Takaisin pois

[Tuntemattomaan]

Musta magiaa oloissa on, Sun mielestä, pimeä aika ei riipu kielestä.
Taikuus kuus kuus, miks...
siks, siks, siks

Pallo hukassa, riittoisaa on, automaattinen elämys
Huomion pitäminen, on avainkysymys
Jakautuminen on ajan kysymys

Kokoaja on, tietoinen
Kokoajan on, tie toinen

Uskon edellä, katse vaihtuu
Uskon verellä, kat se haihtuu

Just on teil
Kieroilla vielä
Ettäällä tiellä

[Vieras]

Miks meet pois, kun asiat paremmin olla vois?
Mihin aiot palata, oottaako sua siellä joku jota halata?
Mä haen sut takasin ja isken sun tajuntaan ku alasin.
Ihan sama vaikka helvetissä palaisin.

Ei auta huudella, sua haluan suudella, huutaa kuuta kello kuudelta, sulta vähän udella, leikkiä tulella, keitän nuudelit ja trimmaa sä puudelis.

Ei tässä oo mitään magiaa, korkeintaan välissä pientä lagia.
Pitkät on piuhat, mut parempi seki ku liian tiukat.
Vaikka nyt näyttääkin pahalta, niin totuus on se et haluan sua sylissä pitää ja halata.
Miksköhän mun sormet haisee kalalta? En tiiä, mut murenen pala palalta...
Ei väliä kielellä, ainoastaan sillä mitä liikkuu mielellä.

Pallo hukassa, mut hommat pulkassa. Tosin jos teet pakit, käännät takin, niin sen jälkeen on kusikin sukassa. En asu Rukalla ja vaikutan ehkä susi-hukalta, mut oon kuitenki mukava ja sun sylissäs sulava.
Kuinka voin olla kärryillä huomios suunnasta, kun asutaan samassa kunnassa ja pyydät tyyliin lunnaita. Joo on mul maita, en oo kovinkaan saita ja sulle takaan kun sun kanssas makaan, niin vien sut mun maille ja vittuilen pörssihaille. Keskisormi pystyssä valvojalle lain, Soini luulee omaavansa paremmat läpät ku Avain.

Mun silmiä ei voi vangita, ne harhailee ja karkailee kuin varkain, kuuluisko tänne jonnekki sarkain?
Huomioni pidän silti sussa, luota muhun mun unissa, niin käteni ja kullini pidän kurissa. Ne ei kyni kanoja, multa ei liikene niille turhia sanoja.
En oo myöskään harakoiden perään, ne vaan vittu aamulla herää ja lähtee samantien kultaa ja muuta kiiltävää kerää.

Usko on henkilökohtanen juttu, ollaan jo juteltu tästä oot mulle tuttu.
Sulle se voi olla vaik ylijumala-Ukko, mut mä oon lukossa, ei löydy luottoa yhtään, vähän ku koittais uudelleen juoda loppuun pulloa jo valmiiksi tyhjää.
Mulla on jäljellä enää sattuma vaik sitä täytyykin välillä katua, mut perkele koita ite tai nosta hattua, aika kaukana sadusta tai siitä tutusta kadusta...
Ja aina yhtä hauska hallittu kaaos, mielenkiintoinen aatos: vaikka kuinka asias paskot niin aina siellä joku lakanoita laskoo, autoa varten on kasko, seuraavana vuorossa onkin taas sakko ja heti kulman takana halkopino, lumikinos, valkolakki ja smokki-takki, ehk jopa frakki.
Sun ei kannata noita temppuja koittaa, kilpailen tosissani mua on vaikea voittaa. Helpommin voitat loton jättipotin, pyöritän sua vinhasta ku linko, räjähdän paineella kuin sinko. On meinaan pahaa riimiä, oon kaukana fiinistä, mut silti näytän cliiniltä.
JA pidä reunoista kiinni, on turhaa yrittää sulkea silmiä, lähestyt pilviä, luulet et siellä on katto mut siellä ei oo mitään muuta ku pelkkä Persialainen taikamatto.
Se sua lennättää, pidä ajatukses kurissa niin perille ennätät.
Voit sanoo mulle et se on harhaa, mut sitte ku huomaat sun ajatustes karkaavan ja muuttuvan todeksi, sun täytyy tietää, sitä voi olla vaikea sietää. Mut vaihtoehdot on rueta uskontoas hokemaan, hulluuttas potemaan tai tulevaisuuttas vastaan sotimaan.

Vesi ehkä haihtuu, niin kuin kuukausi vaihtuu.
Mut veri ei haihdu, se vain hyytyy ja muuttaa kuollessaan väriään.
Jos jätät mut niin en usko että pärjään, luultavasti veren tavoin hyydyn, eläessäni ryydyn kunnes viimeinne pyydys kulun katkaisee ja kaikki häviää, niin ku hiekat kone lakaisee.
Miten on, asiasi kakaise?
Älä sanojas säästele, huuda ne ulos ja pieruja päästele.

[Hamppu Hullu]

Ooh, ihana hamppu!
Sua kasvattaa lämpölamppu.

Sua ihaillen katselen,
ja välillä sopivasti kastelen.

Välillä pitää myös lannoittaa.
Se on sitä kun rakastaa.

Lopuksi räjäytät tajunnan,
ja sanot sinut parannan!

[Tuntemattomaan]

Siks poistun, kun tää alkaa olla finiitto, viel pitäis jättää silmien kiilto ja vertauskollinen kertaviilto.

Kuollessa veri muuttuu sukupuuks, suklaaks ja jokskuks muuks
Maisemat kääritään rulliksi, rullat väriltään tummiksi
Kulta kuolee kummiski

Ukkospilvistki, alas isketää, harvoin itketää, tulel kitketää

Herää, luit jo, kohta kerään, tahdoin vain elää

Hion viel vähän terää, sit saat mut, mitä

Koko maailmako sitä, ihan sattumalta

Maltanko vielä, tiedän vain sen, mitä on tiellä
Hatun nosto maatuvalta

Multamaan valta parantaa kaatuvan alta

[Hän]

Muuta en sano, mutta mikä tuo valo
tunnelissa? tuleeko se veturista?

Rysähdin karille, kivipohjalle,
totuus kävi mua vastassa
tässä mun matkassa
ja elämässä,
tuntemattomassa tehtävässä.

Kun tavataan,
ei ole mitään salakavalaa tai vakavaa,
totuus on se että jokainen tallaa tavallaan
ja kun liian moni miettii pahaa vaan,
sillon karataan ja narrataan
jotta ei tarvitsisi kavahtaa
sitä kun tunteet maton alle lakastaan
vaikka halusit vain parantaa.


Muista, olet hyvä ihminen, pidä siitä kiinni.

[Vieras]

Well then just go, fly with your flow.
Even when i know you, i can't own you.
Sorry im too hazy, should i be lazy?
Aaargh you make me crazy!

But if you say run, i'll run with you.
I might be too fast, but don't be so sad, just yell me like you were mad.
Immediately when i hear you, i come very close, near you. I don't fear you, are you asking, dear you?

[Light's In Flames Too]

Hoi siellä, oi kirkas mieli, sul on lahja, kaunokieli!
Huutos kaikuu, soi harput: kaikkeus taipuu!

Kiitos korkeuksiin sanoista näistä,
vapautit sydämein hetkeks routajäistä.
Pimeys on ottanu kuitenkin yhä uudelleen vallan,
johti mun askeleet valost synkkään harhaan,
synkkien satojen puutarhaan.

Synnyin keskel näiden linjojen, symbolin viiden sakaran,
siinä viettäny koko ikäni, peittäen jo maan kamaran.

Verkko kiristyy, ahdistaa ja sydäntä painaa,
must tuntuu et oon pian vainaa.

Luita ilman lihaa kaluan, en koskaan tiedä mitä haluan,
aina vaan lisää hamuan, pelkään kai vielki ku muita satutan.

Kertoisitko lisää matosta, siit Persialaisesta ja katosta?
Mä näin sen langat, punaset ja sankat.
Näin menneitä ja tulevia edeltä,
mut jos tarviin korjaust suuntaan, ni kysyn sitä keneltä?

Oonko manannu ylös jonkun hengen,
oikeesti kukamikä vittu oot,
vietkö multa lopultakin hengen?

Mikä on tarkotus tän pentagrammin,
miks oon täällä ja valintojani emmin?

Elämäni harmaa, paskaa karmaa,
Enkeleilki ois täs riittävästi sarkaa,
mut heitänkö arpaa, pitäskö mun arvaa?

Pakko siis myöntää,
oon kyllästyny tähän,
siivet jo seläst työntää,
mut odotan viel vähän; koht on kai h-hetki,
mut miks must tuntuu et tää on ikuinen retki.
Elämäon pyörityst ja kohtalon tylyy leikkii,
ei vittu, onks tää kaikki feikkii?

Onkohan tässä siis joku tarkotus, vaiko sielulle vaan hyvä harjotus?
Mitä mä teen vielä täällä, kierränkö vaan kehää, oonko heikoilla jäillä?
Jos mul on joku korkeempi tehtävä, ni sanoisitko selkeesti ehkäpä?

Anteeks näist sanoist, mielihaluist, janoist,
teoist pahoist, rikkaiden rahoist, toisten selkänahoist.

Sähän tiedät, tää ei oo täysin kirjaimellisesti,
tai ees kovin korrektii, ehkä, ajallisesti,
mut tervetuloo uniin, tai vaik yksityisviestiin.

[Tuntemattomaan]

Dare you, your skills may be there for the train, that is insane, and kills.

Nehän raapas pohjaa, kivet ne raiteilla ohjaa, kun pimeydessä sohlaa
Kunnes olo tukala, ui kuin vittu kala, kun tunnelissa näkyy, maanalainen Jumalasi uinaa

Pelko kohti itseä, korkeampaa, vai alempaa
Voiko parempaa, olla kuolemaa
Rajan taa, ei voi viedä, sieltä voi vain tuoda
Sin on tie suora

Valo voi olla se pahin, sietäähän sitä tähtien
Ne on samaa sukua, kun otetaan lukua
Lukua ihmisen, alusta lähtien

Viel kuu, vuoden, syyspäivät, kuolen, elot, kuut tasataa, kuutta, kymmentä kuutta, pelkoa pedon
Missä teemme eron

You are, who you are
You know that, when you know that
You lie, under the sky

Do you want to run
Or die

[Vieras]

Unohda jo se pentagrammi, onkohan todellisuutta lähempänä hologrammi, 2-D malli ja ajatusten valli? Ei ainakaan koralli.
Älä mieti, muuten oot oman todellisuutes vanki...
Mut ei se lopu, on jäljellä umpihanki ja rautakanki.

Raivaa tiesi, käy kuumana kuin liesi.
Luo uutta mahdollisuuksien satua, kun kuljet näitä unohtuneita latuja.
Pimeitä katuja, täytyy olla hajua siitä mihin meet ja mitä teet, muuten susta jää jäljelle vaan märkä läntti ja eritteet.
Suunnitelmat saattaa vesittyä sun täytyy silloin uudestaan esittäytyä ei estyä, muuten ei saa likavuorta pestyä.

Turhaa on ylistää, turhaa on pyllistää, sun täytyy mua hihasta nykästä ja jos sua lykästää niin voin sua auttaa ja rakkauteen hautaa.
Kunhan et oo lauta, taikka sikanauta, oon vähän pinnallinen mut silti rautaa.
Kaadan sut petiin ku tauti ja siitä koko maailmankaikkeus nauttii, vasta päästään vauhtiin.
Ei oo olemassa täydellistä, muuten ois liian näytelmällistä, draamaa hitto pelkkää eeppistä saagaa, ei ihmekkään et täällä lagaa.
Kaikki tarvii joskus korjata, turha siitä porata.
Oot horjahtanu, sun pitää kysyä siltä kehen luotat, muuten on edessä pelkkää suota joka upottaa, se kuvottaa.
Älä eksy sinne loputtomaan luolaan, tuu ulos sieltä, kävele suoraan vaik suusta valuiskin kuolaa ja pian onnesi huomaat, muista myös itseesi luottaa!
Se pitää sua elossa ei anna valtaa pelolle, kävin selonteolle.

Et oo mua manannu, älä sainaa on mullaki pankista lainaa, kaitpa kaivat omaa hautaa jos et muista välillä nauraa ja syödä sitä kauraa.
Muuten on liian haurasta leikkiä vaurasta. Toivottavasti voidaan sitten unohtaa puheet vauvasta tai söpöstä hauvasta.
Ei oo aikaa niihin, katson asioita korkeelta ku riippuliidin.
Kuinka kasvattaa jos ei hajuakaan kokemusten massasta?

Mmmm oot jo aika pitkällä, turhapa tässä on itkeä täytyy olla sitkeä, ne rikkaruohot pois kitkeä.
(Enkä puhu nyt hampusta, käytän toki lamppua vaik saakin jännittää toisinaan pamppua.)

Jaa tervetuloa uniin, kiiltokuviin.
Teet asiasta liian helppoa, koita ottaa tästä selkoa, mieti sitä rauhassa ilman pelkoa, seuraa arvoitus:
mut minkäslainen karvoitus?
On elukalla joka sekoitus tarua ja totta, annan vinkin ei se oo kirkonrotta.
Se saalistaa kalaa, sen sukulainen kuollessaan palaa.
Se katsoo ylhäältä alas, ei oo kyseessä ryhävalas.
Aika läheltä liippaa kokki, noup, kyseessä ei oo lokki.
Vastauksesta löydät mun vereni, vaikkei se ookkaan mun erheeni, silti perheeni.

En oo itsekään kait muuta, kuin se lakaiseva luuta joka soittaa suuta ja heittää läppää jotta välillä tärppää.
Eläin, kone, ihminen onhan noita, käytän leivän päällä voita, voit koittaa mulle soittaa mut mustakin tekee tilaisuus toisinaan varkaan, kuuluisin kait koiratarhaan.
Sekarotunen piski, maistuu välillä viski, nurkkiin kerääntyy tiskit...don't risk it, fist it.
No tuskinpa tykkäät jos nyrkkiä lykkää, mut toivottavasti sut nauramasta yhytän, hitto ku taas tekstit venyy, piti olla lyhyttä.

Lienee sulle selkeää, mä pelkään, vaikka löytyykin selkää ja näytän tarvittaessa kenkää, vedän henkeä ollakseni selkeä, usein hempeä täynnä lempeä.
Huumorilla pelkoni peitän, kuurokin sen tajuaa mitä selitän, toivottavasti en ajatuksiasi vesitä, en jaksa esittää.
Oon väsyny, pelästyny, hätää kärsiny, mut löytäny pikku hiljaa takas, ainoa toivo enää se oma rakas.
Täytyy mennä nukkumaan, tuskinpa tulen uniin hukkumaan, ei jaksa montaa yötä kukkuakkaan.

Oletko RAM?
En puhu yliluonnollisesta, vaan kunnollisesta tytöstä pienestä, joka tykkää herkkusienestä ja tarinoivasta mielestä, toivottavasti kaltaisestani miehestä.
Totta tuskin lieneekään, mut piirissä pienessä leikitään.

[Tuntemattomaan]

Toteutin toiveesi, saanko nyt mennä mestarini.
Saat mestata mut
Saatanalle näytän vielä keskarini
Vaik se enempi IVAsta tykkää ja polttaa

Keskitietä silti kuljen, vaik toiseen suuntaan oon toinen ja toises suunnas on toinen

Yhtä kaukana, kuin loppullinen määränpää
Olet sinä, yksinä kappaleina
Yhdeks sin sinä lopulta palaat, niin määrätään

Kun ajatukset hajoaa, kuin ketju, magiaa on olla viekas, kuin kettu
Kun pirut helvettiin huiputettu, on maailma rietas, pelastettu
Kun taas pahan ylös manaan, takaan, tulee pataan
Nyt akkui lataan, toises ketjus voidaan men vaik kalaan

Aavaan alaan, haavan avaan, laavaa valaa alan, jalan aaval palaan ja palan
And mighty was the fallen then, kaikkikos te kuolette

En voi turvata toiseen, vapaus estää moisen
Itseen on luotettava, huoli on vain kuolettava

Tuskin sammun toisesta
Tuskakin haihtuu maailmasta
Rusko ajassa taas
Kun talvi saapuu, lumes vaappuu maas

[Puoliulkonen]

http://www.youtube.com/watch?v=b_PkhelL ... re=related 0.0.1=1.0.0 0-0 =1=010?
Nobody said it was easy. Lets go back to the start..

[L.I.F.T.]

Sä tiedät, mä tiedän; sä kävit, mä näin; sä kuittaat, mä sydämmestäni kiitän
ja korkeemman viestin viel loppuun liitän.
Oonkin siis vain sanansaattaja, pantattu tölkki; en-kenenkään-haastaja.

Tulevaisuus ain muuttunu sana sanalta, kuten maa ilma rakentunu pala palalta.
Korkeuksist tuli nuo sanat väkevät, niinkuin virtaa viel vesi, viides yheksät.
Nähköön jok' ikinen lopus kaik vääristymät, silt ei säästy pahat, ei hyvät.

En saa ite täst kaikest juurikaan selkoo,
mut Buddhalt terveisii: rakkaut, ei pelkoo.
Vältä elämässäs kärsimystä, lopus ollaan kuitenkin taas yhtä.

[Tuntemattomaan]

Ei tästä voi saada selkoo, this is black magic, kuvitelkoon kuka mitäkin pelkoo.
Itse tiedän vain sen, että luonani käytiin, ja se sai mut hetkeks käyntiin
Sekä sen, että laskuopissa, lasken kuopissa

[Vieras]

Jos joku täällä on Saatana, niin minä tajutkaa se pakanat, ootte kalpeita ku lakanat, erotan jyvistä akanat.
Ottakaa vaikka hatkat, mä jatkan matkaa.
En tiedä mihin päädyn, kuulun varmaan johonkin säätyyn, helvetti on jo jäätynyt.

Mut unelmat ei oo lytyssä, ei oo vedettynä vessanpytystä, muakin vois joskus lykästää kunhan tarpeeksi yritän ja pois paskasta pyristän.

Varmaa on vain muutos,
arkeni on mustanharmaa kuin kulotus se poltettu metsä missä pysyvä tila on puutos,
arpeni syvällä täyttä tuskaa, helppoahan näitä on rustaa ja roskia kuskaa, mut se ulottu sieluun mut kestän tää on odotettu kesä, melkein jo löysin oman pesän,
korteni kekoon hyvän kannan, pyydän turskaa tuu mukaan jos uskallat, kaikkeni annan, syöttiä nieluun ja merkkiä pielukseen, näytä esimerkkiä ja skeittaa verttiä jos kerkiät.

Matemaattinen kaava, vois jo umpeutua sekin haava, lienee kultainen leikkaus noin maili, miltä maistuu kilohaili tai tussu railin, silmät on sielun kaihdin, pienempiäni suojaan ja vahdin, vaihteita vaihdan, pulvereita kaihdan, alkaa uus raita, päälle vitun-kauluspaita, kuinkakohan on lopulta asian laita?
Käytä leikkausta alkulukujen kertoimena, testaa monta kertaa niinku monta lasta tekee lestat, ei oo päässä rastat, pelkkä muodollisuus kun lapsen kastat, tärkeempää marjat pakastaa kun lehdet alkaa lakastaa, noh taas aikaa sisällä harrastaa, oon omassa sarjassa, ei auta ku parkasta jos joku pervo tykkää karjasta, saakoot kyytiä harjasta.

Puskee syksy päälle, kohta pääsee liukkaille jäälle, väliäkö säällä jos oot näätä, sut häädän ja teen turkin, laitan kiinni nostokurkiin, ammun sut Turkkiin, älä yritä urkkii tai kurkkii kun laitan läppiä purkkiin.
Mahdollisuuksia, tulevaisuuksia, todellisuuksia aina vähintään kolme, voit valita omat olit ruma tai soma, et tarvii solmioo tai punasta kolmioo, tää vieläkään ohi oo.
Loppukaneetiksi riittänee voitto, vai alkaako vielä uusi aamunkoitto?
Ei kait selkäsi loittoo?
Aikamoista soittoo, tuntuu ku sais hoitoo, ei tarvii hampaita oikoo, mukavaa ois rakkaan kanssa loikoo.
Tekstit poukkoilee, milleköhän joukoille tai Joukolle menee nääkin, edessä kaukosäädin, ei odota kämpästä häätö mut lämpimänä ootan budi säätöä, taas lisää kierroksia ja vääntöä päähän tähän, en oo mätä, soi räbät, ei innosta säbä, kerran vaan polttanu läbää, ei oo hätää, on pätäkkää, valu ei edes räkä.
Hähä.

Sanansaattajia kaikki, ollaan vaan koneita jotka välittää tietoo, eiks oo kieroo, olla koukussa se liero?
Ei oo tulista, on mietoo mut silti kusista kuin viinat pussista kuistilla, ei oo sen jälkeen muistii, onneks ees juttu luisti, mikäköhän mut tolle tielle suisti?

Eri tehtäviä, mut niin se on rehtiä, jää kaikille aikaa pelehtiä tai elehtiä tai vaikka vetelehtiä.
Tehtävät kykyjen mukaan, en puklaa, suussa sulavaa kuin suklaa, hatussa uus sulka, turhan arvostettua on kulta, tärkeempää lienee multa, sydämessä ja sielussa tulta, ei tarvitse anoa sulta.
Tiedän asioita itsekin, oon riimi ja timmi ku Hendrixin Jimi, se ei silti oo mun nimi, sen pimitän vaikka kuinka kimität tai eri nimillä nimität, helvetti sitte väliin viestiä taas limitän sun tajuntaan, meet ympäri sulla ei oo suunnasta hajuukaan, sun ei pidä tajuukkaan.
Tää on mun homma, tanssi sä vaikka kommalaa, tai bommaa, helvetin Anssi ambulanssinkuski pasianssi ei auta kapina, oot mun rinnalla pelkkä apina, joten lopeta turha napina.
Helmee on polttaa hatsit ja pelata yatsii vittuilla natsi-zombeille, näyttää tietä katakombeille, älä lorvaa vaan käytä sun korvaas ja kuuntele jos joku hyviä vinkkejä huutelee, naisia huulille hellästi suutele, sitä hommaa muistele kun talvella mimmin kanssa luistelet tai veneessä uistelet, istuskelet puistossa tai hengaat Suistossa, oot lämpimästi mun muistoissa.

Mulla ei oo roolia, en valinnu ees sitä coolia, kittaan juhlissa boolia, havittelen itelle Doorista eiks ookki koomista ku läpät kuuluu luurista, ei ne oo suuria eikä ne riipu kuurista eikä oikeestaan ees tuurista ois kiva kävästä Kiinan muurilla, sana matkailu käy usein mun huulilla.

[L.I.F.T.]

Taisin saada liittolaisen, kenties eräs Tuonelan mainen
(hieman silti epäilen, elävä taitaa olla hänkin..).

Voin ehkä tarjoo nyt henkist apua,
jos on suunta hyvään, etkä tee tai halua pahoja.

Sielus korruptoituu pahast ja murenee lopult mustast magiast,
vain valoon kääntyen voit vapautuu siit karmast.
Mikä tai kuka tahansa kun on kerran korruptoitunut,
ei helpol ees huomaa sitä, liian harva siit on toipunut,
ne on ne vääristymät ja siitä näkymät synkät.

Ei ykskään tarvii mitään loruja, ei maagisia loitsuja,
se on jokasen oma alitajunta, so called spirit,
sitä voi itse ohjata ja kauas ajast, paikast matkata.

Koht alkais olla hyvä hetki,
tehtäskö yhdes pikku retki?
Who's in?

[lasiturkki]

Koska tässä.
On kosteus.
Oravalla.
jyvä.
Helpotus sinänsä.

[Tuntemattomaan]

Mitä on tuo valo... onko se talo, palo, jalo put.
Ei tätä lorua olisi ilman kolmeatoista, eikä tätäkään kukaan sanonut
Tahtoisinko tästä karmasta kääntyä, kun voi lisääkin vääntyä
Olemme jo retkellä, aina olleet, elävät ja kuolleet

Jotta liittoja voisi muodostaa, on ne ensin katkottava luonnostaan
Sanottava mitä tulee suusta, kun on sitä paettu ja haettu kuusta

Laajalla katseella on puolensa, voi sitenkin punoa juonensa, syvetes hyvä tuntee pahan, katseen hitaan, nopean ja terävän, pyhän Jumalasi nimeen eriävän

Voi kultaisestikin veikata, ei aina tarvitse keskeltä leikata, voi silti teilata, vaikka siten peilata
Tai sirpaleiksi iskeä, niin voi nähdä monta itseä

Kumppania pimeässä pohjolassa
Muistan etelänkin lämmöllä
Syvällä ja hyvällä

Kunnes jälleentapaaminen koittaa
Tiheyksistä tiiveimmällä
Yhdes tai yksin yhdeksän

[Vieras]

Nonnii, tajusinhan mäkin viimein,
kiitosta ansaitset avusta,
en oo mikkää lännen noppein,
vaik silti kait ajallaan,
mitä nyt mieli viel hieman hajallaan.

Sut tullaan varmaankin muistamaan hyvällä vielä,
saatetaan kait kohdatakkin viel tällä tiellä.

Mut nii, olishan viel muillekkin sitä asiaakin,
meditaatiost pari sanaa aika painavaakin,
vaik luultavasti moni kuullu nää kyl ennenkin.

Mielen hiljaisuuden keskelt kaivatun rauhan löytää voi,
silloin chakrat ja mieli omal taajuudel korkeemmal soi
ja sen vaikutust elämään ei huomaamat olla voi.

(Saman asian -kuulemma- ajaa vehje hyvin yksinkertanen,
joka välkyttää valoo säädettäväl nopeudel.
Ku katot sitä valoo ja säädät nopeut sen välkkeen,
ni sit ku se näyttää jatkuvalt, oot omal taajuudel.)

Siin tilas yhteys palautuu ja voimistuu taas äitimaahan
ja energia virtaa läpi sun, maan ja taivaan.

Sillon ei pimee puolikaan saa niin helpost valtaan,
kun kehos yhtyy tohon luonnolliseen virtaan,
itsen ja kaikkeuden väliseen siltaan.

Koko elämä tasapainottuu chakrojen myötä,
eikä se vaadi edes hirmusesti työtä.

Mielellään tietyst ruokavalioo unohtamatta,
turhast sokerist ynnä muust mieli siis malta.

Tasapainon ku löytää ja jatkaa hiljalleen pidentyen,
syventyen päivittäin,
ni onnistuu matkat suhteellisen helpost,
usein jopa hieman yllättäin.

Idea on lyhyest se et keho maadottuu, chakrat tasapainottuu
ja saada kolmas silmä lopult kunnol avattuu.

Ripaus uskontoja monia,
länt ja itää, tuskin sen niin väliä,
kunhan toimii hyvään tarkotukseen itellä.
Kaik niist kuitenkin vähitellen sekottunu,
ajan saatos mailma muuttunu.

---

Valo -kontrasti- Pimeys

Sanat on pelkkii metaforii, kielikuvii,
tekee eroo plussiin ja miinuksiin,
luo selkeyttävää kontrastii.
Metaforat luo yhteyksii alitajusii,
usein päällekkäisii merkityksii,
merkitykset yhtyy tarkotuksiin,
tarkotukset käy sanojen kaa yksiin
ja alitajuinen ymmärrys käy tietoisuuden kaa yksiin.
Riimuihin ja taikaanki tarvitaan ymmärrys alitajuinen
ja tietoisuus merkityksen tarkotust ymmärtämään,
loppuu riimust taika vasta tietoisuuden, eli tarkotuksen mentyä,
merkitys säilyy silti yht kauan ku yksikin tietoisuus on sitä ymmärtämässä.

Roundabout; ending of the beginning in the ending in the beginning,
alun loppuu lopun alus,
it doesn't make sense without the sense in the beginning.

Nonnii, täähän ei ees vastannu siihen kysymykseen,
kunhan kuplivast onnest ties mitä taas lurittelen,
mut tarkotan tavallaan omaa sisäist harmoniaa,
henkist kasvuu ja positiivist mielialaa.

Ja mitä niihin loitsuihin, sanoihin, tulee;
puhuin aiemmin shaibaa,
tot kai niit tarvitaa.

Nähdään taas.

[Vieras]

Tos aiemman viestin lopus taitaa olla pien virhe,
nooh, vääristymäl kuittaan, hehheh,
eikai, jos joku hoksaa ni korjaus siihen ihmees postaa.

On muuten pakanallisen kierosti vääristyny rukoileminen,
se on alunperin puhtaast meditaatio sanallinen,
nykyään ärsyttävän pinnallinen;
anna, lisää, kiitos,
Amen.

Yks toimiva vinkki meditaatioon voimalliseen;
menee kirkkoon ja pitää tän mieles,
paskat mammonasta!,
mut ota vaik eka hatsit pienet
ja mieles rauhota mantras muotoon;
vähät minä maallisesta.
Anna muitten veisaa siel omas rauhas Hoosiannaa,
mee takariviin meditoimaan ja istu siel hiljaa,
siel on kyl hampuuseillekkin riittäväst tilaa.

[Vieras]

Outoa miettiä että tässä maailmassa
on oikeesti kaikki jo kuollu
ei tätä utopiaa ikuiseksi luotu
Selvää kaikki aikanaan,nautitaan ajasta
avautuvasta ja ajattomasta
vaan jota ei sit ookkaa olemassakaa
eri ulottuvuudet
suuret
pienet
sienet
kasvattanu juurensa
itiöt sikiöt tähän maahan
maailmaan
eri aika avaruus hetki ikuisuus
luotu ulottuvuus ulottumattomissa
kuitenkin kai
ulottuvuus uus
mikään oo miltä näyttää
aikansa käyttää mies kuvitelmissaan
huvitelmissa suurissa
totuuden ajalta piilossa
nauttien tulemisen tulesta ihanasta
kaikki loppuu aikanaan
aika jatkaa aikaan saa
laajentuneen ajatuksen
uuden suuren mielen keskittymisen
taivaallisen kosketuksen
rakkauden ajan alloon
ihmisten mielet yhtä
telepaattisesti yhtä
muttei kuitenkaan ajattomasti
kuuntele mitä kristus opetti
ennen ku opetuslapset miehen lopetti
ja aloitti uuden uljaamman maailman joka kaiken kadotti
viimeiset hetket olivat oppia rakastamaan
mutta muista ei aikaa ookkaan..