Jerusalem kirjoitti:...
Itse kyseenalaistan välittömästi jalustalta asian tarkastelun; nytkin oli pakko viimeisessä lauseessa puhua kuin lapselle? Sanon aikuisena, keski-ikäisenä, että olen poltellut julkisesti ja ei-julkisesti reilut kymmenen vuotta tekemättä asiasta koskaan mitään numeroa. Jointin voi väsätä missä tahansa, kun tekee sen diskreetisti, katsoo esim. pöytäseuraansa samalla silmiin ja juttelee rauhallisesti, pysyy hauli kasassa eikä ala kieriskelemään lattioilla tai hihittelemään yksinään tahi näyttämään muuten vaan urpolta. Positiivista tässä on nimenomaan se, että kunhan on muuten yhteiskunnan täysivaltainen jäsen eikä näytä miltään seinästä reväistyltä hörhöltä, niin aina saattaa joku jäädä ihmettelemään perään jotta kas - sehän oli hauska ja sosiaalinen sekä ystävällinen ihminen, vaikka polttelikin sitä kaameaa kannabista.
Olet täysin oikeassa. Näin itsekin keski-ikäisenä vanhana piilohippinä voin sanoa käyttäytyväni hyvin samalla tavalla.
Mielestäni toi on suurinpiirtein sama kuin joisi punkkua
julkisesti siistillä piknikillä. Kuten alkuperäisessä viestissä sanoin, ymmärrän hyvin että on aste- ja säveleroja kummassakin tapauksessa ja etten ole mikään jeesus.
Silti olen sitä mieltä että päihtymystilaa on vältettävä julkisesti. Minä en pidä päihtymistä minään rajattomana perusoikeutena. Minusta on ihan ok että yhteiskunta kontrolloi, tai pyrkii kontrolloimaan kansalaistensa päihtymishakuisuutta esimerkiksi päättämällä että se on niin vahvasti yksityisasia että sitä kuuluu harjoittaa vain yksityisesti, ei julkisesti. Minusta on myös ihan ok että tiettyjä substansseja kontrolloidaan erittäin rankasti. Minusta on jopa ok että kannabiksen käyttöä pyrittäisiin kontrolloimaan tasa-arvoisesti tupakan ja alkoholin tavoin, eli että on tilanteita ja alueita joissa ei tupakoida/tissutella/pajautella. Sellaiset alueet voisivat minun mielestäni olla kaikki julkinen tila. Esimerkiksi Kanadassa, erittäin kannabisystävällisessä maassa, tämä systeemi toimii loistavasti.