to-expect ... awal-22304

https://www.verywell.com/what-to-do-for ... paws-22368

Noista oireiden kuvauksista yli 80% istuvat meikäläiseen kuin nyrkki silmään.
Kroppa ja mieli olivat siis addiktoituneet kannabikseen. Se oli tavallaan vittumaista myöntää itselleen, mutta toisaalta vapauttavaa... ainakin tiesi, mistä nää oireet johtuvat.

Nyt olen taas pitkällä tauolla ja nyt tiedän, ettei jokailtaiseen polttoon ole enää paluuta. Muutaman viikon kuluttua, kun taas pistän vaporisaattorin tulille, se saa jäädä viikonloppujen harrastukseksi. Toivottavasti vielä harvinaisemmaksi.
Tämän sanon selkä suorana, tietäen, että jokapäiväiseen polttoon en enää mene, sillä sen verran rankkoja kokemuksia masennus, ahdistus / paniikki-kohtaukset ovat olleet.

Kannabis on siis ainakin minulle addiktoiva ja on johtanut ongelmiin. No, itse kaivoin verta nenästäni vuosia kestäneellä jokapäiväisellä käytöllä.

Ihmiset ovat yksilöitä ja nyt allekirjoittaneen yksilön mitta on tullut täyteen. Polttelutottumukseni on muuttunut loppuelämäkseni. Pidän selvinpäin olosta ihan yhtä paljon kuin mielenterveydestäni ja aion pitää juhlatuuttien nauttimisen mahdollisimman harvinaisena, mutta sitäkin tyydyttävämpänä harrastuksena.
Tarkoitus ei ole kuitenkaan lopettaa kokonaan, jos ei tule ihan pakko eteen, sillä kyllähän mä edelleen polttelusta pidän... :)

Jos jollain on ollut samanlaisia kokemuksia, niin haluaisin kuulla niistä. Ja erittäni mielelläni jaan kokemuksiani enemmänkin, jos joku kokee niistä saavansa lisää tietoa ja siten apua omaan tilanteeseensa.

larvala
Viestit: 32
Liittynyt: 10.9.2004

Re: Kokemuksia kannabisriippuvuudesta

ViestiKirjoittaja larvala » 8.9.2017 3:27

Jyrpä kirjoitti:Vajaa 10 vuotta melkein päivittäistä polttoa. Satunnaisia taukoja joko vapaehtoisesti, tai pakosta, jos oli ganja loppu. Kasvattelinkin joskus itse, mutta jäätyäni kiinni joitain vuosia sitten tuo kasvattelukin on jäänyt melko harvinaiseksi. Syynä myös asunnon pienuus ja se helvetin kokoaikainen säätäminen...

................................................................

Jos jollain on ollut samanlaisia kokemuksia, niin haluaisin kuulla niistä. Ja erittäni mielelläni jaan kokemuksiani enemmänkin, jos joku kokee niistä saavansa lisää tietoa ja siten apua omaan tilanteeseensa.



Kolahti tämä edellinen (Jyrpä) postaus sen verran, että oli pakko jotain avautua tännekki foorumille viimein:


Niin tutun kuuloista settiä itelle, kuin mitä osalle kavereista. Poislukien noi sienijutut täysin. (ikäluokka 30+)
Ennen vanhaan oli kovatki meiningit (16v+), mutta nykyään ehkä se 1/5 vanhasta kaveripoppoosta polttelee, ja tullut huomattua myös, että joilleikin se
sopii, joillekkin ei. Jotku sai paniikkihäiriön (..ja sairaalaan), jotku ei.

Joillekkin maistuu myös viina, kalia ja lisäksi budi. Molemmat koukuttaa yhtä tavalla ja mikäpä muu häiritsee normaalia elämää, jos ei sitä pysty pitämään rajoissa.
Allekirjoittaneelle maistuu molemmat vähänkin liikaakin (joku voisi sanoa, että sukuvika). Mutta kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen asioita on nyt kuitenkin pystynyt käsittelemään (vasta hiljan) ja ymmärtämään, mistä kaikki johtuu. Vaikka himo päihteeseen ei ole mikään mahdottoman kova, niin sillä on kuitenkin vain täytetty sitä "tyhjyyttä" elämässä. Muilla on omat syynsä.

24/7 polttelu on kyllä vitun mukavaa, mutta pitemmän päälle (1-2viikkoa) tolet kasvaa taivaisiin ja sen jälkeen olo lähinnä normalisoituu. Lopulta ne laiminlyödyt asiat puskee päälle ja ainakin itse olen tämän takia alkanut (yrittämään) rajoittamaan polttelua. Harvemminhan sitä nykyään edes saa mistään ja jos saa, niin ne menee putkella. Joillakin se nuppu kestää jopa muutaman kuukauden vkl-polttona. Jos on duunissa, niin homma ei ole edes niin vaikeeta, koska ON sitä MUUTA TEKEMISTÄ. Mutta kun joudut joutilaaksi, ei ole muuta virikettä ja mitäs sitten....

....Ja se hikoilu, etenkin jos on ns. (Läski). Mitä tahansa päihdettä käyttääkin sen 247, tai vähän "semisti vähemmänkin",
niin sen jälkeen hikoilee pienemmistäkin asioista (tiskaaminen (jos sitä yleensä jaksaa tehdä)). Mutta kun sen viikon paussin pitää, niin nämäkin "oireet" katoaa.
Ja ne mässyt... Jätäppä sokeri/karkit/maito/jne. edes viikoksi pois, niin ei tee edes mieli. Mutta kun pajareissa, menee 2levyä suklaata/per ilta heittämällä + mitälie muuta vitun hyvää.
+ Jos joskus on tehnyt mieli treenata jotain, niin kannattaa aloittaa se "tekeminen" siinä vaiheessa kun on se "NYT" päällä. Aloita ihan nollista, äläkä revi itseäsi hapoille. Tee semisti jotain, mistä tykkäät. Toista huomenna, tai ylihuomenna se kevyt paskatreeni. Siitä se koko homma lähtee just kun ei vituta se tekeminen. Jossain vaiheessa homma puuduttaa ja vituttaa. Vedä heittämällä se välipäivä, ja koe, että "vittuku tekis mieli tehä jotain". Jos pidät liian pitkän tauon, seuraava treenipäivä on muutaman vuoden kuluttua... Mutta jos silloin tällöin jaksat jotain tehä, niin huomaat, että sitä virtaa riittä yhtäkkiä ihan vitusti. (ne tiskitkin tulee paiskottua sinne kaappiin 5minuutissa.)

Nojoo...


Tällä paatoksella ehkä lähinnä halusin myös avautua omista jutuista ja kertoa muille, että sen "honey moonin", (joka kestää osalla vuosia), jälkeen asiat ei ehkä ole niin yksinkertaisia.
Kaikki on loppuviimein sun päästä kiinni ja miten sä käsittelet nämä asiat ja miten ratkaiset ne. (Vai ratkaisetko ollenkaan ja jäät vaan sinne sängynpohjalle makaamaan ja vahtaamaan sarjoja....)

Tyyliin: jos nykytila vituttaa, tee jotain, edes pikkuhiliaa. Siitä se lähtee.


Ehkä meni ohi aiheen, mutta tässä omia mietintöjä. Meitä on muitakin, jotka painii näitten asioitten parissa :)
Ja toivottavasti näistä jutuista on joillekkin hyötyä, ei tarvi kaikkea miettiä uusiksi....

ps. En ole vielä itsekkään ratkaissut näitä asioita, mutta eteenpäin mennään... :)



ps. ps. Still Smoking :)

Revontuli
Viestit: 125
Liittynyt: 7.12.2016

Re: Kokemuksia kannabisriippuvuudesta

ViestiKirjoittaja Revontuli » 14.10.2017 1:58

Juu, koukussa ollaan. Silloin kun ei ole polttoa ja kun joutuu pitämään taukoa niin tekee mieli. Nytkin taukoa pitämässä. Aika vähän se mielessä pyörii silloin kun on kaikkea muuta tekemistä, mutta sitten kun hetkeksi pysähtyy niin.. Ja sitä ei tee yhtään sen helpommaksi se että savuissa kaikki puuhastelu on vain niin paljon mielekkäämpää. Esim. kävellessä luonnossa selvinpäin ja nähdessä hienon auringonlaskun käy mielessä että "Vau, onpa hienon näköistä. Mutta jos olisin pilvessä niin osaisin ehkä nauttia tästä enemmän.."

Selvinpäin ollessa on usein vitutus, masennus ja ahdistus päällä. Toisaalta kärsin noista oireista jo ennen kannabiksen aloittamista, joten ne ovat tuskin alkujaan kannabiksesta peräisin. Kannabiksessa on tosin joku juttu mikä auttaa noihin vaivoihin ja olisi mukava tietää mikä se on. Onko mulla aivoissa puutteellinen dopamiinituotanto, endogeenisten kannibinoidien puute vai mikä? Oli mikä oli, siihen kannabis on täsmälääke. Ja se tekeekin siitä mulle niin koukuttavan koska en selvinpäin ollessa tunne oloani normaaliksi. Olen epäillyt "sairastavani" (lainausmerkeissä, koska kyseessä on enemmänkin geenivariaatio mitä varsinainen sairaus) RDS:ää eli reward-deficiency syndromea, mikä aiheuttaa ihmisessä sen että elämän normaalit hyvät pienet asiat eivät tuo hyvää mieltä. Mutta jos oikeasti kärsin tuosta syndroomasta, niin siihen kannabis on kaksiteräinen miekka. Kannabis nimittäin tuottaa aivojen dopamiinijärjestelmässä muutoksia missä dopamiini ei tartu yhtä herkästi reseptoreihin vs. mitä kannabista käyttämättömillä ihmisillä. Mutta toisaalta jos tuosta kärsii jo defaulttina niin en tiedä että onko kannabis siihen sitten lääke vai pysyvämpien ongelmien aiheuttaja. Oli miten oli, lääkärin diagnoosina on keskivaikea-vaikea masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö minkä itse epäilen olevan post-traumaattista.

En oikein tiedä miten pilveen kannattaisi suhtautua. Siitä on mulle selvää lääkinnällistä hyötyä, mutta samaan aikaan olen siihen koukussa ja haluaisin elää elämää missä ei tarvitsisi olla riippuvainen mistään. Lääkekäyttö ja riippuvuus eivät nimittäin sulje toisiaan ulos. Eikä sekään oikein auta että olen käyttänyt tähän mennessä lähes kymmentä erilaista masennuslääkettä joista en ole saanut kunnon vastetta - mutta yksi jointti ja olen suht. tyytyväinen seuraavat 4-5 tuntia. Kaveritkin huomauttelee omasta pilven käytöstä mikä jo viittaa siihen että ongelma on hyvin varmasti olemassa. Koen toisinaan syyllisyyttäkin omasta käytöstäni. Ehkä pitäisi kokeilla muitakin ratkaisuja näiden ongelmien hoitamiseen kuin lääkitys tai terapia koska uusiakin hoitomuotoja on olemassa. En usko että välttämättä edes kaipaisin päihtymyksen tunnetta jos voisin kokea oloni muuten levolliseksi ja onnelliseksi, sillä sitä juuri kannabiksen käytöltäkin haen. Olen ainakin siitä tyytyväinen etten ole tähän mennessä kokeillut kovia huumeita, koska luulen että jäisin esim. opiaatteihin 100% varmuudella koukkuun. Välillä toivon että eläisin maassa missä kannabiksen lääkekäyttö näihin sairauksiin olisi mahdollista koska silloin ei tarvitsisi kärsiä laittomuuden aiheuttamista kuumotuksista. Tosin nykyäänhän annetaan jopa Suomessakin esim. ketamiinia hoitoresistantin masennuksen hoitoon. Äh.. tiedä sitten.

sala-ala
Viestit: 66
Liittynyt: 31.3.2010

Re: Kokemuksia kannabisriippuvuudesta

ViestiKirjoittaja sala-ala » 20.10.2017 9:17

oikeestaa ei mitää.

Avatar
The Mad Hatter
Viestit: 33
Liittynyt: 8.6.2016

Re: Kokemuksia kannabisriippuvuudesta

ViestiKirjoittaja The Mad Hatter » 21.10.2017 14:08

NO, mä olen tässä mennyt wake'n'bake-tyylillä viimeiset parivuotta. Mä en ole vielä saanut kokemuksia kannabisriippuvuudesta. Ehkä mun pitäis hankkia PTSD keskivaikealla masennuksella ja hyppysillisellä itsesäälin ja itsesyytösten sekaista töhnää, niin sitten mäkin pystyisin luomaan itselleni "kannabisriippuvuuden". :think:
Love is the flower you've got to let grow.

Revontuli
Viestit: 125
Liittynyt: 7.12.2016

Re: Kokemuksia kannabisriippuvuudesta

ViestiKirjoittaja Revontuli » 26.10.2017 3:32

The Mad Hatter kirjoitti:NO, mä olen tässä mennyt wake'n'bake-tyylillä viimeiset parivuotta. Mä en ole vielä saanut kokemuksia kannabisriippuvuudesta. Ehkä mun pitäis hankkia PTSD keskivaikealla masennuksella ja hyppysillisellä itsesäälin ja itsesyytösten sekaista töhnää, niin sitten mäkin pystyisin luomaan itselleni "kannabisriippuvuuden". :think:


Hehheh. Itsepetos on ainakin kohdillaan. Tuo kahden vuoden putki kuulostaa siltä että olet 100% varmuudella täysi narkkari. Et varmaan pääse edes sängystä ylös ilman että olet vetänyt päätä sekaisin. Jos se lopettaminen on kerran helppoa niin pidä 2 vuoden tauko ja katsotaan sitten oletko riippuvainen.

Oiva Nalli
Viestit: 12
Liittynyt: 25.10.2017

Re: Kokemuksia kannabisriippuvuudesta

ViestiKirjoittaja Oiva Nalli » 27.10.2017 15:20

Revontuli kirjoitti:
The Mad Hatter kirjoitti:NO, mä olen tässä mennyt wake'n'bake-tyylillä viimeiset parivuotta. Mä en ole vielä saanut kokemuksia kannabisriippuvuudesta. Ehkä mun pitäis hankkia PTSD keskivaikealla masennuksella ja hyppysillisellä itsesäälin ja itsesyytösten sekaista töhnää, niin sitten mäkin pystyisin luomaan itselleni "kannabisriippuvuuden". :think:


Hehheh. Itsepetos on ainakin kohdillaan. Tuo kahden vuoden putki kuulostaa siltä että olet 100% varmuudella täysi narkkari. Et varmaan pääse edes sängystä ylös ilman että olet vetänyt päätä sekaisin. Jos se lopettaminen on kerran helppoa niin pidä 2 vuoden tauko ja katsotaan sitten oletko riippuvainen.


Juurikin näin! Nouset sängystä aamulla vain ja ainoastaan aamupaukkujen takia. :lol:
Joko näin tai poltat sängyssä niinkuin Revontuli tässä jo epäilikin.

Squeek
Viestit: 59
Liittynyt: 17.8.2009

Re: Kokemuksia kannabisriippuvuudesta

ViestiKirjoittaja Squeek » 28.10.2017 6:46

Mulle päihdelääkäri iski diagnoosin F12.24, kannabinoidien käytön aiheuttama riippuvuusoireyhtymä (aktiivinen käyttö). Mitään apua en sitten saanut, a-klinikallakin sanottiin vaan että "lopeta polttelu" ja THL:n ohjeetkin yhtä tyhjän kanssa. Jäiköhän käteen tyhjä arpa... Eiköhän kaikki muut ole feikkiaddikteja, jos ei löydy virallista lääkärin diagnoosia. Juu vitsi vitsi.

Redditin leaves-palstalta olen lukenut paljon, mitä oireita on ja mikä auttaisi. Se tärkein taitaa olla, että löytyy järkevää tekemistä. Ja erityisesti järkeviä ihmissuhteita.

VenusPalatius
Viestit: 33
Liittynyt: 14.2.2010

Re: Kokemuksia kannabisriippuvuudesta

ViestiKirjoittaja VenusPalatius » 28.10.2017 14:58

Ekat taisin pajauttaa joskus 14v teinipoikana, olin kyllä dokaillu, impannu ja popsinu ryynejä jo sitä ennen, vakkariin rupesin hiisaamaan about 16 vuotiaana. Muistan et mul oli joku kalenteri mihin ekat vuodet ruxailin päiviä ku olin poltellut ja merkkailin muitakin kohokohtia doupin ja sexin saralta, ni miten ne sivut muuttu muutamasta ruxista siihen et oli ruxii täynnä. Täytän ens kuussa 44v eli melkein kolme vuosikymmentä polttelua takana miinus yx 2-3v paussi kun flippasin ja jouduin niksulaan muutamaks kuukaudeksi enkä vaan pystynyt polttamaan tai ees juomaan paria olutta. Eli toi joskus 27 vuotiaana flippaamisesta johtunut paussi on tänä aikana ollut pisin paussi ja pisin jokapäivänen hiisaus putki on muistaaxeni about 4v..

Mä olen luenteeltani nautinnonhalunen ja helposti adiktoituva ja mulla on ollut ongelmia (sekä tietty tolkutonta lystiä) lähtien suklaan syönnistä ja ittensä koskettelusta ihan noihin ns kovimpiin douppeihin, mut selkeesti pahin addiktio mul on ollut polttoon, käytin jossain välissä jokusen vuoden aika vakkariin nopeita ja kaverit ihmetteli et ei mua vaivannu yhtään jos ne loppu mut itku tuli jos ei ollut savuja.

Eli yhdyn täysin kantaan että kannabis voi aiheuttaa riippuvuutta, mutta toisaalta on mulla ollut vaiheita että savutomuus ei oo haitannut yhtään, esim just nyt kesän alussa olin about 70 päivää ilman savuja johtuen muutosta ja siitä aiheutuneesta tilanteen muutoksesta, eikä vaivannut yhtään, ekana yönä tais unen saannissa kestää pari tuntia normaalia pidempään. Eli on ollut aikoja ku oon väännelly epätoivo karstaa kiiltävän puhtaasta piipusta tai purkanut tuhkista jos löytäis ees pikku fimpin ja sitten on ollut aikoja kun savuttomuus ei oo haitannut yhtään vaan oon mennyt vihellellen eteenpäin.

Oon ollu kalsarit jalassa bongin kanssa letti rasvasena kuukaus kaupalla passiivisena kämpillä ja toisaalta käynny vakkariin salilla, hoitanu kersoja sun muita duuni ja sosiaalisia suhteita vaikka jointti on ollu ku naulattuna huulessa. Pointti on että adiktoitumunen ei oo pelkästään henkilökohtasta vaan myös tilannekohtasta. Mä oon ollu ihan balanssissa vaik oon doupannu aamusta iltaan mitä sattuu ja toki myös ihan rikki sekä myös päinvastoin eli balanssissa selvinpäin ja rikki selvinpäin ja viel samat pelkäl pienel ilta polttelulla että koko aikasella sekakäyttö radattamisella. Joskus pajarit on ollu väärä päätös joskus oikee joskus emotionaalinen tarve joskus looginen päätös tai vaikka sosiaalinen sattuma.

Mitä tässä on vuosien varrella oppinut (jos mitään) ni pitäis reagoida vähän nopeemmin eli ei pitäis tehä mitään pelkästään sen takia että se on tapa, useesti oon ollu solmussa pitkän tovin mut sen sijaan et oisin kokeillu muuttaa jotain ni oon vaan jukuripäisesti jatkanu samalla radalla. Sosiaaliset paineet pitäis pystyy unohtaa eli se fiilis et sä et voi tehdä tai osallistuu ku oot nappari, mult meni perheen kans ja jossain duuneis hommat välillä aika vituix noiden takia, varmaan se flippaaminenkin oli eniten just sosiaalisista paineista, mun tyttäret oli pieniä sillon ni vanhempainillat ja koristreeneihin viennit aiheutti kovaa ahdistusta. Mä olin jotain 35v ennen kun tajusin että ei mun tartte häpee jos oon salilla tai kauppajonossa pajareissa ne muut on kuitenki jossain pameis tai tennareissa, niiden lääkkeet tulee vaan reseptillä apteekin luukulta, tai sit ne jaxaa jollain rakkauden huumalla. Eli ei se haittaa mitä käyttää vaan miten käyttäytyy.

Elämä on välillä vaativaa, tulee stressiä ja haastavia tilanteita ja kannabis on loistava stressin lievittäjä mut sit ku se menee siihen et selvinpäin kelaat et pitäis saada savut ja savuissa et pitäis olla selvinpäin ni sillonhan se on vaan yx stressin aiheuttaja lisää. Pointtina se että se balanssi ei oo aina määristä kiinni, et se on tunne, eli jos tuntuu et kyl tää näin sujuu ni uskoo siihen eikä kuuntele tai kelaile muuta ja sillon ku tuntuu et ei vittu täst tuu mitään ni mitä nopeemmin siihen reagoi ni sitä nopeemmin se tulee korjattuu..
When the power of love overcomes the love of power the world will know peace.

uuvatti
Viestit: 70
Liittynyt: 24.5.2012

Re: Kokemuksia kannabisriippuvuudesta

ViestiKirjoittaja uuvatti » 16.5.2019 9:03

VenusPalatius kirjoitti:Ekat taisin pajauttaa joskus 14v teinipoikana, olin kyllä dokaillu, impannu ja popsinu ryynejä jo sitä ennen, vakkariin rupesin hiisaamaan about 16 vuotiaana. Muistan et mul oli joku kalenteri mihin ekat vuodet ruxailin päiviä ku olin poltellut ja merkkailin muitakin kohokohtia doupin ja sexin saralta, ni miten ne sivut muuttu muutamasta ruxista siihen et oli ruxii täynnä. Täytän ens kuussa 44v eli melkein kolme vuosikymmentä polttelua takana miinus yx 2-3v paussi kun flippasin ja jouduin niksulaan muutamaks kuukaudeksi enkä vaan pystynyt polttamaan tai ees juomaan paria olutta. Eli toi joskus 27 vuotiaana flippaamisesta johtunut paussi on tänä aikana ollut pisin paussi ja pisin jokapäivänen hiisaus putki on muistaaxeni about 4v..

Mä olen luenteeltani nautinnonhalunen ja helposti adiktoituva ja mulla on ollut ongelmia (sekä tietty tolkutonta lystiä) lähtien suklaan syönnistä ja ittensä koskettelusta ihan noihin ns kovimpiin douppeihin, mut selkeesti pahin addiktio mul on ollut polttoon, käytin jossain välissä jokusen vuoden aika vakkariin nopeita ja kaverit ihmetteli et ei mua vaivannu yhtään jos ne loppu mut itku tuli jos ei ollut savuja.

Eli yhdyn täysin kantaan että kannabis voi aiheuttaa riippuvuutta, mutta toisaalta on mulla ollut vaiheita että savutomuus ei oo haitannut yhtään, esim just nyt kesän alussa olin about 70 päivää ilman savuja johtuen muutosta ja siitä aiheutuneesta tilanteen muutoksesta, eikä vaivannut yhtään, ekana yönä tais unen saannissa kestää pari tuntia normaalia pidempään. Eli on ollut aikoja ku oon väännelly epätoivo karstaa kiiltävän puhtaasta piipusta tai purkanut tuhkista jos löytäis ees pikku fimpin ja sitten on ollut aikoja kun savuttomuus ei oo haitannut yhtään vaan oon mennyt vihellellen eteenpäin.

Oon ollu kalsarit jalassa bongin kanssa letti rasvasena kuukaus kaupalla passiivisena kämpillä ja toisaalta käynny vakkariin salilla, hoitanu kersoja sun muita duuni ja sosiaalisia suhteita vaikka jointti on ollu ku naulattuna huulessa. Pointti on että adiktoitumunen ei oo pelkästään henkilökohtasta vaan myös tilannekohtasta. Mä oon ollu ihan balanssissa vaik oon doupannu aamusta iltaan mitä sattuu ja toki myös ihan rikki sekä myös päinvastoin eli balanssissa selvinpäin ja rikki selvinpäin ja viel samat pelkäl pienel ilta polttelulla että koko aikasella sekakäyttö radattamisella. Joskus pajarit on ollu väärä päätös joskus oikee joskus emotionaalinen tarve joskus looginen päätös tai vaikka sosiaalinen sattuma.

Mitä tässä on vuosien varrella oppinut (jos mitään) ni pitäis reagoida vähän nopeemmin eli ei pitäis tehä mitään pelkästään sen takia että se on tapa, useesti oon ollu solmussa pitkän tovin mut sen sijaan et oisin kokeillu muuttaa jotain ni oon vaan jukuripäisesti jatkanu samalla radalla. Sosiaaliset paineet pitäis pystyy unohtaa eli se fiilis et sä et voi tehdä tai osallistuu ku oot nappari, mult meni perheen kans ja jossain duuneis hommat välillä aika vituix noiden takia, varmaan se flippaaminenkin oli eniten just sosiaalisista paineista, mun tyttäret oli pieniä sillon ni vanhempainillat ja koristreeneihin viennit aiheutti kovaa ahdistusta. Mä olin jotain 35v ennen kun tajusin että ei mun tartte häpee jos oon salilla tai kauppajonossa pajareissa ne muut on kuitenki jossain pameis tai tennareissa, niiden lääkkeet tulee vaan reseptillä apteekin luukulta, tai sit ne jaxaa jollain rakkauden huumalla. Eli ei se haittaa mitä käyttää vaan miten käyttäytyy.

Elämä on välillä vaativaa, tulee stressiä ja haastavia tilanteita ja kannabis on loistava stressin lievittäjä mut sit ku se menee siihen et selvinpäin kelaat et pitäis saada savut ja savuissa et pitäis olla selvinpäin ni sillonhan se on vaan yx stressin aiheuttaja lisää. Pointtina se että se balanssi ei oo aina määristä kiinni, et se on tunne, eli jos tuntuu et kyl tää näin sujuu ni uskoo siihen eikä kuuntele tai kelaile muuta ja sillon ku tuntuu et ei vittu täst tuu mitään ni mitä nopeemmin siihen reagoi ni sitä nopeemmin se tulee korjattuu..


Tää on aika vanha topikki mut itelle ajankohtanen. Tää oli hyvää tekstiä ja sain vähän motivaatiota kun lukas nää kaikki läpi

Kuunsumu
Viestit: 56
Liittynyt: 3.7.2018

Re: Kokemuksia kannabisriippuvuudesta

ViestiKirjoittaja Kuunsumu » 19.5.2019 0:22

VenusPalatius kirjoitti:Ekat taisin pajauttaa joskus 14v teinipoikana, olin kyllä dokaillu, impannu ja popsinu ryynejä jo sitä ennen, vakkariin rupesin hiisaamaan about 16 vuotiaana. Muistan et mul oli joku kalenteri mihin ekat vuodet ruxailin päiviä ku olin poltellut ja merkkailin muitakin kohokohtia doupin ja sexin saralta, ni miten ne sivut muuttu muutamasta ruxista siihen et oli ruxii täynnä. Täytän ens kuussa 44v eli melkein kolme vuosikymmentä polttelua takana miinus yx 2-3v paussi kun flippasin ja jouduin niksulaan muutamaks kuukaudeksi enkä vaan pystynyt polttamaan tai ees juomaan paria olutta. Eli toi joskus 27 vuotiaana flippaamisesta johtunut paussi on tänä aikana ollut pisin paussi ja pisin jokapäivänen hiisaus putki on muistaaxeni about 4v..

Mä olen luenteeltani nautinnonhalunen ja helposti adiktoituva ja mulla on ollut ongelmia (sekä tietty tolkutonta lystiä) lähtien suklaan syönnistä ja ittensä koskettelusta ihan noihin ns kovimpiin douppeihin, mut selkeesti pahin addiktio mul on ollut polttoon, käytin jossain välissä jokusen vuoden aika vakkariin nopeita ja kaverit ihmetteli et ei mua vaivannu yhtään jos ne loppu mut itku tuli jos ei ollut savuja.

Eli yhdyn täysin kantaan että kannabis voi aiheuttaa riippuvuutta, mutta toisaalta on mulla ollut vaiheita että savutomuus ei oo haitannut yhtään, esim just nyt kesän alussa olin about 70 päivää ilman savuja johtuen muutosta ja siitä aiheutuneesta tilanteen muutoksesta, eikä vaivannut yhtään, ekana yönä tais unen saannissa kestää pari tuntia normaalia pidempään. Eli on ollut aikoja ku oon väännelly epätoivo karstaa kiiltävän puhtaasta piipusta tai purkanut tuhkista jos löytäis ees pikku fimpin ja sitten on ollut aikoja kun savuttomuus ei oo haitannut yhtään vaan oon mennyt vihellellen eteenpäin.

Oon ollu kalsarit jalassa bongin kanssa letti rasvasena kuukaus kaupalla passiivisena kämpillä ja toisaalta käynny vakkariin salilla, hoitanu kersoja sun muita duuni ja sosiaalisia suhteita vaikka jointti on ollu ku naulattuna huulessa. Pointti on että adiktoitumunen ei oo pelkästään henkilökohtasta vaan myös tilannekohtasta. Mä oon ollu ihan balanssissa vaik oon doupannu aamusta iltaan mitä sattuu ja toki myös ihan rikki sekä myös päinvastoin eli balanssissa selvinpäin ja rikki selvinpäin ja viel samat pelkäl pienel ilta polttelulla että koko aikasella sekakäyttö radattamisella. Joskus pajarit on ollu väärä päätös joskus oikee joskus emotionaalinen tarve joskus looginen päätös tai vaikka sosiaalinen sattuma.

Mitä tässä on vuosien varrella oppinut (jos mitään) ni pitäis reagoida vähän nopeemmin eli ei pitäis tehä mitään pelkästään sen takia että se on tapa, useesti oon ollu solmussa pitkän tovin mut sen sijaan et oisin kokeillu muuttaa jotain ni oon vaan jukuripäisesti jatkanu samalla radalla. Sosiaaliset paineet pitäis pystyy unohtaa eli se fiilis et sä et voi tehdä tai osallistuu ku oot nappari, mult meni perheen kans ja jossain duuneis hommat välillä aika vituix noiden takia, varmaan se flippaaminenkin oli eniten just sosiaalisista paineista, mun tyttäret oli pieniä sillon ni vanhempainillat ja koristreeneihin viennit aiheutti kovaa ahdistusta. Mä olin jotain 35v ennen kun tajusin että ei mun tartte häpee jos oon salilla tai kauppajonossa pajareissa ne muut on kuitenki jossain pameis tai tennareissa, niiden lääkkeet tulee vaan reseptillä apteekin luukulta, tai sit ne jaxaa jollain rakkauden huumalla. Eli ei se haittaa mitä käyttää vaan miten käyttäytyy.

Elämä on välillä vaativaa, tulee stressiä ja haastavia tilanteita ja kannabis on loistava stressin lievittäjä mut sit ku se menee siihen et selvinpäin kelaat et pitäis saada savut ja savuissa et pitäis olla selvinpäin ni sillonhan se on vaan yx stressin aiheuttaja lisää. Pointtina se että se balanssi ei oo aina määristä kiinni, et se on tunne, eli jos tuntuu et kyl tää näin sujuu ni uskoo siihen eikä kuuntele tai kelaile muuta ja sillon ku tuntuu et ei vittu täst tuu mitään ni mitä nopeemmin siihen reagoi ni sitä nopeemmin se tulee korjattuu..


Tajusin mut en tajunnu mitään :lol:

Alkutekijä
Viestit: 1
Liittynyt: 26.7.2019

Re: Kokemuksia kannabisriippuvuudesta

ViestiKirjoittaja Alkutekijä » 27.7.2019 9:38

Itse en aikoinaan uskonut kannabiksen aiheuttavan addiktiota mutta muutaman ensimmäisen poltteluvuoden jälkeen jouduin totemaan olleeni väärässä. Addiktion huonot puolet näkyivät samanlailla mitä aiemissa viesteissä on ilmennyt: saamattomuus, seuraavien savujen saaminen ja niiden aikataulutus yms. Koin itseni erittäin ahdistuneeksi ja masentuneeksi pitkän aikaa eikä kannabiskaan enään tuonut sitä helpotusta. Onneksi elämässäni oli ihmisiä jotka halusivat ymmärtää ja kannustamaan käymään läpi "vierottumisen" kannabiksesta. Yksi käänteen tekevistä tekijöistä oli myös Johann Harin kirjat Chasing the Scream: The First and Last Days of the War on Drugs ja Lost connections/mielen yhteydet (suosittelen lukemaan).

Tämän muutti täysin mitä ajattelin aikasemmin addiktiosta ja itsestäni. Saatoin ymmärtää, että kannabis mitä olin ensin viihdekäytössä käyttänyt alkoi täyttämään tyhjiä kohtia elämässä. Jotka osin kannabiksen käyttö oli aiheuttanut. Polttelun takia siis en tavannut entisiä ystäviäni ja harrastukset jäivät väliin, siitä koituva yksinäisyys ja liikkunan säännöllinen puute oli helppo korjata: enemmän aikaa poltella!

Nyt vuosien jälkeen tuosta olen alkanut panostamaan enemmän ihmissuhteisiini ja säännölliseen elämään. Elämänlaatu on radikaalisti parantunut mutta työtä on edelleen paljon. Loppuun vielä haluan sanoa, että en kadu päivääkään polttelemisesta. Elämässä on tärkeää kokea asioita, oppia virheistään ja kasvaa ihmisenä. Lähes kaikki nämä asiat olen oppinut vaikutuksen alaisena, kuten joku viisas sanoi edellä tässä langassa: Kannabis on kaksiteräinen miekka. Sitä täytyy oppia käyttämään oikein. Ja ganja on edelleen rakas asia elämässäni. Nyt haaveissa olisi laittaa puutarhaa pystyyn tulevaisuudessa. Rakkautta kaikille teille, voimaa ja valoa teidän elämään!

Loppukaneettina vielä “The opposite of addiction isn't sobriety. It's connection. It's all I can offer. It's all that will help [you] in the end. If you are alone, you cannot escape addiction. If you are
loved, you have a chance. For a hundred years we have been singing war songs about addicts. All along, we should have been singing love songs to them.” -Johann Hari

Avatar
Iamnumber
Viestit: 591
Liittynyt: 8.12.2015

Re: Kokemuksia kannabisriippuvuudesta

ViestiKirjoittaja Iamnumber » 27.7.2019 10:25

Alkutekijä kirjoitti:Itse en aikoinaan uskonut kannabiksen aiheuttavan addiktiota mutta muutaman ensimmäisen poltteluvuoden jälkeen jouduin totemaan olleeni väärässä. Addiktion huonot puolet näkyivät samanlailla mitä aiemissa viesteissä on ilmennyt: saamattomuus, seuraavien savujen saaminen ja niiden aikataulutus yms. Koin itseni erittäin ahdistuneeksi ja masentuneeksi pitkän aikaa eikä kannabiskaan enään tuonut sitä helpotusta. Onneksi elämässäni oli ihmisiä jotka halusivat ymmärtää ja kannustamaan käymään läpi "vierottumisen" kannabiksesta. Yksi käänteen tekevistä tekijöistä oli myös Johann Harin kirjat Chasing the Scream: The First and Last Days of the War on Drugs ja Lost connections/mielen yhteydet (suosittelen lukemaan).

Tämän muutti täysin mitä ajattelin aikasemmin addiktiosta ja itsestäni. Saatoin ymmärtää, että kannabis mitä olin ensin viihdekäytössä käyttänyt alkoi täyttämään tyhjiä kohtia elämässä. Jotka osin kannabiksen käyttö oli aiheuttanut. Polttelun takia siis en tavannut entisiä ystäviäni ja harrastukset jäivät väliin, siitä koituva yksinäisyys ja liikkunan säännöllinen puute oli helppo korjata: enemmän aikaa poltella!

Nyt vuosien jälkeen tuosta olen alkanut panostamaan enemmän ihmissuhteisiini ja säännölliseen elämään. Elämänlaatu on radikaalisti parantunut mutta työtä on edelleen paljon. Loppuun vielä haluan sanoa, että en kadu päivääkään polttelemisesta. Elämässä on tärkeää kokea asioita, oppia virheistään ja kasvaa ihmisenä. Lähes kaikki nämä asiat olen oppinut vaikutuksen alaisena, kuten joku viisas sanoi edellä tässä langassa: Kannabis on kaksiteräinen miekka. Sitä täytyy oppia käyttämään oikein. Ja ganja on edelleen rakas asia elämässäni. Nyt haaveissa olisi laittaa puutarhaa pystyyn tulevaisuudessa. Rakkautta kaikille teille, voimaa ja valoa teidän elämään!

Loppukaneettina vielä “The opposite of addiction isn't sobriety. It's connection. It's all I can offer. It's all that will help [you] in the end. If you are alone, you cannot escape addiction. If you are
loved, you have a chance. For a hundred years we have been singing war songs about addicts. All along, we should have been singing love songs to them.” -Johann Hari


Kiitos kokemusten jakamisesta!

Mainitsit ahdistuksen ja masennuksen. Kävitkö asiasta lääkärissä ennen polttelun aloittamista? diagnosoitiinko tilasi? Kokeiltiinko lääkitystä? kokemuksia lääkityksestä ja miksi siirryit kannabikseen?

Vai oliko poku seuraava.. masennus ja ahdistus painaa päälle >> haetaan helpotusta [kannabis, alkoholi, sokeri/ nopea hiilari möyssäily tms joka helposti ja nopeasti lieventää pahaa oloa]?

Ymmärisin että ajatuksesi ilmeisesti pyörivät asian ympärillä. Koitko fyysisiä vieroitusoireita (oksentelu? joku muu mikä?) mikäli et saanut annosta tietyn ajan sisällä (fyysinen riippuvuus). Kuinka monta tuntia annosten välillä ja mikä oli annoskoko (oletan että nauttiminen polttamalla).

En tietenkää tunne kaikkia yksityiskohtia.. kertomasi ja muun tietämyksen perusteella suosittelisin pidättäytymistä sillä henkinen riippuvuus laukeaa yllättävän helposti ja käyttäjä on taas polulla joka aluksi on ok mutta pian asian negatiiviset puolet valtaavat alaa.

PS. tiedän että porttiteoria on tieteellisesti kumottu. haluan kuitenkin kysyä koitko ikinä kiusausta vaihtaa ns. kovempiin aineisiin (ja jos niin mihin?)
Irrational one


Palaa sivulle “Kokemuksia”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa