Grönlannissa joka viides polttaa hasista
Kuvitelkaa, jos Suomessa joka viides polttaisi hasista. Grönlannissa hasis on koko kansan nautintoaine. Imelän tuoksun keskellä monet kärsivät, mutta monet myös rikastuvat.
Huumepoliisi John Nielsen tuuppaa jalallaan varastohuoneen kaapin edessä lojuvaa haulikkoa sivummalle. Narahtavan metallioven takaa tulvahtaa makea löyhkä.
"Tämä pötkylä matkusti tänne takapuolessa. Tuo iso könttä löytyi tietokoneruudun sisältä", 24-vuotias konstaapeli esittelee pusseja. Niitä on satoja.
Grönlannissa huumekauppa on levinnyt niin laajalle, että sen kitkeminen on mahdotonta.
Huumepoliisi John Nielsen tuuppaa jalallaan varastohuoneen kaapin edessä lojuvaa haulikkoa sivummalle. Narahtavan metallioven takaa tulvahtaa makea löyhkä.
"Tämä pötkylä matkusti tänne takapuolessa. Tuo iso könttä löytyi tietokoneruudun sisältä", 24-vuotias konstaapeli esittelee pusseja. Niitä on satoja.
Grönlannissa huumekauppa on levinnyt niin laajalle, että sen kitkeminen on mahdotonta.
Maailman suurimmalla saarella asuu 57 000 ihmistä, joista 15 000 pääkaupungissa Nuukissa. Tärkeimpiin elinkeinoihin kuuluvat kalastus, hylkeenmetsästys ja kaivostoiminta.
Virallisten tilastojen ulkopuolelta pääelinkeinojen joukkoon kiilaa vielä yksi kasvuala, hasiskauppa.
Nuori Nielsen on yksi saaren neljästä huumepoliisista. Huumeyksikön vahvuuteen kuuluu lisäksi työpöydän alla uinuva koira Mikka. Viime vuonna yksikkö nappasi 36 kiloa hasista ja takavarikoi kuriireilta noin kaksi miljoonaa kruunua. Euroissa vuoden saldo oli arvoltaan noin viisi miljoonaa.
"Se on korkeintaan ehkä kymmenen prosenttia koko kaupasta", Nielsen laskeskelee. Hänestä on todennäköistä, että Grönlannin huumekaupassa pyörivät paljon suuremmat summat.
"Kaksi vuotta sitten teimme ratsian purjeveneeseen, josta löytyi 118 kilon hasiskätkö. Hassu juttu oli, ettei takavarikon jälkeen markkinahinnoissa tapahtunut minkäänlaista heilahdusta."
Grönlanti on jään peittämää erämaata. Teitä on vain taajamissa, kylästä toiseen liikutaan laivoilla. Nielsenin mukaan hasista poltetaan pienissäkin kylissä. Se maistuu niin poliitikoille, opettajille kuin alkoholisteillekin.
Hyödyt päihittävät käyttäjien mielestä haitat maassa, jossa työttömyys ja alkoholismi, kotiväkivalta, lasten hyväksikäyttö ja itsemurhat ovat arkea.
"Emme tiedä, onko käyttäjiä 20 vai 70 prosenttia kansasta", Nielsen sanoo. "Joka tapauksessa vähintään joka viides polttaa. Joissain kylissä tilanne on pahempi kuin toisissa."
Huumepoliisi John Nielsen tuuppaa jalallaan varastohuoneen kaapin edessä lojuvaa haulikkoa sivummalle. Narahtavan metallioven takaa tulvahtaa makea löyhkä.
"Tämä pötkylä matkusti tänne takapuolessa. Tuo iso könttä löytyi tietokoneruudun sisältä", 24-vuotias konstaapeli esittelee pusseja. Niitä on satoja.
Grönlannissa huumekauppa on levinnyt niin laajalle, että sen kitkeminen on mahdotonta.
Maailman suurimmalla saarella asuu 57 000 ihmistä, joista 15 000 pääkaupungissa Nuukissa. Tärkeimpiin elinkeinoihin kuuluvat kalastus, hylkeenmetsästys ja kaivostoiminta.
Virallisten tilastojen ulkopuolelta pääelinkeinojen joukkoon kiilaa vielä yksi kasvuala, hasiskauppa.
Nuori Nielsen on yksi saaren neljästä huumepoliisista. Huumeyksikön vahvuuteen kuuluu lisäksi työpöydän alla uinuva koira Mikka. Viime vuonna yksikkö nappasi 36 kiloa hasista ja takavarikoi kuriireilta noin kaksi miljoonaa kruunua. Euroissa vuoden saldo oli arvoltaan noin viisi miljoonaa.
"Se on korkeintaan ehkä kymmenen prosenttia koko kaupasta", Nielsen laskeskelee. Hänestä on todennäköistä, että Grönlannin huumekaupassa pyörivät paljon suuremmat summat.
"Kaksi vuotta sitten teimme ratsian purjeveneeseen, josta löytyi 118 kilon hasiskätkö. Hassu juttu oli, ettei takavarikon jälkeen markkinahinnoissa tapahtunut minkäänlaista heilahdusta."
Grönlanti on jään peittämää erämaata. Teitä on vain taajamissa, kylästä toiseen liikutaan laivoilla.
Nielsenin mukaan hasista poltetaan pienissäkin kylissä. Se maistuu niin poliitikoille, opettajille kuin alkoholisteillekin.
Hyödyt päihittävät käyttäjien mielestä haitat maassa, jossa työttömyys ja alkoholismi, kotiväkivalta, lasten hyväksikäyttö ja itsemurhat ovat arkea.
"Emme tiedä, onko käyttäjiä 20 vai 70 prosenttia kansasta", Nielsen sanoo. "Joka tapauksessa vähintään joka viides polttaa. Joissain kylissä tilanne on pahempi kuin toisissa."
Yksi gramma hasista maksaa Grönlannissa 1 000 kruunua eli runsaat 130 euroa. Se on paljon. Grammasta saa noin neljä käyttöannosta.
Tanskassa tai Suomessa gramman hinta on katukaupassa noin kymmenen euroa.
"Kun ihmiset saavat palkan tai toimeentulotuen, he ostavat ruokakaupasta kahdeksi viikoksi säilykkeitä ja pakasteita. Kaikki loppurahat käytetään hasikseen. Etenkin lapsiperheissä tilanne on loppukuusta kestämätön."
Kysyntä ja tarjonta ruokkivat kiihtyvästi toisiaan. Huumeiden välittäminen on monen inuiittinuoren mielestä vaihtoehto koulunkäynnille.
Lannistuminen ei kuitenkaan kuulu lainvalvojan suunnitelmiin. Grönlantilainen maitovalaskin syödään pieninä paloina.
"Minua motivoi jatkamaan se, että saan vuodessa kiinni edes yhden tyypin, joka patsastelee kadulla kuin pieni kuningas. Sellaiset ihmiset tienaavat mielettömiä omaisuuksia toisten ahdingolla."
Avarassa loft-asunnossa kiemurtelee katkeamaton savu. Tuoksu on tuttu: imelä ja paksu. Asunnon omistaa yrittäjä, teini-ikäisen pojan isä Ole, jonka nimi ei oikeasti ole Ole.
Kello lähenee puolta yötä, ja korot kopsuvat parkettia vasten. Nelikymppistä Olea kymmenen vuotta nuorempi tyttöystävä uhmaa poikittain vihmovaa sadetta ja lähtee baariin. Ole sytyttää tupakan ja kertoo entisestä työstään.
"Diilasin. Pestasin kuriirin ja kaksi diileriä puolen vuoden ajaksi. Siinä ajassa tienasin puoli miljoonaa kruunua tekemättä yhtään mitään."
Kaikki yhteyshenkilöt jäivät kiinni. Rinkiin oli ujuttautunut tanskalainen peitepoliisi, joka nappasi muutamassa kuukaudessa kaikki muut paitsi Olen. Poliisi ei saanut lupaa kuvata eikä kuunnella diilerin puheluita.
Kun hasis oli välitetty eteenpäin, Olen vaatekaappi tursusi puolen miljoonan kruunun edestä ruttuisia pikkuseteleitä.
Nuuk on pieni, eikä rahojen vaihtaminen huomaamatta ole helppoa. Useimmiten diilerit perustavat rahanpesua varten yrityksen, Ole ei.
"Lopulta silitimme setelit silitysraudalla, jotta saimme ne pienempään tilaan kuriirin matkalaukkuun."
Ole lopetti huumeiden välittämisen, kun hänen entinen tyttöystävänsä kertoi olevansa raskaana.
"En voi lapsen vanhempana ottaa riskiä, että joudun vankilaan. Turha silti väittää, etteikö huumekauppa olisi jälkeenpäin vielä houkutellut."
Isoon skeittihuppariin pukeutunut teini keskeyttää tarinan. Hän käy kysymässä lupaa ottaa karkkia.
Olen silmät täyttyvät lämmöstä. Isän ja pojan välit ovat avoimet. 13-vuotias poika tietää isän harrastuksesta.
"Poltin ensimmäisen jointtini hänen ikäisenään."
Ole kääräisee jointin ja jakaa samalla rakkaudentunnustuksensa päihteelle. "Kun tulen töistä kotiin, poltan hiukan. Kaikki lihakseni rentoutuvat aivoja myöten."
Alkoholisoituneelle työttömälle hetkessä tuskin on samanlaista luksusta.
"En ole sosiaalityöntekijä. Jos kauppaa en olisi tehnyt minä, sitä olisi tehnyt joku muu. En ole se tyyppi, joka saa ihmiset käyttämään hasista. Syypää on joku, joka tuli paljon minua ennen. Olin mukana vain rahan takia."
Vaikka hasiksen käyttö on äärettömän yleistä, pienessä yhteisössä siitä puhutaan kuiskutellen. Suhtautuminen on skitsofreenista: toisaalta tuomitaan äänekkäästi, mutta pinnan alla hasikseen suhtaudutaan alistuvasti hyväksyen.
Valistaminen on vaikeaa. Terveysalan asiantuntijat tai sosiaalivirkailijat eivät vakuuta alkuperäiskansaa, sillä he tulevat lähes poikkeuksetta entisestä isäntämaasta Tanskasta. Sieltä, missä keksittiin aikoinaan hajottaa inuiittien kylät ja pakottaa hylkeenmetsästäjät kaupunkiin.
Huumepoliisin toimenkuva lähentelee sovittelijan ja sosiaalityöntekijän ammattia. Työssä tavataan vanhoja koulukavereita ja naapureita.
"Olen realisti. En pysäytä yksin hasiskauppaa. Minulle riittää, että pystyn auttamaan yksittäisiä ihmisiä. Huumeongelma ratkaistaan korjaamalla sosiaalisia ongelmia", Nielsen sanoo. Hän kertoo vapaa-ajallaan välttelevänsä niitä tuttujen bileitä, joissa palaa.
Entinen diileri Ole tuomitsee hasiksen vain yhdessä tapauksessa.
"Jos poikani jää kiinni hasiksen tai tupakan poltosta, sanon hänelle, että anti olla viimeinen kerta."
Yhdestä asiasta ollaan kuitenkin yhtä mieltä lain molemmilla puolilla: kovia huumeita ei Grönlannissa kaupitella. Yrittäjiä on kyllä riittänyt, muun muassa tanskalaisista moottoripyöräjengeistä. He lähtivät yhtä nopeasti kuin tulivatkin.
"Prätkäjätkät saivat kaduilla niin pahasti selkäänsä", konstaapeli Nielsen selittää.
"Kovia huumeita ei suvaita tänne", sanoo Olekin. "Kaikki tietävät, että se ei päättyisi hyvin."
http://www.hs.fi/paivanlehti/30032013/s ... 4541269360
Jännän oloinen mesta tuo Grönlanti. Luulis, että noilla lätkän hinnoilla kannattais kaikkien jo kasvattaa itse polttonsa.
"Jos me nyt kriminalisoimme huumausaineiden käytön, ihmettelevät tulevat historian tutkijat eduskuntaa, joka sääti uuden kieltolain." - Kansanedustaja Juha Vikatmaa vuonna 1971